Hyppää pääsisältöön

Inkerinmaalainen röntyskä elää kylissä ja tuvissa

Röntyskä on inkeriläinen piiritanssi, jolle on tyypillistä nopea jalkojen polkeminen lattiaan. Laulujen sanat liittyivät useimmiten huumoriin ja rakkauteen. Kielisukulaisten perinne -ohjelmassa (1987) tutustutaan röntyskään ja sen taitajiin Neuvostoliitossa.

Röntyskä-perinnettä tavataan lähinnä Pohjois-Inkerin alueella. Tanssina se on ollut hyvin vapaamuotoinen, sitä on osin askellettu milteinpä löntystämällä, osin nopeasti jalkaa polkien. Professori Pertti Virmavirran kanssa aiheesta keskustelee petroskoilainen tanssinopettaja Viola Malmi, jonka kotona röntyskää tanssittiin. Malmi on halunnut elvyttää ja laajentaa tämän tanssimuodon tuntemusta ja osaamista.

Röntyskä ei liioin ole aina vaatinut seiniä ympärilleen. Tienvarret ovat kelvanneet siinä missä riihetkin.

Röntyskä on yli toistasataa vuotta vanha kansanomainen piiritanssi. Arvioiden mukaan sitä tanssittu aina 1800-luvun puolivälistä lähtien, kunnes 1930-luvulla siihen alettiin suhtautua kielteisesti. Röntyskä saikin nurkkatanssin leiman.

Vaikka röntyskä on ollut koko kansan tanssi- ja lauluharrastus, ovat miehet sittemmin jättäytyneet monin paikoin pois.

Röntyskä-lauluista ei ole olemassa vanhimpia muistiinpanoja. Syynä tähän on pidetty laulujen osakseen saamaa arvostuksen puutetta. Karjalan tiedeakatemian Eino Kiuru kertookin runonlaulaja Arhippa Perttusen todenneen, että nykyinen laulu on renkutusta. Samaa mieltä oli moni runonkerääjäkin.

Röntyskää esitetään usein myös spontaanisti kodeissa vaikkapa perhejuhlien yhteydessä, mutta se tuli Neuvostoliitossa osaksi kielivähemmistöjen kulttuuriperinnettä, jota esitettiin myös suurelle yleisölle.

Neuvostoliitossa nuoret eivät innostuneet röntyskästä, mutta venäläisten suhtautuminen siihen oli myönteistä.

"Nuoriso tantsuu ommaa tantsujai. Mut myö ku mennää tätä tantsimaa lavalkii, venäläiset on katsomas ja räpyttää kovast ", toteaa emäntä haastattelussa.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto