Hyppää pääsisältöön

Voi meitä toimittajia

Tehdessäni juttua MOT: Sailaksen kuuliaiset lapset katselin ja kuuntelin Yleisradion arkistosta suuren määrän valtiosihteeri Raimo Sailaksen haastatteluja. Lisäksi luin ison läjän lehtijuttuja, joissa raportoitiin Sailaksen linjauksista.

Sitten häpesin.

Sailas on vienyt meitä toimittajia vuosikaudet kuin litran mittaa. Hänen huolensa valtion menojen kasvusta on mennyt katsojille ja lukijoille ilman minkäänlaista suodatusta. Valtiontalous on kaikille meille niin tärkeä asia, että jos jostain tarvittaisiin kriittistä journalismia, niin siitä. Niin sähköisissä kuin printtiviestimissä Sailas "kertoo", "toteaa", "pohtii" tai "vaatii". Hyvin harvoin hän "väittää" mitään. Näinkin yksinkertaisella teonsanan (verbin) valinnalla voi hienovaraisesti välittää katsojalle ja lukijalle sen, miten kyseiseen lausuntoon tulee suhtautua.

Sailasta on vähän vaikea syyllistää siitä, että hän on saanut tärkeäksi kokemansa viestin läpi julkisuudessa. Me toimittajat voisimme kyllä skarpata.

Toimittajien suurimpia ongelmia on, että me uskomme usein vain yhtä totuutta kerrallaan. Tuo totuus on milloin kestävyysvaje, milloin taas kilpailukyvyn rapautuminen.

MOT yritti selvittää viranomaisten avulla, miten ja milloin kestävyysvaje tuli suomalaiseen keskusteluun. Valtiovarainministeriön mukaan termi tuli Suomeen Euroopan unionista. EU-komission asiakirjoissa termi (englanniksi sustainability gap in public finances) esiintyi ensimmäisen kerran syksyllä 2003.

Suomalaisten lehtien arkistoista vanhimmat viittaukset kestävyysvajeeseen löytyvät syyskuulta 2006 – ja yllätys, yllätys, termiä käytti Raimo Sailas puhuessaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan seminaarissa. Kestävyysvaje on loistava verbaalinen lyömäase: eihän kukaan voi olla kestämättömän vajeen puolella. Kestävyysvaje onkin kuulunut suomalaisen median kestosuosikkeihin, ja vain harva on pysähtynyt pohtimaan, mitä termin takana on.

Solidaarisuus rapautunut

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessorin Mika Pantzarin mukaan toisen maailmansodan aikana ja jälkeen syntynyt solidaarisuus näkyi muun muassa progressiivisen tuloverotuksen lisääntymisenä.

"(Silloin) investoitiin yhteiseen hyvään paljon, ja se on rapautunut se solidaarisuus, jota sota tuotti Suomessa", hän sanoo.

"Tässä (nykyisessä) keskustelussa ei ole niinkään kyse siitä, että on jotenkin mekaanisesti, helposti laskettavissa joitakin asioita, vaan enemmän siitä, että solidaarisuus heikompiosaisia kohtaan on yksinkertaisesti vähentynyt – ja sitä sitten perustellaan tällaisilla rationaalisilla argumenteilla", Pantzar sanoo.

Valtion menojen leikkausta ja talouskuria vaativat tahot ovat usein vedonneet teollisuusmaiden järjestön ja Kansainvälisen valuuttarahaston näkemyksiin. Nyt, kun niin OECD kuin IMF:kin varoittavat liiallisesta talouskurista, järjestöjä ei enää siteeratakaan mediassa entiseen malliin.

Vajevoivottelijoiden kannattaisi laajentaa talousnäkemyksiään esimerkiksi tutustumalla IMF:n työpaperiin Expansionary Austerity: New International Evidence (pdf). IMF:n tutkijat selvittivät 173 kuripäätöksen vaikutuksia, ja tuloksena oli, että talouskuri vähentää ostovoimaa ja hidastaa kasvua. Elävässä elämässä on siis käynyt toisin kuin keskustelussa yleensä väitetään.

"Mielestäni olisi reilumpaa sanoa, että kysymys on tulonjakotaistelusta, ja jotkut haluavat ottaa itselleen enemmän ja antaa toisille vähemmän. En oikein ymmärrä, miksi siihen tarvitaan tämmöistä kuorrutusta. Mutta yhteiskunta on näennäisrationaali. Tietyt asiat, kun niitä toistetaan, muuttuvat ikään kuin todeksi. Se on kaikille myyteille ominaista", Pantzar sanoo.

Toinen seikka, johon miljardileikkauksia hinkuavat päättäjät ja taloustoimittajat voisivat kiinnittää huomiota, on verovaje. Eduskunnan tarkastusvaliokunta arvioi, että verojäämiä eli verovelkoja oli vuoden 2011 lopussa 3,9 miljardia euroa. Verohallinto puolestaan arvioi verovajeen, eli lainmukaisen verokertymän ja todellisen verokertymän välisen erotuksen, olevan 4–7 miljardia euroa vuodessa.

Näillä miljardeilla budjettivajettakin saisi jo tilkittyä melkoista tahtia.

  • MOT:n toimittaja ei syyllistynyt kunnianloukkaukseen Patria-tapauksessa

    ”Vahvat perusteet pitää totena.”

    Helsingin syyttäjänvirasto on tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä MOT:n toimittajaa Magnus Berglundia vastaan. Berglundia on poliisitutkinnassa kuultu epäiltynä törkeästä kunnianloukkauksesta liittyen MOT:n Totuus Patriasta (2008) ja Totuus Patriasta 2 -ohjelmiin (2012).

  • EU-parlamentin työryhmä selvittää meppien kulukorvaukset

    Mepeille 50 000 € vuodessa ilman valvontaa

    Euroopan parlamentin puhemies on koonnut työryhmän selvittämään euroedustajien vuosittaisen 50 000 euron suuruisen potin käyttöä. Työryhmän on määrä saada selvitys valmiiksi lokakuuhun mennessä.

  • Operaattorin ei tarvitse paljastaa liittymän omistajaa

    Tekijänoikeuskarhujen lähettäjille tappio.

    Markkinaoikeuden tuoreen päätöksen mukaan teleoperaattorin ei tarvinnut paljastaa elokuvaa netissä jakaneen henkilön yhteystietoja. Markkinaoikeuden linjauksen jälkeen elokuvan tekijänoikeuksien omistajien on jatkossa aiempaa vaikeampaa tavoittaa tekijänoikeuksien loukkaamisesta epäiltyjä henkilöitä.