Hyppää pääsisältöön

Kilpavarustelua vai lapsen tarve?

Kilpavarustelu vai lapsen tarve? Kuva: stock.xchng, Spekulator

Lapseni ystävä tulee meille leikkimään. Mukanaan hänellä on joulun hittituote childpad. Tytöt kyyhöttävät sohvan nurkassa pelaillen ja musiikkia kuunnellen. Ei tarvitse olla ajatustenlukija tietääkseen mitä tyttäreni mielessä liikkuu, kun hän mulkoilee minua padin takaa anovasti. 

Vierailemme ystäväperheen luona. Kahvittelun lomassa tajuan, että lapsista ei kuulu tarpeeksi ääniä, ja seitsemän vuoden äitikokemuksella kiiruhdan katsomaan. Ensimmäisessä huoneessa lapset tuijottavat tuttavaperheen tyttären omaa televisiota hänen omalta dvd-soittimeltaan, toisessa huoneessa pelataan perheen pojan omalla pelikonsolilla. Lapset ovat kaikki alle kouluikäisiä. 

Tyttäreni on saanut ensimmäisen kännykän.Seuraavana päivänä hän tajuaa, että hänellä ei ole kosketusnäyttöpuhelinta ja kaikilla muilla on. Mikä tätä äitiä harmittaa on se, että kaikilla muilla todella näyttää olevan. 

Mietin, että tottahan minäkin haluaisin ostaa tuon kaiken (ja enemmänkin!) lapsilleni, mutta millä rahalla? 

Sitten tajusin; enhän minä edes halua!

Halun ostaa enemmän lautapelejä koska se pakottaa myös minut toisinaan osallistumaan lasteni elämään. Lapseni joutuu tyytymään "junttikännykkään", eipähän tarvitse huolehtia että kosketusnäyttö tipahtaa asfaltille kesken narunhyppelyn. Haluan, että lapseni leikkivät tai ainakin opettelevat leikkimään; pelaaminen tai tv:n katselu ei ole leikkimistä.

Vastustan viimeiseen asti ajatusta, että tavaroilla ja vaatemerkeillä olisi väliä ystävyydessä. 
Jos haluan hetken rauhaa lapsistani, he voivat katsoa Pikku Kakkosensa myös olohuoneen yhteisestä televisiosta. Kun meille tulee erimielisyys tyttäreni kanssa Ti-Ti Nalle -dvd:n ja uutisten välillä, aina välillä minunkin ohjelmani voittaa katseluoikeuden. Vastustan viimeiseen asti ajatusta, että tavaroilla ja vaatemerkeillä olisi väliä ystävyydessä. 

Haluan lasteni kliseisesti oppivan, että ihan kaikkea ei voi saada, koska aikuiset hei; kaikkea tässä elämässä ei ihan oikeasti voi saada. Piste! 

Esitän nyt kysymyksen teille hyvät lukijat: Onko todella niin, että lapsenne tarvitsevat kaiken sen viimeisintä mallia olevan teknisen roinan jo ennen teini-ikää vai olisiko kysymys vain vanhempien kilpavarustelusta toistensa kanssa?

Kommentit