Hyppää pääsisältöön

Sailaksen kuuliaiset lapset: käsikirjoitus

Mika Pantzar:

"Tietyt asiat, kun niitä toistetaan, ne muuttuu ikään kuin todeksi ja se on kaikille myyteille ominaista. Kun toistetaan riittävän monta kertaa valtion olevan velkaantunut, tai että eläkkeitä tulevat sukupolvet ei saa, niin ihmiset alkaa uskoa niihin."


MOT-tunnus

Suomi on hankalassa taloustilanteessa. Talouskasvu on huteraa, ja monilla yrityksillä menee huonosti. Vaatimukset valtion budjettivajeen pienentämiseksi menoja leikkaamalla ovat jälleen lisääntyneet. Edellisen kerran menoja leikattiin voimakkaasti 1990-luvun alun lamassa, joka jätti suuren työttömien armeijan.

Raimo Sailas:

"Mä olen sanonut niin, että tämä julkisen talouden tasapainottamistehtävä, mikä nyt on edessä, saattaa olla hankalampi kuin se hyvin hankalaksi koettu 90-luvun tilanne."

(A-studio 27.2. 2012)



James K. Galbraith:

"Oh, deficit phobia? Well, it's a universal phenomenon amongst rich people. And they always believe that the deficit can be reduced by cutting expenditures that benefit other people and making other people work harder. And this is a great folly."
( Vajekammoko? Se on rikkaiden keskuudessa vallitseva universaali ilmiö. He ovat aina uskoneet, että vajetta voidaan pienentää leikkaamalla kuluja, jotka hyödyttävät muita ihmisiä ja panemalla muut ahkeroimaan. Mieletön ajatus.)

                             Sailaksen kuuliaiset lapset



Pirkko Kyckling:
"Ei se oo oma vika. Alkuaan tälleen sanottin aina. Melkein oli, että tuolla kysyttiin aina, kun oltiin torillakin hernesoppaa jakamassa, että me ei saatu olla ilosiakaan esimerkiksi. Et se on ihan oma vika, sano monta kertaa semmoset vanhemmat naisihmiset sano, että 'kun minä olin nuori, niin mulla oli kolme työtä', niin mä olen vastannut, että 'niin mullakin oli'."
(Työttömäksi ja pätkätöihin 1990-luvun alussa)

"Totuttuun tapaan Sailas palautti kansalaiset maan pinnalle väläyttämällä megaluokan menoleikkauksia."
Tv-uutiset 22.7.2010

Raimo Sailas:

". . . joitakin menoja pitää karsia. Musta se on vaan hyvä asia . . ."

Tv-uutiset 28.7.2010



Raimo Sailas:

"Sellainen käsitys, että yli viidenkymmenen miljardin budjetissa ei olisi mitään uudelleenarvioinnin tai karsimisen varaa, on kyllä minusta ehdottomasti väärä. Aina siellä on."

(Ykkösaamu 1.12.2012)


Jyrki Katainen:

”Leikkaukset on aina äärettömän kivuliaita, niin ne on minulle kuin ne on kumppaneille, kelle hyvänsä, koska ei valtion budjetissa juurikaan turhia menoeriä ole.”

(Ykkösaamu 10.3.2012)


Jyrki Kataisen hallitus on istunut kohta kaksi vuotta. Hallitus kokoontuu niin kutsuttuun puolivälin tarkasteluun helmi–maaliskuussa. Tarkastelussa selvitetään, pitääkö hallituksen ryhtyä uusiin toimiin taloustilanteen takia.


Puolivälin tarkastelu on jo alkanut herättää poliittisia intohimoja. Yksityisen elinkeinoelämän ohella näyttävimmin on ollut liikkeellä maan tärkein virkamies eli valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas. Hän vaati viime vuoden lopulla Helsingin Sanomien haastattelussa poliitikoilta nopeita päätöksiä uusista säästöistä.



Mika Pantzar:

"Sailasta pidetään vastuullisena puhujana. Mun mielestä toi on melkein vastuutonta puhetta . . . "


Juhana Vartiainen:

"Sopeutumistoimia tarvitaan. Mitä enemmän kyetään vahvistamaan talouden pohjaa lisäämällä työssäkäyntiä, sitä vähemmän tarvitsee tehdä leikkauksia tai veronkorotuksia."


Mika Pantzar:

". . . sillon, jos näyttää, että taloudessa menee vieläkin huonommin kuin on kuviteltu, ei silloin ainakaan pitäisi tehdä nopeita säästöjä, vaan silloin pitäisi miettiä, voidaanko tätä väliaikaista kuoppaa jollain lailla täyttää. Tämmöisen suhdanteen alaspäin mennessä on usein tapana ajatella, että tästä ei koskaan enää nousta. Ihan sama oli 90-luvulla, ja nyt tällä hetkelläkin tässä on semmoinen, että jos tästä ei koskaan nousta, niin silloin pitää säästää. Mun mielestä kuitenkin viimeisen 150 vuoden aikana aina niistä suhdannelamoista on noustu, ja niin tullaan nousemaan tästäkin."


Anna-Maria Kantola:

"Kurjinta on se, että monesti näkee sen ihmisen kärsimyksen. Sen kärsimyksen ja pelon siitä omasta tulevaisuudesta. Se loistaa aika monien kasvoilta, kun ne astuu ensimmäisen kerran tänne meille sisälle, tai sitte, kun sen puhelimessa kuulee sen äänen, että minkälainen paniikki ja hätä ihmisellä on omasta taloudestaan, omasta perheestään."


Toivo Koivisto:

"Sä et voi ostaa mitään, sä et voi matkustaa mitään, sun täytyy jostain aina, niinkun tavallaan kun rahaa on vähän, niin sun pitää tinkiä sitä jostain. No, mistä se on? No, sehän on ensimmäinen on ruoka ja vaatteet ja sitten tuota vapaa-ajan viettoon liittyvät kysymykset. Kuinka moni käy oopperassa, työtön? Elokuvalippukin on jo liikaa, teattereista puhumattakaan."

(Työttömäksi ja pätkätöihin 1990-luvun alussa)

Valtion budjettivajetta voi nopeimmin pienentää menojen leikkauksilla tai tulojen eli lähinnä verojen korotuksella. Sailaksen mukaan verojen nosto vuoden 2013 tasosta olisi kuitenkin itsemurhapolitiikkaa.


Juhana Vartiainen:

"Tulovero tarkottaa ensisijaisesti työnteon verottamista, ja se on huono keino siksi että alemmissa tuloluokissa se vähentää työntekoa ja heikentää työnteon kannustimia, korkeissa tuloluokissa taas tuloveron nostaminen ei tuo kovin paljon rahaa valtiolle."


Mika Pantzar:

"Niin, se on mielenkiintoista kyllä, tämä on ollut pitkä linja tämä tuloverojen alentaminen, ja voisin kuvitella, että moni hyvätuloinen olisi hyvin valmiskin tämmöisessä tilanteessa antamaan periksi omista tuloistaan, eli kyllä ehkä tavallaan voisi ajatella, että tämä tuloeroja kasvattava politiikka, joka on ehkä saanut Suomessa aika laajankin suosion, voisi ajatella, että tällaisina aikoina pyrittäisiin tavalla tai toisella sitten supistamaan tuloeroja, että otettaisiin nimenomaan suurempituloisille pikkasen enemmän vastuuta tästä lamasta nousemisesta."

Vaatimukset julkisten menojen leikkauksista eivät ole vain suomalainen ilmiö. Ne ovat osa kansainvälistä oikeistosuuntausta, joka korostaa markkinoiden luottamuksen voittamista. Euroopan unionin kovimpia markkinakurin puoltajia on Viron keskuspankin pääjohtaja Ardo Hansson.


Ardo Hansson:

“ The debt is cumulating in many countries, or at least, or maybe it's high, even if it's stabilizing it's still very high, so that means risks are remain elevated for quite some time, you can\t just now all breathe easier and say we're all back to normal.”
(Monissa maissa velka kumuloituu ja vaikka velan määrä ei enää kasvaisi, sitä on silti paljon, joten riskit pysyvät suurina vielä jonkin aikaa. Vielä ei voi hengähtää ja todeta

tilanteen normalisoituneen.)



