Hyppää pääsisältöön

Tällaista on kanojen sukupuolielämä

"Hölmistynyt vanhapoika Keski-Suomesta" tiedusteli vuonna 1972 Sopukka-ohjelmalta, miten kanat ja kukot oikein parittelevat. Asiaa selvitettiin katsojille perinpohjaisesti kenttähaastattelun, fläppitaulun ja käsieleiden avulla.

Viljo Tammisen kanafarmilla tavataan Kalle-kukko, jolla on toista tuhatta morsianta. Niiden hoitamiseen tarvitaan jo pari apumiestäkin. ”Aprillitouhua koko kukkohomma”, tuhahtaa isäntä Tamminen Kallen siitostoimista. "Kun alkuun pääsee, siihen se loppuu."

Kanalan seksielämän kuvaaminen ei kuitenkaan onnistu, sillä "ei kukkokaan käskien polje". Virkeimmillään Kalle on heti aamutuimaan, jolloin se hoitaa heti velvollisuuksiaan muutamaan otteeseen.

Biologian apulaisprofessori Yrjö Mäkinen kertoo lähemmin kanojen lisääntymisestä. Kukon kiveksissä valmistuvat siittiöt kulkeutuvat siemenjohdinta myöten yhteisaukkoon eli kloakaan, johon myös virtsatiehyet päättyvät. Naaraan munasarjasta puolestaan lähtee munajohdin sen omaan kloakaan, joka ulkoisesti on samannäköinen kuin koiraalla.

Paritellessa kloakat asetetaan toisiaan vasten, jolloin kukon siittiöt siirtyvät naaraan kloakaan ja nousevat ylöspäin hedelmöittääkseen munasolun. Munasolu, oli se hedelmöitynyt tai ei, laskeutuu johdinta myöten alaspäin ja saa matkalla ympärilleen valkuaisen ja kuoren.

Kanojen intiimisuhteiden suurin ongelma on kuulemma pyrstö, joka vaikeuttaa aukkojen asettamista vastakkain. Eläinten on käännettävä se sivulle, tai sitten kukko laskeutuu selälleen naaraan alle. Joskus akti suoritetaan kanan tasapainoillessa oksalla tai orrella. Apulaisprofessori Mäkinen herättää yleisössä hilpeyttä kuvatessaan vaihtoehtoisia asentoja käsillään.

Kehotuksista huolimatta Mäkinen ei piirrä kuvaa ihmisen lisääntymisestä. Hän pitää itseään liian huonona piirtäjänä ja huomauttaa, että "tässä on tullut jo teoreettista valistusta tältä alalta”.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto