Hyppää pääsisältöön

Potilas, tietojasi urkitaan: käsikirjoitus

MOT -TUNNUS


Jokaisesta suomalaisesta on tallennettu hyvin henkilökohtaista tietoa terveydenhuollon rekistereihin. Potilasasiakirjoihin kirjataan mm. tiedot sairauksista, hoidosta ja lääkityksestä.


Urkintatapauksia, joissa terveystietoja katsellaan, jopa muutetaan, ilman pätevää syytä, paljastuu toistuvasti.


Tuhansista erillisrekistereistä ollaan siirtymässä yhä keskitetympiin terveydenhuollon rekistereihin. Pystyykö kukaan enää hallitsemaan terveydestään liikkuvaa tietoa?

                         POTILAS, TIETOJASI URKITAAN


Jyväskyläläinen Anne joutui huhtikuussa 2011 sairaalaan tekonivelpolvesta johtuvan verenmyrkytyksen vuoksi.


Anne:

"Polvi leikattiin ja sitten sain pitkällisen antibioottihoidon. Eli kolmen kuukauden antibioottihoidon, josta ensin kuukauden verran neljä kertaa vuorokaudessa suoneen."


Viime keväänä Anne alkoi epäillä, että hänen potilastietojaan on urkittu.



Anne:

"Eli mä olin kirurgian poliklinikalla vastaanotolla ja pyysin lääkärintodistuksen ja kun sain tämän lääkärintodistuksen, niin siinä oli epäasiallinen maininta. "

    "Hän oli käynyt potilastiedoissa, jotka ajoittuu 90-luvulle ja tuolloin sairastamaani masennukseen. Kun mä olin täällä kirurgian poliklinikalla, kyse oli polvestani, tekonivelpolvestani, ja lausunnosta, lääkärin lausunnosta, joka piti toimittaa kolmannelle osapuolelle. Tähän lausuntoon lääkäri siirsi luvattani ja jalan tilanteeseen ja ajankohtaan millään tavoin liittymätöntä tietoa. Tietoa, joka oli noin 15 vuoden takaa."

Lausunnon kirjoittanut lääkäri kielsi toimineensa väärin. Anne ei jättänyt asiaa siihen, vaan teki muistutuksen sairaalan johtajaylilääkärille.


Potilasasiakirjat ovat salassapidettäviä. Jyväskylän yhteistoiminta-alueen vastuualuejohtaja Jarmo J. Koski kertoo, että potilastietoja saavat lukea vain ne, jotka osallistuvat potilaan hoitoon ja siihen liittyviin tehtäviin.



Jarmo J. Koski:

"Käytännössä sen jakson ajan, kun potilas on hoidossa. Ei niin että on potilasta vaikka 10 vuotta sitten esim. päivystyksessä hoitanut. Hoitosuhde ei käynnisty siitä ja jatku hamaan tulevaisuuteen. Se arvioidaan tietysti aina tapaus kerrallaan."

Potilasasiakirjojen tietoja saa lukea vain niiltä osin kuin tiedot liittyvät olennaisesti potilaan hoitoon.


Jarmo J. Koski:

"Sanotaan, että se on veteen piirretty viiva, milloin... jos tässä yhteydessä puhutaan vaikka siitä, kuinka pitkälle takautuvasti lähdetään potilaan terveyskertomustietoihin perehtymään. Sitä keskustelua on myöskin yksittäisten potilaitten kanssa käyty, että missä se raja menee."

Harva potilas on itsekään lukenut, mitä lääkärit ovat vastaanottokäynneillä kirjoittaneet. MOT halusi selvittää, millainen prosessi omien potilastietojen nähtäväksi pyytäminen on.


Tilasin omat potilasasiakirjani 20 viime vuoden ajalta. Jokaisesta asiointipaikasta paperit on pyydettävä erikseen. On palautettava mieleen, millä terveysasemilla, keskussairaaloissa, työterveys- tai opiskelijaterveydenhuollossa on vuosien varrella asioinut.


Potilastietojen lisäksi jokaisella on oikeus tilata potilasasiakirjoja koskevat lokitiedot. Lokitiedot ovat eräänlaisia sähköisiä sormenjälkiä. Niistä näkyy, kuka potilasasiakirjoissa on käynyt ja milloin ja onko tietoja katseltu vai päivitetty.


Anne tilasi lokitietonsa sekä Keski-Suomen keskussaraalasta että Jyväskylän alueen perusterveydenhuollosta.



Anne:

"Kun luin nämä lokitiedot, niin ei ole sellaista sanaa, joka kuvaisi sitä tunnetta, miltä minusta tuntui. Ja tuntuu yhä, kun ajattelen tätä asiaa, koska tää on käsittämätöntä. Tää on pöyristyttävää, loukkaavaa ja kyllä se sai minut tosi vihaiseksi."

    "Vuodesta 2011 alkaen oli menty sellaisiin toisen rekisterinpitäjän tietoihin, jonne joko en ollut antanut lupaa tai jotka eivät olleet tähän ajantasaiseen tilanteeseen liittyviä.

Perusterveydenhuollon puolella seitsemän ihmistä, todistetusti seitsemän ihmistä, ja erikoissairaanhoidon puolella 14."

Anne työskentelee itse terveydenhoitoalalla ja hän tunsi osan hänen potilaspapereitaan urkkineista. Anne otti yhteyttä perusterveydenhuollon ja keskussairaalan tietosuojavastaaviin sekä ylilääkäreihin. Tietoja urkkineilta pyydettiin kirjallinen vastine siitä, miksi he olivat käyneet potilastiedoissa.


Anne:

"Syiksi mainittiin pääasiassa kokonaisvaltainen hoito, kattava hoito, potilaan laaja kohtaaminen. Suurimmassa osassa näissä palautteissa mainittiin myös, että henkilö ei asiaa enää muista."

    "Olen kokenut, että se on vaikuttanut hoitooni ja kohteluuni kipujen vähättelemisenä ja monenlaisena muuna epäasiallisena käyttäytymisenä."

Tänä syksynä samalla alueella paljastui toinen, paljon laajempi potilastietojen urkintatapaus. Hoitaja urkki kahden kuukauden aikana lähes 120 potilaan terveystietoja.


Jarmo J. Koski:

"Hän oli mennyt tiettyjen ihmisten potilaiden ns. papereihin, sähköisessä muodossa oleviin papereihin ja siellä eri ns. sivuille, esim. yleislääketieteen sivuille, joissa on sairaskertomuksia, laboratoriosivuille, joissa on laboratoriotuloksia, röntgentulosten sivuille ja näin päin pois."

    "Hän sinänsä tiesi, että se on luvatonta,

mutta kun sitä jälkeenpäin ajattelee, hänellä on pääsääntöisesti ollut kaikkiin näihin potilaisiin, joidenka papereihin hän on mennyt, hänellä on ollut jonkinlainen tietoisuus näistä ihmisistä. Oman perheensäkin tietoihin hän oli mennyt. Sehän on sinänsä kiellettyä kenelle tahansa terveydenhoidon ammattilaiselle. Ei saa esimerkiksi omiin potilaspapereihinsa mennä."

Urkintatapaus paljastui yksikön omassa valvonnassa.


Jarmo J. Koski

"Tietyin väliajoin ajamme meidän potilastietojärjestelmästä tiettyjä, tietyn syntymäajan omaavien ihmisten tietoja, ja selvitämme siitä, onko asianmukaisesti kunkin potilaan kohdalla oltu tässä niin kuin tietojen käytössä."

Yksiköstä otettiin yhteyttä kaikkiin potilaisiin, joiden terveystietoja oli katsottu.


Jarmo J. Koski:

"Heillä oli mahdollisuus ottaa meidän yhtiön osastonhoitajaan yhteyttä ja keskustella tarkemmin tästä asiasta. Ja kyllä tiettyjä vähän kuohuttavia asioita oli, ja ehkä jotkut oli tyrmistynytkin siitä että potilaspapereissa oli epäasiallisesti vierailtu."


Tietosuojavaltuutetun toimisto valvoo ja ohjaa henkilörekistereiden käytön lainmukaisuutta.


Jyväskylän tapaus on poikkeuksellisen laaja urkinta. Reijo Aarnion mukaan motiivi on tyypillinen.



Reijo Aarnio

"Suomeks sanottuna, niin uteliaisuudesta käydään katsomas, tai jostain muust motiivist johtuen, niin vähän sukulaisia, entisiä sukulaisia, entisen puolison sukulaisia ja niin edespäin. Niit esiintyy huolestuttavan paljon."

Tietosuojavaltuutettu on antanut syyttäjille ja tuomioistuimille vuosittain noin 80 lausuntoa tietosuojaan liittyvissä tapauksissa. Viime vuonna 40 % tapauksista liittyi terveydenhuoltoon.


Reijo Aarnio:

"Meil ei oo tiedossamme itsellä sitä, et kuinka paljon niist jää esimerkiksi poliisitutkinnassa kesken tai kuinka paljon syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksiä."

Kotkalainen Maarit on yrittänyt puuttua terveystietojensa urkintaan jo vuosia. Maarit työskentelee terveydenhuoltoalalla.


Maarit:

"Tää on alkanut siitä, että mä olen joutunut lääkeainemyrkytyksen vuoksi käymään useita kertoja Kymenlaakson keskussairaalassa. Ja tota, sitten mä jossain vaiheessa aloin epäillä, että mun lukuisat käynnit on tullu laajemmaltikin tietoon hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tein myös kantelun sitten hoitovirheestä näitten, tän lääkeainemyrkytyksen takia. Sitten mä rupesin miettimään, että myöskin tästä tiedot tästä kantelusta on jotenkin levinnyt."

Maarit tilasi lokitietensa vuonna 2011, kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun hoitosuhde sairaalaan oli päättynyt.


Maarit:

"Ja sit minut on 1.8. kirjattu kokonaan ulos, hoitosuhde on kirjattu päättyneeksi. Sen jälkeen on useita kymmeniä ihmisiä käyny mun tietoja lukemassa. Sanotaan, että siellä on 30-40 ihmistä, mä olen pyytänyt selvitettäväksi."

Carean eli Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymän johtajaylilääkäri Ermo Haavisto tuntee hyvin Maaritin tapauksen.


Ermo Haavisto:

"Me olemme selvittäneet hänen tietojensa käyttöä hyvinkin laajasti, ihan oma-aloitteisesti ja sitten eri viranomaisten selvityspyyntöjen perusteella. Ja kaikissa niissä selvityksissä, mitä me olemme tehneet, joita myös viranomaiset ova käyneet läpi, niin on todettu, että ne käynnit hänen tiedoissaan ovat olleet ihan asianmukaisia, liittyneet joko hänen hoitoon suoraan, tai hoidon järjestelyihin."


Maarit:

"Mun tietoja on luettu kirurgianpoliklinikalta, lastentautien osastolta, naistentautien osastolta ja mie en oo näitten osastojen kanssa ollut nyt tekemisissä. En oo ollu heillä hoidossa. En ymmärrä, miksi lastentautien osastolta luetaan mun kanteluun liittyviä tekstejä."


Maarit teki epäilemästään urkinnasta poliisille tutkintapyynnön.



Maarit:

"Poliisi jonkinnäköistä tutkintaa oli alkamassakin. Sen jälkeen tuli sit mulle päätös syyttäjänvirastosta, että poliisi on esittänyt asian tai esitutkinnan rajaamista. Syyttäjä rajasi esitutkinnan prosessuaalisin perustein, koska yksilön tai yhteinen etu ei sitä kuulemma vaadi."

Itä-Suomen yliopiston informaatio-oikeuden ja tietoteknologiaoikeuden professori Tomi Voutilainen sanoo, että henkilötietojen suoja on perustuslaissa säädetty perusoikeus ja yksityinen etu vaatii henkilörekisteririkosten selvittämistä.


Tomi Voutilainen:

Näitä tapauksia on useita, joissa syyttäjä on keskeyttänyt esitutkinnan tai jättänyt syyttämättä, ja valtakunnansyyttäjänvirasto on joutunut puuttumaan näihin tapauksiin. Sitten jos mietitään yleistä etua, niin kyllähän se on yleinenkin etu, että tämmöiset urkintatapaukset saadaan loppumaan. Ei näitä pitäisi katsoa sormien läpi."


Henkilörekisteririkoksia tekevät terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi poliisit.