MOT:

"Is the confidence of the markets easy to lose?"
(Menettääkö markkinoiden luottamuksen helposti?)


Ardo Hansson:

"I think it's easy to lose if you start going in the wrong direction, if you don't have a lot of buffers and you're very much on the edge, then a small policy mistake or seeming reversal could lose it. If you have a lot of buffers then you might be able to do a few wrong things before the markets punish you, but these days money moves around quickly."
(Menettää, jos suunta on väärä. Jos ei ole puskureita ja toimitaan äärirajoilla, pieni virhe politiikassa tai lieväkin takaisku voi viedä luottamuksen. Jos puskureita on riittävästi,

voi ehkä tehdä muutaman virheen ennen kuin markkinat rankaisevat, mutta raha liikkuu nykyisin nopeasti.)


Julkisesta keskustelusta saa helposti sellaisen kuvan, että Suomen valtiontalous olisi hunningolla. Yksi syy tähän on se, että Raimo Sailas on saanut viestinsä hyvin perille tiedotusvälineissä. Hän on penännyt leikkauksia jo parinkymmenen vuoden ajan.

Uutistenlukija: "Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas pitää säästöohjelmassa esitettyjä leikkauksia osin riittämättöminä."

Tv-uutiset 16.9.1992


Raimo Sailas: "Mä pidän itse huonoimpana kohtana tässä paperissa sitä, että vuodelle 93 ei ole esitetty enempää säästöjä kuin mitä tässä on."

Tv-uutiset 16.9.1992


Toimittaja: ". . . lukuja esittelemässä oli budjettinero Raimo Sailas . . ."

Tv-uutiset 20.8.1996


Uutistenlukija: ". . . Sailas kehottaa hallitusta pitämään valtion menot kurissa ja vähentämään velkaa."

TV-uutiset 24.7.2006


Uutistenlukija: ". . . Sailas vaatii avointa keskustelua ja nopeita päätöksiä valtiontalouden säästöistä."

Tv-uutiset 14.12. 2010


Toimittaja: ". . . Sailas nokitti tänään talousseminaarissa vyönkiristykset aivan uusiin sfääreihin."

Tv-uutiset 23.1.2012


Viime vuoden lopun haastattelussa Sailas sanoi, että hallitusohjelmalta on pudonnut pohja ja hallituksen on ryhdyttävä leikkauksiin. Uutinen levisi heti sähköisiin viestimiin ja suuriin lehtiin. Kaikki kahdeksan suurinta sanomalehteä julkaisivat aiheesta myös pääkirjoituksen tai kommentin – ja jokaisessa Sailaksen teesit toistettiin ilman kritiikkiä.


Juhana Vartiainen:

”Suomessa, ainakin enemmän kun Ruotsissa jossa olin töissä kymmenen vuotta, näytetään uskovan virkamiehiin ja luotettavan vähemmän poliittisiin päättäjiin."


Mika Pantzar:

”Mä luulen, että suomalaiset tykkää kuulla semmoista varoitteluääniä, meillä täytyy olla joku isä tässä yhteiskunnassa, ja Raimo Sailas on isä, joka on puhunut vientiteollisuuden ja tämmöisen teollisen rakenteen puolesta ja varoitellut erilaisia asioita. Kai hän on jonkinlainen kansakunnan isä tässä, jota suomalaiset haluaa kuunnella."


Paljon julkisuutta saaneista varoitteluista huolimatta Suomen valtiontalous on suhteellisen vahvassa kunnossa. Niin Nordea kuin teollisuusmaiden järjestö OECD:kin ennustivat viime vuoden lopussa, että valtion vuotuinen alijäämä pienenee edelleen. Lisäksi velan suhde bruttokansantuotteeseen jää ensi vuonna yhä alle 60 prosentin rajan. Kuusikymmentä prosenttia on euroalueen asettama kipuraja, jonka paremmalle puolelle yltää Suomen ohella vain harva euromaa.



Mika Pantzar:

"Joo, tämä on kyllä mielenkiintoista, että miten tämä julkisuus ei nosta tätä positiivista, kun halutaan lamaa maalata niin sanotuilla vastuullisilla puheenvuoroilla. Kyllähän käytännössä Suomi, Ruotsi, Viro poikkeaa monista monista muista Euroopan maista siinä, että budjettialijäämät on erittäin alhaisia, ja se kokonaisvelka on erittäin alhaisella tasolla. Eli Suomen omilla toimenpiteillä ei ainakaan tätä lamaa kannata huonontaa. Suomella olisi varaa pitää menotaso nykyisellään ja myöskin ehkä niin, ettei verojakaan tarvi kiristää."

OECD on usein varoittanut teollisuusmaita, kuten Suomea, liiallisesta velkaantumisesta. Nyt järjestö on kääntänyt kurssinsa, ja se varoittaa Suomea nimenomaan liiallisesta talouskurista.


Mika Pantzar:

"Varmaan ihan ensimmäisen kerran OECD:stä tulee liiallisen talouskurin pelottelua. Se on mielenkiintoinen juttu, mutta kyllä ehkä kannattaa katsoa näitä maita, joissa on tehty näitä rankkoja säästöjä. Englanti on ehkä tavallaan talouden rakenteeltaan eniten Suomea muistuttava ja vuosi toisensa perään ihmetellään, että säästöt ei johdakaan siihen luvattuun kasvuun, vaan mennään syvemmälle ja syvemmälle, ja samalla heikennetään koko tämmöistä julkista infrastruktuuria, terveydenhuoltoa, vanhustenhoitoa, yliopistot on erittäin vaikeassa tilanteessa esimerkiksi Englannissa."



Juhana Vartiainen:

"Minun mielipiteeni on että tässä ei ole perusteita pontevaan elvytykseen, koska taantuma ei ole kovin syvä, mutta ei ole myöskään mitään järkeä ryhtyä rajuun kiristykseen eli verojen korottamiseen tai menojen leikkaukseen nyt, kun ollaan taantumassa."

Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on yleensä penännyt talouskuria. Nyt sekin kehuu Suomen jo tekemiä sopeutustoimia. Järjestö laskee, että valtion bruttovelka on alhainen kansainvälisessä vertailussa. Lisäksi valtion maksamien korkojen osuus kansantuotteesta oli viime vuonna alempi kuin ennen kriisiä. Korkorasitus on siis pienentynyt.


Mika Pantzar::

"Suomi on korkomenoissa Euroopan toiseksi alimmalla tasolla, et se on todella, todella. Ei näyttäisi, että kannattaisi olla huolissaan hirveästi. Eli Suomi on saanut hyvällä korolla ja ottanut vähän lainaa. Nää kummatkin varmaan selittää tätä kuviota aika pitkälti."


Valtiovarainministeriön alaisuudessa toimivan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajakin on hieman yllättäen sitä mieltä, että tässä tilanteessa velkaantumista ei tarvitse pelätä.



juhana Vartiainen:

"Suomen lähtökohtatilanne on erinomainen, lähes yhtä hyvä kun muissa pohjoismaissa. Ja koska monet valtiontaloudet ovat kriisissä, nin tällaset vahvat maat on nyt luottomarkkinoilla aika hyvässä tilanteessa. Suomen ongelma on kuitenkin se, että tilanne ei säily näin hyvänä, ellemme me kykene lisäämään työssäkäyntiä eli työllisyysastetta kaikissa ikäryhmissä."


MOT:

"Miksi valtion ei nyt kannattaisi ottaa velkaa, kun sitä kerran halvalla saa ja käyttää sitä rakenteiden uudistamiseen?"


Juhana Vartiainen:

"Valtio voi mainiosti ottaa velkaa, ja käyttääkin sitä, mutta pitää muistaa että me emme ole kovin syvässä taantumassa Suomessa. Ei ole siis mitään huutavan vahvoja perusteita pontevalle elvytykselle."


