Hyppää pääsisältöön

Erkko Kivikosken esikoisfilmissä tehdään äänilevyä Kulttuuritalolla

Ohjaaja Erkko Kivikosken esikoistyö oli lyhytfilmi, joka kuvaa jazzyhtyeen levytyssessiota Helsingin Kulttuuritalolla. Kamera ja leikkaus elävät musiikin mukana, ja tuloksena on viehättävä, eloisa "jazzvideo".

Tietolaatikko

Elokuva on mukana Yle Shopin levittämällä DVD:llä Iskelmäketju. Kappale EP-X-503 on Pentti Lasasen säveltämä.

Levy-yhtiöt Scandia ja Westerlund alkoivat 1950-luvulla käyttää kommunistien omistamaa Kulttuuritaloa levytyksiin. Aluksi äänitykset tehtiin isossa juhlasalissa. Scandian tarkkaamo oli sijoitettu kolmanteen kerrokseen, josta oli näköyhteys lavalle. Westerlund rakensi oman tarkkaamonsa salitasoon. Äänityslaitteisto oli jokaista sessiota varten erikseen pystytettävä lavalle. Kuusikymmenluvulla Kulttuuritalo rakensi kellarikerroksessa sijainneeseen elokuvateatteriin Alppistudion, johon äänitystoiminta tämän jälkeen siirtyi.

Filmissä nähdään joukko aikakauden luotettuja studiomuusikoita: saksofonissa Pentti Lasanen, rummuissa Erkki Valaste, pianossa
Nacke Johansson, kitarassa Heikki Laurila ja bassossa Erkki Seppä. Äänittäjänä toimii Scandia-yhtiön vakioinsinööri Jouko Ahera.

Elokuvan alkaessa soittajat saapuvat Kulttuuritalon suureen saliin ja asettuvat lavalle. Soittimia viritellään, rumpuja kootaan, mikrofoneja asetellaan ja äänen tasoja kokeillaan.

Svengaava riffipohjainen kappale alkaa ja häipyy välillä taustalle. Kertoja selittää katsojille, miksi teoksen hioutuminen vaatii monia ottoja: ”Vähitellen alkaa rytmi elää. Kappaleemme kehittyy, se saa uusia sävyjä, siitä poistuu jotain, joka on ollut sille turhaa. Se pyrkii täydellisyyteen ja saavuttaa viimein hengen, joka on juuri sille oinainen. Tällöin kappaleemme on enemmän kuin pelkkä osa-ääniensä summa. Se on itsenäinen kokonaisuus tuhansien eri musiikkikappaleiden joukossa."

Kappaleen synty on vaatinut säveltäjän ja muusikoiden työtä, mutta se ei voi ikuistua äänitteeksi ilman äänittäjää ja suurta tuotantokoneistoa. Seuraavaksi siirrytäänkin levyvalmistamoon, jossa tuore levy prässätään ja pakataan. Se päätyy levybaarin hyllyyn ja sieltä asiakkaan levysoittimeen. Läsnä on 1960-lukulaisen modernisuuden symboleja: piippua poltteleva arkkitehti, funkistyylinen levykaappi LP-levyineen, piirustuspöydän kulmalla Albert Camus'n muodikas Sivullinen-romaani.

Mutta taideteoksen tarina ei ole vielä päättynyt. Kuuntelija lisää musiikkiin omat tunteensa ja mielikuvansa. Arkkitehtimme se kiidättää laskettelurinteeseen ja liihottelemaan ilmojen halki vapaana kuin taivaan lintu.

Mielikuvitusta on myös itse äänilevy: todellisuudessa filmissä esitettyä kappaletta ei ole koskaan julkaistu levyllä.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Suomen presidentit – tasavallan ensiaskeleita ja vallan vaiheita

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.

  • "Se oli satumaisen kaunis kesä" – Maitopojan muisteluita vuodelta 1955

    Bosse von Willebrandin muistelmia kesältä 1955.

    Vuonna 1955 toimittaja Bosse von Willebrand vietti ison osan kesästään soutuveneessä Espoon Suvisaariston selkää taittaen. Tuolloin 14-vuotias nuorimies toimitti maitoa ja muita tarpeita lähiseudun mökkiläisille veneellä. Miehen itse toimittama ja ohjaama Minns du sommaren -55? (1994) on tarina nuoruuden kesästä ja silloisen Suomen tapahtumista.

  • "Saaren ihmisen tulee aina tietää, mitä tekee" – Dokumenttipari kuvaa elämää autioituvassa Tammion saaressa 1970-luvulla

    Dokumenttipari kuvaa Tammion kalastajasaaren karua elämää.

    "Kun pohjatuuli tuivertaa ja ulkona on 26 astetta pakkasta, henkeä ei voi ulkona vetää", kuvailee Katri Suomalainen Tammion kalastajasaaren talvea. Esko Tommolan, Reijo Pasin ja Riitta-Sisko Jukkala-Benischin toimittamat dokumentit Saariston silmä sammuu (1970) ja Saariston silmä syttyy (1971) pureutuvat saaren viimeisten asukkaiden työntäytteiseen arkeen. Dokumenttien keskiössä on pariskunta Katri ja Vilho Suomalainen, jotka ovat asuneet saarella vuosikymmenien ajan.

  • Trunsön Ulla – kalastajaelämää sähköttömässä ulkosaaristossa

    Dokumentti sopeutumisesta 80-luvun saaristolaiselämään.

    Anna-Maija Eräkankaan ohjaama Trunsön Ulla on 1980-luvun puoliväliin sijoittuva aikalaisdokumentti nuoren kaupunkilaispariskunnan sopeutumisesta eristäytyneeseen saaristolaiselämään ja suppeisiin elinkeinomahdollisuuksiin.

  • Majakka – tarinoita Suomen kaukaisimmalta luodolta

    Lyhytdokumentti Majakka kertoo Märketin majakanvartijasta.

    Hurmaava Ragnar Eriksson kertoo 21-vuotisesta taipaleestaan Märketin majakanvartijana kaukaisella pikkuluodolla keskellä Ahvenanmerta. Heikki Aarvan ja Matti Ijäksen ohjaama lyhytdokumentti valmistui 1976 – vuonna, jona Märket oli viimeisen kerran miehitettynä.