Hyppää pääsisältöön

Irwin haki puolikuuronakin rypäleet maailmalta

Vuonna 1984 Irwin Goodman oli menettänyt toisesta korvastaan kuulon. Vastapainoksi hän oli tehnyt uuden comebackin aloittamalla keikkailun "irwinismin" nimeen vannovan Irwinin Lapset -bändin kanssa. "Rypäleet" eli "nappula" eli elanto oli haettava maailmalta.

Yhteistyö nuoren valkeakoskelaisen rockyhtyeen kanssa oli selvästi saanut Irwininkin innostumaan uudestaan. Kun suosiota nyt oli jo "viidennessä sukupolvessa", niin täytyihän jutussa olla jotakin, artisti arvelee.

Kansa siis tykkäsi, mutta taiteilijaeläkkeeseen eivät kansanviihdyttäjän ansiot olleet riittäneet. Lempiaihettaan verotusta Irwin jaksaa ihmetellä tässäkin yhteydessä.

Eletyn elämän merkit näkyvät miehen olemuksessa karusti, ja välillä on vaikea tajuta, että Irwin oli haastattelua tehtäessä vasta 40-vuotias.

Hetket lasten kanssa ovat lämpimiä. Perheen kanssa laulaja ei kuitenkaan paljoa ehdi olla, koska keikoilla täytyy pyöriä ja sählätä. "Millä näitä muuten elättää?"

Dokumentin ehkä kiinnostavimmassa osuudessa Irwin soittelee työhuoneessaan kitaraa ja puhuu musiikistaan. Varhaisia kappaleitaan hän kuvailee bluespohjaisiksi, "tummien poikien evääksi". Vuonna 1967 syntyneen Ei tippa tapa -hitin tarkoitus oli tarjota suomalaisille jotain "pikkuisen iloisempaa". Irwin esittelee myös näytösluonteisesti sävellystyötään. Osa nuoteista on kuulemma suomalaisille soittajille liian hankalia.

Ohjelmassa nähdään otteita vuonna 1970 tehdystä dokumentista Kultainen kurjuus. Irwinin haastattelu on kuvattu Lavajärvellä elokuussa 1984 ja keikka Tampereen Seurahuoneella saman vuoden syyskuussa.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto