Hyppää pääsisältöön

Selkäkipuni ei muille kuulu

"Mitä siitä, jos terveydenhuollon ammattilaiset katselevat terveystietojani. Se on osa heidän työtään." Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun sain yhteydenottoja urkinnan kohteeksi joutuneilta potilaita valmistellessani MOT: Potilas, tietojasi urkitaan -ohjelmaa.

Asian vakavuus paljastui minulle asteittain. Lopullisesti ymmärsin mistä oli kysymys, kun tilasin omat potilastietoni terveydenhuollon yksiköistä. Olin etukäteen ajatellut, ettei maailmani mullistu, vaikka ylimääräiset silmäparit lukisivat merkintöjä selkävaivoistani. Paperit saatuani oivalsin, että en haluaisi työtovereideni – en edes ystävieni - lukevan henkilökohtaisia terveystietojani. En myöskään soisi hoitoni tai lääkitykseni olevan kenenkään pohdittavana kahvipöytäkeskusteluissa.

Terveydenhoitoalalta on paljastunut tapauksia, joissa työtoverit ovat urkkineet kollegoidensa terveystietoja ja muita henkilökohtaisia tietoja. Muuttuuko suhde työtoveriin, jos paljastuu, että tämä on kärsinyt takavuosina mielenterveysongelmista tai tällä on menneisyydessä esimerkiksi huumekokeiluja? Voiko tällaisten vanhojen, jo taakse jätettyjen asioiden esiinnousu vaikuttaa esimerkiksi uralla etenemiseen? Leimaako tieto edelleen, vaikka itse sairauksista tai tapahtumista olisi kulunut jo vuosikymmeniä?

Keskustelupalstojen, facebookin, blogien ja chattien kautta ihmiset levittävät vapaaehtoisesti tietoja ja valokuvia yksityiselämästään. Yksityisestä on tullut aiempaa julkisempaa. Sähköisistä potilasjärjestelmistä tietojen lukeminen on mahdollista laajalle ihmisjoukolle. Paperilla olevien potilastietojen lukemisesta ei jäänyt jälkiä. Sähköisistä lokitiedoista voi jälkikäteen seurata sekuntien tarkkuudella, kuka ja milloin on potilastietoja katsonut tai muuttanut.

 Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tietosuoja-asiat voivat edelleen olla vieraita niin poliiseille, syyttäjille kuin tuomioistuimillekin. Tietosuojaa koskeva lainsäädäntö on pirstaleinen, eikä sitä vielä tunneta kovin hyvin. Tästä on osoituksena se, että poliisien ja syyttäjien suhtautuminen henkilörekisteririkosten käsittelyyn vaihtelee paikkakunnittain, jopa tapauksittain.

 Potilasrekisteritietoja ollaan lähivuosina kokoamassa yhtenäiseen terveysarkistoon, KanTaan. Sitä ennen pelisääntöjä ja tietosuojalainsäädäntöä olisi selkiytettävä. Kansalaisten pitäisi pystyä luottamaan järjestelmän toimivuuteen. Jos luottamusta ei ole, voi yhteisrekisterin hyöty kariutua siihen, että potilaat kieltävät omien tietojensa luovuttamisen. Se voi olla kohtalokasta, sillä akuuteissa hoitotilanteissa kyse on ihmishengestä.

Kommentit