Mika Pantzar:

". . . työttömyydellä on usein tapana jäädä tietylle tasolle. On paljon vaikeampaa synnyttää uusia työpaikkoja kuin tappaa työpaikkoja. Eli tavalla tai toisella semmoinen elvyttävä suhdannepolitiikka on järkevää, kun sillä voidaan rakentaa siltoja taas kohti sitä tulevaa, hyvää aikaa."


Anna-Maria Kantola:

"Tää tulee maksamaan tää työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, yhteiskunnalle aika paljon ja siitä koituvat lieveilmiöt. Meil on paljon asiakkaina sellaisia henkilöitä, keil on paljon vielä työuraa jäljellä, ketkä ovat niin kuin, ehkä sillon 90-luvulla menettäneet työnsä, yrityksensä, muuta, et ketkä ei ole vielä päässeet jaloilleen, vieläkään."


Juhana Vartiainen:

"Työttömyyden rakenteellista eli normaalitasoa ei voi mitata kovin täsmällisesti mutta useimmat asiantuntijat arvelevat sen olevan jossain runsaan kuuden prosentin tienoilla."

Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen talousprofessori Randall Wray varoittaa rakenteellisten työttömyyslukujen käytöstä.


Randall Wray:

"This notion that we need to keep 6% or 10% or in the case of some developing nations 50% of the population unemployed is a crazy notion. No, we need to provide a job to anyone who wants to work. Obviously it's much better to have people engaged in productive activities than in non-productive activities. Unemployed people are very costly for society."
(Jos ajatellaan, että työväestä 6 - 10 prosenttia on pidettävä työttömänä, tai joissain kehittyvissä maissa 50 prosenttia, ollaan täysin hakoteillä. Ei, meidän tulee tarjota työtä jokaiselle halukkaalle. On päivän selvää, että väki on parempi pitää tuottavassa kuin tuottamattomassa työssä. Työttömät tulevat yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.)


Leena Honkavaara:

"No, silloin kun mä jäin työttömäksi, niin työvoimatoimiston miesvirkailija sano mulle, että 'sataa hakemusta kohden sä saat kaks työhaastattelukutsua'. Ja sillon alkuvaiheessa, kun mä olin vasta jääny työttömäks ja mulla oli kuitenkin niinku semmonen pitempi jakso töitä takana, niin mä pääsin kyllä ehkä sadasta kymmeneen. Mut sitte, kun tätä työttömyyttä on jatkunut, niin mä en pääse . . . Ehkä se kaks sadasta suurin piirtein pitää paikkansa."

(Työttömäksi ja pätkätöihin 2007)


James K. Galbraith:

“It is not the usual case that a small country can restore its position simply by cutting spending and raising taxes. Because, as we've observed in Greece, which has been in recession for six years now, the effect of that is to shrink the national economy and to so stress the public institutions, which were not strong to begin with – schools, hospitals, transportation systems – that it becomes an unattractive place for foreign investment. So you have a kind of downward spiral that results from this policy.”
(Harvoin on niin, että pieni valtio pystyy säilyttämään asemaansa vain leikkaamalla kuluja ja korottamalla veroja. Se huomataan Kreikan kohdalla, joka on ollut taantumassa jo kuusi vuotta. Tuollaiset toimet kutistavat kansantaloutta ja kuormittavat jo valmiiksi heikkoja valtion laitoksia, kuten kouluja, sairaaloita, liikennelaitoksia. Valtio lakkaa kiinnostamasta ulkomaisia sijoittajia. Syntynyt syöksykierre johtuu väärästä politiikasta.)

Seitsemän vuotta sitten kuollut John Kenneth Galbraith oli maailman arvostetuimpia taloustieteilijöitä.


Hänen poikansa James Galbraith on myös taloustieteen professori. Nuorempi Galbraith on toiminut niin Kiinan hallituksen kuin Yhdysvaltain kongressinkin neuvonantajana. Hänet on valittu muun muassa maailman vanhimman tiedeakatemian, italialaisen Accademia Nazionale dei Lincein, harvalukuisten kunniajäsenten joukkoon. Galbraith on ottanut käyttöön termin vajekammo.



