Hyppää pääsisältöön

Kovaa peliä liike-elämässä: käsikirjoitus

MOT-tunnus

Liikemies Oiva Mickelsson vietti komeasti 50-vuotispäiviään Vanajanlinnassa talvella 2003. Paikalla olivat myös hänen liikemiesystävänsä, itärajan kaupalla rikastunut Tuomo Partanen sekä Mika Arolainen, autoalan yrittäjä Hyvinkäältä.

                            Kovaa peliä liike-elämässä



Liike-elämässä eivät päde enää herrasmiessäännöt. Kun bisnekset eivät suju, korvauksia haetaan keinolla millä hyvänsä siltä, jolla rahaa on.


Mika Arolainen ja Oiva Mickelsson toivat työkoneita Suomeen Keski-Euroopasta vuosituhannen alussa. Koneet välitti hollantilainen Joseph Eykenboom, Arolaisen tuttu vuosien takaa. Tuomo Partanen puolestaan rahoitti Mickelssonin liiketoimia.



Mika Arolainen:

"Tää mun ennestään tuntema Eykenboom ilmoitti, että hänellä on joku kontakti, mistä hän saa ostaa edullisia työkoneita, tämmöisiä leasing-koneita ja mitä kaikkea nyt olikaan. Hän sitten tiedusteli, että olisiko mulla kiinnostusta ostaa niitä tai tietäisinkö jonkun Suomessa, joka ostaisi.. niin kysyin sitten ennestään tuntemaltani Oiva Mickelssonilta, jonka tiesin, että hän on ostanut ja myynyt ihan mitä vaan."


Oiva Mickelsson:

"No, mähän oon tehny koko ikäni kauppaa autoilla ja kaikenlaisilla koneilla ja periaatteessa millä vaan, että ostanu konkurssipesiä ja myyny mitä vaan tuotteita. Ja sit Arolainen sano et olis tällasia koneita tarjolla, et kiinnostaisko semmoset ja…"

     "Sillon elettiin 2000 ihan alkua. Ja ensimmäinen kauppa olikin semmonen että siel oli semmonen Kramerin lumikone itellään käytössä siinä omalla hallillaan, ja vaihdettiin se, mul oli semmonen Rolls Royce ja mä annoin sen ja se anto sen koneen mulle ja mä myin sitten sen koneen ja… no sitte niit ilmesty lisää, sil oli aina valokuvat niistä ja koneet oli Belgias samalla miehellä joka kerta."


Kauppa kävi hyvin. Edulliset koneet löysivät Mickelssonin välityksellä nopeasti ostajia Suomessa. Sopivanhintaisille, uudehkoille työkoneille oli kysyntää rakennusalalla 2000-luvun alussa. Erilaisia koneita - agregaateista kaivinkoneisiin - tuotiin vuosituhannen vaihteen jälkeen Suomeen ainakin 28 kappaletta.


Koneet oli lastattu kontteihin ja ylimääräinen tila täytettiin Mika Arolaisen tilaamilla autonosilla. Kontit lastattiin laivoihin Hollannista.


MOT tuli Hollantiin, koska halusimme kysyä kauppoja täällä junailleelta osapuolelta Joseph Eykenboomilta, mistä hän oli löytänyt sopivat työkoneet. Meillä on hänelle osoite Hollannin eteläisimpään maakuntaan Limburgiin, Belgian rajalle.


Paikalla on vain Eykenboomin äiti, joka väittää, ettei tiedä missä poika on ja ettei hänellä ole yhteystietoja pojalleen. Jätän kuitenkin omat yhteystietoni, koska haluaisin jutella hänen kanssaan jutun tiimoilta.

Käymme kysymässä myös Maastrichtin poliisilta, tietäisivätkö nämä, missä Joseph Eykenboom on ja onko heillä tietoa konekaupoista.


Poliisin edustaja ei tunne miestä eikä tapausta. Eykenboom siis ei ole poliisin vanha tuttu.


Kaupat sujuivat hyvin aina kevääseen 2003 asti. Sitten Kramer-merkkisen pienkuormaajan uusi omistaja Suomessa sai tehtaalta yllättävän viestin: työkone on sarjanumeronsa perusteella ilmoitettu varastetuksi Keski-Euroopassa.


Oiva Mickelsson:

"Sit yks kaks aamul oliki kiva herätys puoli seittemän kun oli KRP ovella ja sano et nyt on tämmönen juttu, et nyt vähän tutkitaan."


MOT:

"Mitä siinä oli tapahtunut?"


Oiva Mickelsson:

"Ilmotettiin että osa koneista on varastettu, osa muuten petoksella hankittu siellä päässä , et kaikis on jotain hämärää. Ja sitten, no mähän olin siinä sitten kaks viikkoo kiinni kun ne kyseli ja … Arolainenhan sano et hänhän on vaan tulkkina ollut."

