Muurari piiloutuu loosiinsa

Tehdessämme ohjelmaa MOT: Hyvät veljet muurarit, oli lähtökohtamme luonnollisesti journalismin jalo periaate: väitteen kohde saa kertoa omat kantansa ja tarvittaessa korjata erheet.

Vapaamuurareihin liittyviä epäilyjä on esitetty paljon ja heihin kriittisesti suhtautuvia henkilöitä oli helppo löytää haastateltavaksi. Viime syksyn aikana otimme yhteyttä useisiin vapaamuurareihin, joiden tiesimme olevan perillä järjestönsä periaatteista, käytännön toiminnasta, valojen vannomisista, rituaaleista ja yhteiskunnallisista kytköksistä.

Maan johtaviin vapaamuurareihin kuuluvan henkilön haastattelu sovittiin Helsingin Kasarminkadulle, Suomen suurloosiin. Haastateltavamme esitti sitä itse. Hänen mielestään tila sopi mainiosti haastatteluympäristöksi, koska saatoimme kuvata samassa huoneistossa sijaitsevaa Suomen vapaamuurareiden museota. Toinen ohjelmamme avainhaastatteluista sovittiin seinäjokelaisen kerrostalon kellarissa sijaitsevaan 500 neliömetrin kokoiseen vapaamuurariloosiin. 

Nämä ja useat muutkin sovitut tapaamiset peruttiin kuitenkin yksi toisensa jälkeen erilaisiin syihin vedoten. Lopulta yksi vapaamuurari kertoi, että järjestön huipulta oli tullut yleiskielto.  

Miksi vapaamuurareita ei sitten voi jättää rauhaan? Siksi, että Suomen vapaamuurarijärjestö koostuu noin 7 000:sta, johtavassa asemassa olevasta avainhenkilöstä. Toimitusjohtajat, tuomarit, asianajajat, ylilääkärit, kunnalliset pamput ja muut vastuullisilla posteilla istuvat jäsenet muodostavat yhteiskunnassa laajan vaikutuspinnan. Monilla paikkakunnilla esim. rakennustoiminnasta päättäviä ja hyödyn leikkaavia henkilöitä yhdistää vapaamuurarius. Jäsenistöllä sanotaan olevan Suomessa ylisummaan merkittävä taloudellinen ja poliittinen valta. Kansainvälisesti vapaamuurarijärjestöä pidetään maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluvana hyvävelikerhona.

Vapaamuurarit olisivat voineet kumota väitteitä, jonka mukaan Seinäjoen rakennustoiminta on ollut vuosikymmeniä vapaamuurariveljien talutusnuorassa. Tai että Tampereen rantaväylän tunnelihanketta ajaa vapaamuurariketju, jonka lenkkejä löytyy kaupungin johtoelimistä.

Järjestön toimintaan liittyy todistetusti omituisia rituaaleja. Se ei halunnut vuonna 2013 tarttua tilaisuuteen, vaan antoi lisää polttoainetta jo ennestään vahvoille epäilyksille.

Mielenkiintoisen mausteen ohjelman teolle antoi se, että Suomen kansalliskirjasto piilottelee vapaamuurarijärjestön jäsenmatrikkeleita. Johtava vapaamuurari ilmoitti meille, että vuoden 2011 jäsenmatrikkeleita oli toimitettu kirjastolle kuusi kappaletta ja että niitä sai vapaasti lukea. Kirjasto kuitenkin edellytti, että MOT olisi hakenut kirjallisen luvan suurloosilta teoksen lukemiseen kirjaston tiloissa. Sitä ei tarvittu, koska kirjasto ei löytänyt teoksia.

Tukholmassa asuva virolainen dokumentaristi ja kirjailija Jüri Lina hämmästelee, että suomalaismedia ei ole kiinnostunut muurareiden kulissientakaisista toimista. Useissa Euroopan maissa on jo kauan paljastettu heidän yhteiskunnallisia kytkentöjään sekä politiikkaan ja rikollisuuteen sekaantumistaan.