Hyppää pääsisältöön

Argentiinan aarniometsissä mureni jopa suomalainen sisu

Vanhin Etelä-Amerikan suomalaissiirtokunnista oli Argentiinan Misiones-laaksossa sijaitseva Colonia Finlandesa. Se perustettiin vuonna 1906, mutta kuihtui lähes täysin 30 vuotta myöhemmin. Elämä oli välillä hilpeää, joskus riehakastakin, mutta enimmäkseen vaikeaa. Jäljellä ovat enää muistot ja muutamat suomalaiset.

Colonia Finlandesa perustettiin Argentiinaan Misioneksen laaksoon vuonna 1906. Sen virallisena johtajana toimi tunnettu suomenruotsalainen luonnontutkija ja mustalaisparoni Arthur Thesleff.

Siirtokunnan perustamisen takana ei ollut esimerkiksi uskonnollista ideologiaa, vaan paluu luontoon, tsaarin vallan vastustaminen ja toiveet rikastumisesta. Thesleff uskoi rikkauksien löytyvän Misioneksen hedelmällisestä maaperästä. Niinpä Thesleff ja reilu sata muuta akateemista suomenruotsalaista lähtivät Argentiinaan vuonna 1906. Joukon iskulauseena oli tulla miljonääriksi 20 vuodessa.

Misioneksessa odotti kuitenkin vain raivaamatonta metsää sekä lähes viljelyskelvotonta maata. Toiveet rikkauksista karisivat oitis. Moni kääntyi heti takaisin Suomeen, mutta osa jäi vielä odottamaan parempia aikoja.

Vaikeudet Misioneksessa söivät lähes kaikkien suomalaisten sisun vuosien myötä, ja Colonia kutistui vähä vähältä. Osa ei päässyt Suomeen takaisin, vaikka halusikin.

Misioneksen suomalaiset oli jätetty oman onnensa nojaan

Colonia Finlandesan maine kiiri koti-Suomeen hyvässä ja pahassa. Paikalla vierailikin useita toimittajia ja kirjailijoita.

Vuonna 1964 Martti Silvennoinen teki koloniasta runollisen radiodokumentin. Siinä hän haastattelee muun muassa Hedvig Niskasta, jota tituleerataan tietokirjailija-toimittaja Teuvo Peltoniemen kirjassa Misioneksen hedelmällisimmäksi naiseksi. Tutkija Enrique Tessierin mukaan 1970-luvulla Niskasella oli 92 jälkeläistä.

Eipä siis ihme, että itse Hedvig tai hänen jälkeläisensä esiintyvät monissa Colonia Finlandesaa käsittelevissä dokumenteissa.

Vuonna 1973 Kerstin Hanfin tekemä dokumentti "Pettymysten paratiisi" selvittää harvojen jäljellä olevien suomalaisten kohtaamia ongelmia. Käy ilmi, etteivät olot olleet paljon kohentuneet yli 50 Argentiinan vuoden aikana.

Dokumentissa merimiespappi Ilkka Pärssinen kritisoi Suomea oman kansansa heitteille jättämisestä.

"En ymmärrä, olisimmeko me sitten ainoa kansakunta, joka ei huolla vanhuksiaan tällaisissa olosuhteissa?" mies kysyy huolestunut ilme kasvoilla.

Hän kertoo, että monet muut Misioneksessa elävät siirtolaiset, kuten ruotsalaiset, puolalaiset ja ranskalaiset saavat sosiaaliavustusta valtioiltaan. Kenties juuri ”Pettymysten paratiisi” muutti asioita parempaan, sillä vuonna 1981 Greta Holmberg kertoi Misioneksessa vierailleelle Teuvo Peltoniemelle saavansa Suomesta pientä eläkettä. ”Pettymysten paratiisin” kuvausten aikoihin hän ei eläkettä vielä saanut.

Graciela oppi suomen isovanhemmiltaan

Ulkosuomalaisen tarina vieraili Misioneksessa vuonna 2007. Siellä tavattiin Hedvig ja Jussi Niskasen tyttärentyttären Graciela, joka puhuu edelleen sujuvaa suomea. Hän varttui isovanhempiensa luona.

Vaikka elämä Misioneksessa ei ollut helppoa, Graciela kiittää isovanhempiaan hyvästä lapsuudesta.

Colonia Finlandesaan on kuulunut myös Kaisa Saarinen, mutta hänen muistikuvansa ovat rajalliset, sillä adoptoitiin sieltä argentiinalaiseen perheeseen muutaman kuukauden iässä. Vasta 12-vuotiaana hän sai kuulla juuristaan, ja aikuisena hän lähti selvittämään tietoja suomalaisesta isästään. Isä löytyi, ja ensitapaamisella hän lauloi kauan kadoksissa olleelle tyttärelleen suomalaisen tuutulaulun.

Misioneksessa eivät karisseet ideologiat vaan toivo rikkauksista

Argentiinassa Misioneksen laaksossa sijaitsevan Colonia Finlandesan tarina on suomalaisille utopiasiirtokunnille melko tavanomainen. Sen perusti karismaattinen, mutta kiistelty persoona, joka sai monet suomalaiset jättämään kotimaansa uuden, paremman elämän toivossa. Kohteessa odotti kuitenkin pettymys: ei löytynyt paratiisia vaan lukuisia ongelmia. Moni kääntyi heti takaisin, osa vasta myöhemmin, mutta lopulta niin moni oli jo jättänyt siirtokunnan, että se lakkasi olemasta.

Misioneksen johtohahmo oli suomenruotsalainen mustalaisparoni Arthur Thesleff. Hän oli tunnettu henkilö 1800–1900-lukujen taitteessa. Hän muun muassa löysi yli 800 Suomen kantasienilajeista, minkä johdosta häntä kutsuttiinkin pitkään Sieni-Thesleffiksi. Luonnontutkija-Thesleff ei uskonut Jumalaan eikä ollut liiemmin kiinnostunut uskonnosta tai politiikasta. Kaikki eksoottinen sen sijaan kiehtoi Thesleffiä; hän tutki muun muassa mustalaisia sekä Tukholman alamaailmaa. Hän oli siis eittämättä sopivan tunnettu henkilö johtamaan suomalaisten siirtokuntaa ulkomailla. Thesleffin kimmokkeena siirtolaisyhteiskunnan perustamiseen olivat tsaarin vastustus, paluu luontoon sekä toive rikkauksista.

Thesleff lähti Argentiinaan etsimään sopivaa paikkaa siirtokunnalleen vuonna 1904, ja hän sai sitä varten rahallista tukea Argentiinan valtiolta. Siirtokunnan alkuperäiseksi paikaksi oli suunniteltu Patagoniaa, mutta sen kylmyys sai Thesleffin luopumaan paikasta. Mies uhkasi tekevänsä hallaa Argentiinaan Euroopasta tulevalle siirtolaisuudelle, jollei valtio osoittaisi hänelle uutta paikkaa siirtokunnan perustamiseksi. Thesleff seurueineen sai maan hallitukselta vapaalipun rautateille minne tahansa maassa. Tällä tavoin löytyi 35 000 asukkaan Misioneksen laakso.

Tutkimusretken jälkeen Thesleff palasi Suomeen ja alkoi värvätä suomalaisia hedelmällisen maaperän Misionekseen. Vuonna 1906 sinne lähti 122 suomalaista, joista suurin osa oli maanviljelykseen tottumattomia keski- tai yläluokan suomenruotsalaisia.

Misioneksessa odotti vain koskematon viidakko

Misioneksessa jouduttiin aloittamaan kaikki alusta. Argentiinan valtio oli luvannut suomalaisille ylläpidon ensimmäisiksi viikoiksi ja heille olikin järjestetty telttamajoitus sekä kauppa, mutta tiet ja alustavat metsänraivaustyöt oli jätetty täysin suomalaisten kontolle. Moni jätti metsän muutamien viikkojen päästä ja palasi Suomeen Misioneksen huonoista oloista varoitellen.

Thesleff valitti Argentiinan valtiolle Misioneksen hoitamattomiksi jääneistä töistä. Siirtokunnalle annettiin rahaa siltojen ja teiden rakentamiseen. Lisäksi paikalle lähetettiin maatalousasiantuntijoita neuvomaan suomalaisia viljelyksen aloittamisessa.

Hedelmälliseksi luultu maaperä osoittautui karuksi ja siinä oli lähes mahdotonta viljellä mitään. Maissi menestyi viljellyistä tuotteista parhaiten, mutta siirtokunnassa viljeltiin myös esimerkiksi yerbaa, maniokkia ja banaaneja. Markkinoita viljelystuotteiden myymiselle ei ollut, vain tupakasta suomalaiset saivat pieniä tuloja.