James K. Galbraith:

"I think there is a kind of a-a- a tendency to confuse these economic and accounting concepts with moral and even religious ones. So that someone who's in debt has been committing, if not . . . well, committing a sin perhaps, anyway, showing a sign of propensity to vice. And the surplus countries, the creditors, are virtuous, hard-working persons, easy to fall to these stereotypes which are in fact false . . ."
(Joillakin tuntuu olevan taipumusta sekoittaa keskenään talouden ja kirjanpidon käsitteitä moraalin ja jopa uskonnon käsitteiden kanssa. Ajatellaan, että velkaa ottanut

on tehnyt syntiä tai ainakin hänellä on taipumusta paheisiin. Sen sijaan valtiot, joilla on ylijäämää, luotonantajat ovat hyveellisiä ja ahkeria työntekijöitä. Stereotypioihin langetaan helposti, vaikka ne ovat virheellisiä.)



Randall Wray:

"I don't think we should discount also the strong possibility that this is all politics, and that is that there is an effort to reduce and roll back the post-war social safety net that all developed countries put in place and the cult of austerity really forces spending cuts."
(Meidän ei tule sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tämä kaikki on vain politiikkaa. Ehkä tällä pyritään supistamaan ja peruuttamaan kehittyneissä maissa sodan jälkeen luotua sosiaalista turvaverkostoa. Tiukan talouskurin kultti pakottaa nyt leikkauksiin.)

Raimo Sailas:

”No, ehkä paradoksaalisesti monen mielestä olen sitä mieltä, että meillä on nyt ehkä liiaksi jätetty huomiotta sen, että valtion perustehtävä on huolehtia oikeuslaitoksesta, poliisista, puolustuksesta, sisäisestä turvallisuudesta tai järjestyksestä.”

(A-studio 27.2.2012)



Anna-Maria Kantola:

". . . meil on osa sellasta joukkoo, ketkä hyvin kylmän viileästi ajattelee, et jokainen pärjätköön omillaan. Mut meil on entistä enemmän henkilöitä, ketkä ei pysty pärjäämään omillaan. Niin kylhän meidän täytyy niinku auttaa jollakin tavoin. Ja se että, se ei onnistu niin, et me leikataan, esimerkiksi laitetaan ihmisiä enemmän avohoitoon."


Toivo Koivisto:

"Kyllä mä sanon, että katsois nyt vähän, että mitenkä Suomessa menee. Ei tartte mennä kyllä paljo, tota, tulla sieltä mustasta autosta ulos, tai niistä lasipalatseista, missä ne lohivoileipiään nauttii. Katsois vähän, että miltä tää niinkun näyttää."

Yhdysvaltalaisen talousnobelistin Paul Krugmanin mielestä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin eliitin on vallannut talousasketismin, talouskurin kultti. Tämän kultin mukaan budjettivajeet ovat joukkotyöttömyyttä suurempi uhka.


Mika Pantzar:

"Tavallaan tämmöisiä uhkakuvia rakennetaan erilaisilla kestävyysvajelaskemilla, kun voisi pikemminkin ehkä olla rehellisempää puhua, että kysymys on tulonjaosta, kenelle tässä yhteiskunnassa tuloja annetaan ja miten sitä hoidetaan, mutta sitä ei pueta tulonjakokysymykseksi, vaan se puetaan tämmöiseksi tehokkaan talouden allokaation kysymykseksi."


Juhana Vartiainen:

"Krugmanin argumentti sopii minusta hyvin USA:n tilanteeseen, jossa ilman muuta nyt, kun yritykset ja kotitaloudet pyrkivät eroon veloistaan, on järkevää että julkinen valta velkaantuu. Euroopassakin Krugmanin argumentti on kyllä pätevä, mutta Euroopan valtiontalouksissa on pitkän aikavälin rakenteellisia ongelmia. Sen takia elvyttävä ja kysyntää ylläpitävä politiikka Euroopassa pitäisi yhdistää sellaisiin toimiin kuten eläkeiän nostoon, jolla pidetään huoli julkistalouden pitkän aikavälin kestävyydestä."

Juhana Vartiainen, ylijohtaja, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus


MOT:

"Why is the cult of austerity so pervasive?"
(Miksi tiukan talouskurin kultti leviää niin helposti?)


James K. Galbraith:

"Well, I think that partly it's an easy-sell politically. Because people understand that their households are constrained by their incomes. And that if you get into debt as a household then of course you are going to have to adjust. And as you and I live on our incomes, we cannot exceed them indefinitely without paying a . . . a price down the road. This of course is not true of nation states. But for many people the fact that it's not true of nation states is not entirely obvious. So it becomes a kind of thing that you can build a political argument on."
(Luulen sen johtuvan osaksi siitä, että talouskurin idea on helppo myydä äänestäjille. Kansa tajuaa, että ihmisen oma talous on riippuvainen tuloista. Jos kotitalous velkaantuu, on kiristettävä vyötä. Jos sinä tai minä elämme yli varojemme, jossain vaiheessa meidän on alettava maksaa siitä.Kansallisvaltioiden kohdallahan tämä ei pidä paikkansa.Tavalliset kuluttajat eivät kuitenkaan aina tiedä sitä.Siksi sen varaan voi rakentaa poliittisia väitteitä.)

Raimo Sailas:

"Minä haluan kertoa faktat, se kuuluu tehtäviini."

(A-studio 27.2.2012)



Juhana Vartiainen:

"Amerikassa on poliittisia piirejä, oikeistolaisia piirejä ja Chicagon koulukunnan taloustieteilijöitä, joilla on minun mielestäni hyvin jyrkkä ja yksipuolinen suhtautuminen julkisen talouden velkaantumiseen. Mutta minusta, minun mielestäni taloustieteilijöiden enemmistö ainakin täällä Euroopassa on maltillisia keskitien kulkijoita. Me uskotaan siihen, että kun taloudessa on taantuma, niin valtion voi kyllä antaa toimia puskurina ja valtion voi antaa tällaisessa tilanteessa velkaantua."

Talouskurin äärimmäistä muotoa kokeillaan tällä hetkellä Kreikassa muun muassa Saksan ja Suomen vaatimuksesta.


James K. Galbraith:

“. . . European leaders, since the start of the crisis, have been arguing that the essence of this was to have the right discipline so that the markets would regain confidence. If you take the case of the Southern European countries that have been the epicenter of this crisis, there is no way that acts of individual discipline and austerity are going to restore confidence. Why not? Because the debts of all these countries are held basically in a pool by investors. They are held together. And when there is a problem they will be sold off together. So that country A, let's say Portugal, can be as compliant as it chooses to be with the recommendations of the Troika, as austere as, as it pleases. And if there is a problem affecting Spain, then Portuguese debt is going to be sold off alongside Spanish debt. And there's nothing the Portuguese authorities can do to control that. The problem has to be resolved at the level of the European system.”
(Kriisin alusta asti Euroopan johtajat ovat väittäneet, että toimilla pyritään hyvään talouskuriin, jolla palautetaan markkinoiden luottamus.Ajatellaanpa niitä Etelä-Euroopan maita, jotka ovat olleet tämän kriisin keskus. On turha luulla, että maiden omat toimet tai talouskuri palauttaisivat luottamuksen. Miksikö eivät? Koska sijoittajat pitävät noiden maiden velat samassa korissa.Niitä hallitaan yhdessä, ja kun ongelmia ilmenee,

ne myydään poiskin yhdessä. Silloin maa A, vaikkapa Portugali, voi päätyä alistumaan Troikan talouskurisuosituksiin, ja noudattaa niitä hyvinkin tarkasti. Jos kuitenkin Espanjan kanssa tulee ongelmia, Sijoittajat myyvät Portugalin lainat siinä missä Espanjankin, eivätkä Portugalin viranomaiset voi sille mitään. Ongelma on pakko selvittää koko EU:n tasolla.)