Tomi Voutilainen:

"Tiedän tapauksia joissa poliisi urkkii poliisin tietojärjestelmistä tietoja, niin näitä tulee vuosittain jopa useita kappaleita. Nämä on vielä massamuotoisia saattaa olla nämä urkintatapaukset, ja yleensä niissä tapauksissa julkkisten tietoja poliisit käy katsomassa huvikseen."

Tunnetuin tapaus on Mika Myllylän tietoihin kohdistunut urkinta. Noin 150:tä poliisia ja muuta virkamiestä epäillään Myllylää koskevien tietojen urkinnasta. Tutkinta on valmistumassa ja menossa syyteharkintaan.

Jos potilastietojen kirjauksessa on virheitä, voi potilasturvallisuus olla vaarassa.

Jämsänkoskelainen Teija Weijola asennutti ehkäisykierukan kolme vuotta sitten. Asennuksessa oli ongelmia ja toimenpiteen jälkeen kivut olivat niin kovat, että Weijola kävi poistattamassa kierukan.


Teija Weijola:

"Ei auttanut, vaikka kierukka oli poistettu, kivut vain pahenivat. Ja sitten seuraavana päivänä hakeuduin uudestaan tälle lääkärille."

Weijolan tulehdusarvot nousivat ja hän joutui sairaalaan tiputukseen. Syitä oireisiin ei edelleenkään löydetty.


Teija Weijola:

"Hakeuduin tänne omalle terveysasemalle ja sitten mä hakauduin myös yksityiselle gynegologille. Sillä yksityisellä gynekologilla ei ollut mitään mun potilastietoja käytettävissä täältä kunnallisesta ja sit kunnalla taas oli ne potilastiedot käytettävissä, mitä oli lähetetty tuolta keskussairaalasta ja niilleperusteilla mua sitten arvioitiin ja hoidettiin."


Weijola katsoi kohdalleen sattuneen hoitovirheen ja hän kanteli hoidostaan lääninhallitukseen, nykyiseen aluehallintovirastoon.


Lääninhallitus teki yllättävän havainnon: Weijolan potilasasiakirjoista oli olemassa kaksi erilaista versiota.



Teija Weijola:

"Siitä oli seuraava askel sitten, että mä otin ylilääkäriin yhteyttä sitten mä otin myös lakimieheen yhteyttä. Ja sitten lakimiehen neuvojen avulla niin sitten tehtiin poliisille rikostutkintapyyntö. Eli lakimies piti sitä niin selkeänä rikoksena."


Tomi Voutilainen:

"Terveydenhuollon nykyiset potilastietojärjestelmät pitäisi olla sellaisia, että tämä alkuperäinen merkintä jää myöskin sinne järjestelmämuistiin ja se on tarvittaessa saatavissa sieltä, jos lähdetään selvittämään sitten tällaisia mahdollisia, esimerkiksi virkavelvollisuuden laiminlyöntiin liittyviä asioita tai potilasvahinkoasioita. Nähdään, mikä on ollut se alkuperäinen kirjaus."

Jämsässä on käytössä effica-tietojärjestelmä. Vuoden 2009 alkupuolella sen ominaisuuksiin kuului, että lääkäri pystyi muuttamaan kirjaamiaan tietoja potilasasiakirjoihin 60 vuorokauden ajan. Vasta marraskuussa 2009 aika rajattiin 14 vuorokauteen.


Tomi Voutilainen:

"Se on muutama päivä, jonka aikana nämä potilasasiakirjamerkinnät pitää tehdä. Tämmöinen 60 päivääkin on liian pitkä aika. Se mahdollistaa sitten, että sinä aikana mahdollisesti sitten, jos ilmenee, ja yleensä nämä ilmeneekin tällaiset hoitovirhetapaukset tai muut hoitoon liittyvät ongelmatilanteet, että niitä tietoja voisi lähteä muuttamaan."


Teija Weijolalle lokitietojen olemassa olo selvisi vasta oikeudenkäynnissä.



Teija Weijola:

"Lokitiedoista paljastui, että se lääkäri on käynyt ensin lukeen mun keskussairaalan potilasasiakirjat sähköisessä muodossa ja sitten sen jälkeen tehnyt sen asiakirjamerkinnän poiston eli poistanut sen oman virheensä sieltä."

Terveydenhuollon tietosuojan rikkoutumisesta voi aiheutua urkinnan uhreille paitsi mielipahaa myös ongelmia töissä.


Anne:

"Esimerkiksi ammatista riippuen tästä voi olla enemmän tai vähemmän haittaa. Jos työskentelee terveydenhuoltoalalla ja siellä kollegat  näkevät ne potilastiedot, niin kyllä siitä ihan käytännön haittaa voi elämään olla."

Annen tapauksessa potilastiedoissa käyneiden hoitajien kanssa käytiin tilanne läpi ja perusterveydenhuollon puollella työntekijät saivat varoituksen.


Jyväskylän isosta, yli sadan potilaan urkintatapauksesta poliisi on aloittanut esitutkinnan.



MOT:

Mitä tälle työntekijälle tapahtui?


Jarmo J. Koski:

"Näiden keskustelujen perustella, joita hänen kanssaan oli käyty, hän päätyi siihen, että irtisanoutui meidän organisaation palveluksesta."

Maarit on jättänyt tänä syksynä uuden tutkintapyynnön uusista lokiepäselvyyksistä.


Maarit:

"Carean selitys on ollut semmoinen, että olen käynyt heillä EKG-tutkimuksissa kyseisenä ajankohtaja, kun nää viimeisimmät urkinnat on siellä tapahtuneet. Minusta on viimeinen EKG otettu vuonna 2008 Careassa."


Ermo Haavisto:

"Tähän yksittäiseen, yksittäiseen kohtaan en sen tarkemmin osaa ottaa kantaa."


Tomi Voutilainen:

"On ihan aluekohtaista ja tapauskohtaista, miten vakavasti asiat otetaan. Joissakin tilanteissa yksittäiset urkintatapaukset on johtaneet tuomioon. Joissakin tilanteissa kymmenien, satojen, jopa tuhansien tietojen urkinta ei ole johtanut syytteeseen.        Tuomioistuimissa näitä asioita katsotaan osittain hyvinkin löysästi. Tuomiot on muutamia päiväsakkoja, muutama kymmenen päiväsakkoa."


Teija Weijolan potilasasiakirjojen muuttamistapaus saatiin päätökseen elokuussa. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi lääkärin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rangaistuksena oli varoitus.


Tapaus kertoo siitä, että tietojärjestelmien sisälläkin on saatettu noudattaa eri käytäntöjä.


Reijo Aarnio:

"Meil on 4 000 järjestelmää, jotka ei suostu keskustelee keskenään, niin jotain sille tilanteelle tarvii tehdä. Ja nyt, nyt jos tätä, tätä muutosta ajatellaan sillä tavalla, että tää, et tää käynnissä oleva kokonaisarkkitehtuurihomma ni se palvelee sitä, että, et tota toisaalta tietosuoja ja tietoturva paranee, mut toisaalta myös tiedon laatu hoitokäyttöä varten paranee."

Edessä on iso muutos: potilastiedot kootaan yhtenäiseen kansalliseen terveysarkistoon, KanTaan, vuoteen 2015 mennessä. Kun terveystiedot ovat yhä suuremman ihmisjoukon luettavissa, herää epäilys, voivatko myös urkintatapaukset lisääntyä.


Tomi Voutilainen:

"Kyllä se potilaan etu on, ja se on terveydenhuollon ammattihenkilön etu, että nämä tiedot on saatavissa, sitten kun potilas tarvitsee hoitoa ja potilas ei itse pysty kontrolloimaan ja antamaan tietoa terveydenhuollon ammattihenkilöille."

Kansallinen terveysarkisto mahdollistaa sen, että hoitohenkilökunta saa potilaan hoidosta ajantasaista tietoa missä päin Suomea tahansa. Informaatio-oikeuden professorin mukaan arkiston hyöty konkretisoituu vain, jos tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä selkiytetään. Nyt tietosuojaa säädellään noin kymmenellä eri lailla. Osa säädöksistä on ristiriidassa keskenään.


Tomi Voutilainen:

"Nykyisten säännösten mukaan potilaalta pitää pyytää ensin suostumus siihen, että KanTa-arkistopalvelusta voidaan luovuttaa tietoja, mutta sen jälkeen kun potilas on antanut suostumuksen, hän voi kieltää tietojen luovuttamisen toisten toimintayksikköjen välillä. Sitten potilas voi peruuttaa tämmöisen kiellon, mutta hän voi myös peruuttaa tämän suostumuksen, ja jokaisesta tämmöisestä suostumuksesta ja kiellosta pitää allekirjoittaa paperiasiakirja ja siitä pitää antaa vielä potilaalle kopiot.


Voutilaisen mielestä nykyisin tietosuoja ajaa potilasturvallisuuden ohi.



Tomi Voutilainen:

"Käytännössä on kysymys potilaitten hengestä viime kädessä, kun hoitoon liittyviä päätöksiä tehdään ja välttämättä kaikkia tietoja ei ole saatavilla ja lääkäreitten pitäisi luottaa siihen, mitä KanTa-arkistopalvelussa tulee olemaan jatkossa tietoja. Nykyiset ohjeistukset on jopa niin, että lääkärillä ei ole oikeutta tietää, jos potilas on kieltänyt joidenkin tietojen luovuttamisen."


MOT:n tilaamat potilastiedot tulivat kirjallisena postitse. Aikaa kului viikosta kahteen. Lokitietojen saapuminen kesti kuukauden verran. Tulevaisuudessa ainakin osa potilasasiakirjojen tiedoista on nähtävissä omalta kotitietokoneelta.



Reijo Aarnio:

"Ihmisillehän tulee etäkatseluoikeus omiin tietoihinsa. Jokainen voi kotonaan Dallasin jälkeen käydä katsomassa mitä niille potilastiedoille oikeen tapahtuu."

     "Kiinnijäämisriski kasvaa koko ajan. Toisaalta varmaan oman työn laatuun liittyvät asia nousee niinku uudella tavalla framiin. Nyt jatkossa ni se tulee niinku läpinäkyvämmäks lääkäreiden ja hoitohenkilöiden työ potilaalle itselleenkin."

Anne ei luota yhteisrekistereihin. Hän pyrkii saamaan vanhoja terveystietoja pois järjestelmästä.


Anne:

"Keskussairaalassa sähköisistä potilastiedoistani siirrettiin ns. passiivitiedostoon sellaiset vanhat vanhat mielenterveystiedot, joilla ei ole nyt tämän päivän elämäni kanssa mitään tekemistä."

Perusterveydenhuollossa Annen pyyntöön ei suostuttu.


Jarmo J. Koski:

"Tietojen eheys, eli se kaikki tieto, mikä meidän terveyskeskuksen hoitoon liittyen on tulut kirjatuksi, niin on sitten myöskin jatkossa käytettävissä, ja me näemme myöskin sen meidän ammattilaisen näkökullmasta, myöskin potilasturvallisuusnäkökulmasta tärkkeänä säilyttää se tieto."


MOT:

"Jos potilas itse päättää salata joitakin tietoja, niin kenellä on vastuu siitä hoidosta?


Tomi Voutilainen:

"Käytännössä lääkärillä. Tässä on kolme asiaa, jotka pitäisi saada tasapainoon lainsäädännössä. Yksi on tietosuoja, toinen on terveydenhuollon ammattihenkilöitten oikeusturva ja kolmas ja painavin näistä on potilasturvallisuus."

     "Kyllä tässä on ratkaisuna se, että meillä puretaan tämä nykyinen lainsäädäntö, säädetään yksi laki, jossa on kaikki potilastietojen hallintaan liittyvät säännökset, jonka jälkeen kyseessä pitäisi olla ainakin tällainen harmoninen lainsäädäntö."

Teija Weijola on aina antanut luvan potilastietojensa siirtämiseen terveyskeskuksen ja keskussairaalan välillä.


Teija Weijola

"Mä olen nyt niin kuin huomannut, että mun keskussairaalasta on jätetty niin kuin merkittävää potilastietoa sieltä lähettämättä sähköisesti tänne."

Weijolalle on vasta oikeudenkäynnin jälkeen valjennut, että hänen potilasvahinkoasiaansa on käsitelty osin virheellisten potilasasiakirjojen perusteella. Weijolan on itse pyydettävä virheellisten potilastietojensa oikaisua. Hoitovirheasiansa selvittelyä hän jatkaa edelleen.


Teija Weijola:

"Kyl mä sanon, että potilaan asema on huono varsinkin silloin kun jotain vahinkoja sattuu ja sitten ruvetaan jälkikäteen tietoja selvittään."