Ensimmäisenä vuonna vähäistä satoa häiritsivät myös metsäpalot, mutta ainaisena riesana olivat heinäsirkat. Nälkä vaivasi siirtolaisia, kun kunnon satoja ei saatu ja kaupoissa ei ollut mitään. Hyönteiset riivasivat sadon lisäksi myös ihmisiä puremilla, jotka eivät ottaneet parantua. Lääkäri oli kaukana, eikä sinne vienyt kunnon teitä.

Ongelmista syyttävä sormi osoitti tietenkin Thesleffiä, joka oli johdattanut suomalaiset Misioneksen kurjuuteen. Argentiinan valtio lakkautti Thesleffille aiemmin myöntäneensä Misioneksen johtajaviran vuonna 1909. Koloniasta oli tullut liian pieni omaa, virallista johtajaa varten, eikä sinne luultavasti tulisi lisääkään asukkaita. Niinpä Thesleff lähti takaisin Eurooppaan jättäen kaiken, jopa vaimonsa, taakseen Argentiinaan. Thesleffin tarina päättyi vuonna 1920 oman käden kautta saatuaan sitä ennen kaksi halvauskohtausta.

Anarkiaa, viinaa ja naisia

Colonia Finlandesassa elettiin aivan omaa elämää. Paikassa ei ollut yhtäkään virkamiestä ennen vuotta 1922, jolloin sinne saatiin ensimmäinen koulu ja sen myötä opettaja. Poliiseja ei ollut, joten koloniassa elettiin välillä lähes anarkistisesti. Suomalaiset hoitivat siis rikosasioiden selvittelyt miten mielivät. Täysin ohi viranomaiskorvien menivät esimerkiksi yksi pahoinpitely ja ampumatapaus. Misioneksessa käytiin jopa Suomen sisällissotaa, mutta peltoaukealla käydyssä taistelussa ammuttiin vain harhalaukauksia.

Väkivaltaisuuksien lisäksi Misioneksen elämää värittivät huvittelut alkoholin ja tanssien parissa – ainakin niin kauan kun rahaa riitti. Koska johtaja Thesleff ei ollut vaatinut uskonnollista siveyttä siirtokunnan asukkailta, miehet rellestivät avoimesti läheisessä Bonplandin kylässä ja kävivät toisinaan jopa Paraguayn puolella naisissa.

Misioneksen ongelmat tunnettiin Suomessa lehtiä myöten, mutta siitä huolimatta sinne saapui aika ajoin lisää suomalaisia. 1910–1920-luvuilla tuli toinen muuttoaalto, osa Suomesta ja osa muista Etelä-Amerikan maista kuten Brasiliasta. 1930-luvulla Colonia Finlandesaan rantautui joukko merimiehiä ja vihdoin 1950-luvulla kirkko löysi unohdetun siirtokunnan, kun merimiespastori saapui Misionekseen.

Colonia Finlandesa kiinnosti myös mediaa ja vuosien varrella paikalla kävi toimittajia sekä kirjailijoita, kuten Olavi Paavolainen, joka kirjoitti Misioneksesta kirjan ”Lähtö ja loitsu”.

Etelä-Amerikan suomalaissiirtolaisuutta tutkinut Olavi Lähteenmäki arvioi, että Colonia Finlandesan kukoistuskausi oli 1930-luvulla. Silloin suomalaiset olivat perustaneet useita perheitä ja menneet naimisiin, osa keskenään ja osa paikallisväestön kanssa. Suurimmillaan koloniassa asui viitisensataa henkeä.

Colonia Finlandesa kaatui lopulta ihmisten eripuraisuuteen. Suomalainen seurojentalo oli ainoita suomalaisia yhdistäviä tekijöitä. Siellä tanssittiin lauantai-iltaisin ja sunnuntaisin pidettiin jumalanpalveluksia. Siellä toimi myös posti ja näyteltiinpä siellä joskus näytelmiäkin.

Seurojentaloa lukuun ottamatta suomalaisten yhteishenki oli katoavaa ja väki alkoi muuttaa erilleen, joko Suomeen tai muualle Argentiinaan. Näin Colonia Finlandesa kuihtui pikkuhiljaa, söi lähes kaikkien suomalaisten sisun. Muutamat jäivät laaksoon tai sen läheisyyteen loppuelämäkseen.

Teksti: Sonja Fogelholm

Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985), Misiones-dokumentit

Teksti: Sonja Fogelholm

Lähteet: Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985), Misiones-dokumentit

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto