Jahtiystävät Kekkonen ja Hruštšov Zavidovossa 1963

Harvinaislaatuinen filmi pukee kuviksi tunnetun, mutta harvan todistaman legendaarisen vaiheen maamme idänsuhteissa. Tällaista se oli, kun presidentti Kekkonen ja neuvostojohtaja Hruštšov lähtivät yhdessä metsälle!

Marras-joulukuun taitteessa vuonna 1963 kuvattu filmi oli alkujaan tarkoitettu hyvin suppean piirin, vain jahdissa mukana olleiden katsottavaksi. Alkuperäistä, isäntien selostamaa ”matkamuistoa” säilytetään edelleen Krasnogorskin arkistossa Venäjällä.

Presidentti Urho Kekkonen tunnettiin Suomessakin innokkaana metsänkävijänä. Jahtiystävyys neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin kanssa saavutti kuitenkin aivan omanlaisensa mittasuhteet. Metsästys ja siihen liittyvät yltäkylläiset ateriat olivat perivenäläistä kulttuuria vahvimmillaan. Kekkonen solahti joukkoon vaivatta ja tiesi, että näissä tilanteissa käydyt keskustelut olivat mitä tärkeintä ulkopolitiikkaa. Näiden syvästi henkilökohtaisten suhteidensa ansiosta Kekkosta alettiin naapurissa pitää lähes omana miehenä. "Niin kauan kuin Kekkonen pysyy Suomen johdossa, tulemme silmät kiinni luottamaan Suomeen", Hruštšovin kerrotaan sanoneen.

On mukava onnitella ystävää hyvästä saaliista, varsinkin kun omassakaan ei ole moittimista.

Filmi alkaa Kekkosen ja Hruštšovin tapaamisella Moskovan koillispuolella Zavidovossa sijaitsevan metsästysmajan edustalla. Käy ilmi, että Kekkonen on pukeutunut aivan väärällä tavalla. Hän saa uuden päällystakin. Hruštšov näyttää, miten pukea se ylle. Seuraa elokuvallinen jakso jahdin etenemisestä. Hämärässä onnistutaan kuin onnistutaankin ampumaan muutama villisika.

Majapaikassa Kekkonen ja Hruštšov saavat uudet, näyttävät karvalakit. Turkmenistanilaiset turkishatut herättävät seurueessa hilpeyttä. "Hieno lakki. Se päässä alkaa suorastaan tehdä mieli...". Vaikkapa tanssia. Anastas Mikojan saa näyttää, miten lezginkaa tanssitaan. Seurueessa vilahtavat Mikojanin lisäksi ainakin Leonid Brežnev, Aleksei Kosygin, Andrei Gromyko, Andrei Grechko ja Nikolai Podgornyi. Seurueen suomalaisedustajista kuvissa näkyvät ainakin Jorma Vanamo ja Kustaa Loikkanen.

Seuraavana päivänä riistanhoitajat osoittavat hyvät passipaikat. Kun saalistus on ohi, on aika illastaa. Sikarit tupruttavat, laseja nostellaan, lauletaan Moskovan iltoja. "Se oli helvetinmoista menoa: syötiin, ryypättiin, saunottiin, uitiin, syötiin ja ryypättiin", usealla matkalla mukana ollut Olavi J. Mattila on myöhemmin kuvaillut jahtireissuja.

"Auvoisia ovat illat Moskovan lähiseudulla. Eikä ole parempaa tapaa levätä, kuin viettämällä päivä metsällä ystävien kanssa."

Filmissä näkyvälle metsästysmatkalle osuu myös se jahtilounas, jolloin Hruštšovin kerrotaan sanailleen, että Neuvostoliitto oli "ryöstänyt Suomelta Karjalan, joka oli sen vilja-aitta". Samassa yhteydessä hänen kerrotaan todenneen, ettei Neuvostoliitto tarvinnut Viipuria.Viimeisissä kuvissa väsyneen näköinen Hruštšov hyvästelee Kekkosen kanssa Zavidovon isännät. Kolmipäiväinen metsästysreissu on ohi.

Zavidovo tuli suomalaisille sittemmin laajemmin tutuksi paikannimeksi toisessa yhteydessä. Vuonna 1972 julkisuuteen vuosi muistio Suomen EEC-vapaakauppasopimukseen liittyvistä keskusteluista, joita Kekkonen oli muutamaa kuukautta aiemmin käynyt luottamuksellisesti Zavidovossa – nyt Leonid Brežnevin kanssa.

Filmin on suomentanut Anton Nikkilä.

Kirjallisuutta:
Mauri Soikkanen: Kekkosen kanssa metsällä ja kalalla (2006).