Troikka = EU, EKP ja IMF


Randall Wray:

"Austerity will not automatically in any way reduce your budget deficit. The reason is that as you cut spending and raise taxes, you slow down your economy, you raise unemployment, that reduces tax revenue and it increases government spending on things like unemployment compensation, so that you can actually end up with a bigger budget deficit as you adopt austerity. So the solution really is not through the path to austerity. The solution to budget deficits really is economic growth. So the question is how can Europe as a whole get growth going again, rather than cutting demand you need to be raising demand."
()


James K. Galbraith:

"The politics of austerity in Southern Europe is leading to the . . . effectively to the destruction of countries. There . . . The erosion of the quality of their public institutions, which were not strong to begin with, to the point that they no longer function effectively. True of universities, true of schools, true of public health services, true of the transportation system, the environmental services – you name it."
(Tiukka talouskuri ei automaattisesti vähennä budjettivajetta. Se johtuu siitä, että jos menoja leikataan ja veroja korotetaan, talouskasvu hidastuu, työttömyys lisääntyy ja se vähentää verotuloja. Tämä taas lisää valtion menoja, kuten työttömyyskorvauksia. Tiukka talouskuri voi johtaa entistä suurempaan budjettivajeeseen. Talouskuri ei ole ratkaisu.  Budjettivaje ratkaistaan talouskasvulla. Kysymys kuuluu: Miten koko EU

lähtisi jälleen kasvuun? Kysyntää pitäisi kasvattaa sen leikkaamisen sijaan.Etelä-Euroopassa käyttöön otettu tiukka talouskuri on johtamassa kyseisten valtioiden tuhoon. Jo valmiiksi heikot valtion laitokset rappeutuvat niin, etteivät ne enää voi toimia tehokkaasti.Se pätee yliopistoihin, kouluihin, julkiseen terveydenhuoltoon, liikennelaitoksiin, ympäristöpalveluihin, kaikkeen.)



Mika Pantzar:

"Tässä tilanteessa on vähän samaa kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Saksa joutui maksaan kovia velkojansa, eikä ne koskaan selvinneet, ja se poliittinen levottomuus liittyi pitkälti tähän ensimmäisen maailmansodan sopimuksiin. Kyllä tässä vähän samanlainen tilanne on, että meidän kannattaa ehkä miettiä eurooppalaista rauhankehitystä, että onko Pohjois-Euroopan kuitenkin pelastettava se Etelä-Eurooppa. Ei sen takia, että me oltais epäitsekkäitä, vaan nimenomaan sen takia, että me ollaan itsekkäitä."


James K. Galbraith:

"Ultimately debt crisis are resolved by forgiving the debts, by restructuring them and by putting the debtors back on a foundation which is much less stressful and onerous for them. That is the only way out in the final analysis. And there needs to be a constituency in Northern Europe that understands that. At the moment I don't see that constituency, and I think that is the greatest danger to the future of Europe . . ."
(Viime kädessä velkakriisi ratkaistaan velkojen anteeksiannolla, velkasaneerauksella ja saamalla velallisten talous vakaalle pohjalle. Se on helpompaa, vähemmän stressaavaa ja ainoa tapa selvitä. Pohjois-Euroopasta tulisi löytyä kannattajakuntaa tälle ajatukselle.

Sen puuttuminen on Euroopan tulevaisuuden suurin uhka.)



Pirkko Kyckling:

". . . lapset kun kävivät koulua ja ensimmäinen syksy tuli, äiti oli aina, tota, kaikki paperit täyttäny, ja siellä kysyttiin ammattia, niin minä laitoin työtön, niin keskimmäinen lapsist sanoi, että 'äiti, se ei oo mikään'. Mie sanoin, että 'mikä siihen laitetaan, laitanko viivan?', niin sano, että 'no ei sekään oo mitään'. Mie sanoin, että 'mitä siihen laitetaan sitte, että entinen, sekö?' Ne alko nauramaan päälle."


Ruututeksti:

Raimo Sailas ei halunnut antaa haastattelua tähän ohjelmaan

Hän jää eläkkeelle helmikuussa.