Arolaista todella tarvittiin tulkkina hollantilaisen Eykenboomin ja Mickelssonin välillä, koska Mickelsson ei puhu suomen lisäksi mitään muuta kieltä.


Mika Arolainen:

"Kun yhtenä aamuna lähdet puoli seitsemän aikaan töihin ja tulee semmoinen Miami Vice -tyyppinen hyökkäys ja sut viedään siitä, pidätetään ja vangitaan 31 päivää yhtä kyytiä, kun en mä ole ikinä ollu edes juoppoputkassa ennen sitä, niin kyllähän se aikamoinen shokki oli."


MOT:

"Eikö koneiden huokea hinta epäilyttänyt missään vaiheessa sinua ja Mickelssonia?"


Mika Arolainen:

"Ei ne, eikä ne ollu millään tavalla poikkeuksellisen huokeita. Poliisi tutkinnassaanhan esimerkiksi sekoitti niin, että puhuttiin arvonlisäverottomista hinnoista ulkomailla ja arvonlisäverollisista hinnoista Suomessa. Koneet todettiin, todettiin oikeudenkäynnissäkin olleen ihan normaalihintaisia. Ei siinä ollu mitään omituista. Kaikkiin koneisiin oli tarvittavat asiapaperit ja avaimet ja kaikki ihan niin kuin normaalikaupassa."

Yksi normaalikaupasta poikkeava piirre oli se, että hollantilainen Eykenboom lähetti osan laskuista niin sanotusti blancona eli ilman hintaa.

Olemme palaamassa Etelä-Hollannista autolla. Ennen kuin pääsemme lentokentälle, puhelin soi. Toisessa päässä on koneiden Keski-Euroopan hankkija Joseph Eykenboom. Hän on hieman hädissään. Häntä kiinnostaa tietää, keitä olemme ja millä asialla liikumme. Hän kieltää tienneensä mitään siitä, että kaikki Hollannista, Belgiasta ja Saksasta hommaamansa työkoneet olivat joko varastettuja tai petoksella hankittuja.

Tiettävästi Hollannin poliisi oli kuullut Joseph Eykenboomia konekaupoista, mutta häntä ei koskaan edes syytetty asiassa.


Keskusrikospoliisi tutki konekauppaa pitkään ja hartaasti. Muutaman vuoden tutkinnan jälkeen päästiin oikeuteen. Hyvinkään käräjäoikeus hylkäsi syytteet ammattimaisesta kätkentärikoksesta Mika Arolaista ja Oiva Mickelssonia vastaan lokakuussa 2008. Oiva Mickelsson sai samassa yhteydessä tuomiot kahdesta törkeästä velallisen petoksesta. Vilpit eivät liittyneet konekauppaan.



Oiva Mickelsson:

"Mähän kerroin sit KRP:lle, et tutkikaa te tää asia tai mä hutkin, mä oon sitä mieltä että tää poika on tienny koko ajan mitä hän on tehny, kun hänhän joka kohdas vaan väitti et hän on ollu vaan tulkkina, vaikka hän sai multa joka koneesta korvauksen, mut mä luulen et sai toisest päästä vielä paremman."


MOT:

"Mitä sä maksoit Arolaiselle niistä?"


Oiva Mickelsson:

"Jokaisesta tuhat euroa, joka koneesta. Puhtaana rintataskuun välityspalkkiona."


Mika Arolainen:

"Valitettavasti ei ole koskaan maksanut."


MOT:

"Elikkä Mickelsson valehteli?"


Mika Arolainen:

"Kyllä, eikä ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen."


Oiva Mickelsson:

"Ei, mut mä olin korvannu koneet kaikille."

Kun koneet osoittautuivat varastetuiksi, Mickelsson joutui lainaamaan Partaselta rahaa selviytyäkseen sopasta.


Oiva Mickelsson:

"No sitten poliisi kävi ja haki miehiltä koneet työmaalta pois. No ne kävi aika lämpimänä. Ei mitään vittu, mä maksan takasi."

MOT:n saaman tiedon mukaan Mickelssonin maksuhalukkuutta lisäsi tuntuvasti se, että jos korvauksia ei olisi tippunut, asia olisi annettu rikolliselle liivijengille hoitoon.

Ennen kuin sotkuiset konekaupat saivat päätöksensä syksyllä 2008, oli Liikemiesten Arolainen-Mickelsson-Partanen välillä alkanut saman vuoden keväällä hyvin erikoinen kiinteistöveivaus Hyvinkäällä.


Mika Arolainen:

"Vuonna -97 ostin tän paikalliselta pankilta tai itse asiassa konkurssipesältä, ja tuota tää oli siihen aikaan tyhjä, tyhjä ongelmakiinteistö, minkä sitten jalostin niin, että tässä on ollu koko ajan 9–12 autoalan vuokralaista pääasiassa. Nykyään on vähän repertuaari laajentunut, että on jo lasten leikkipaikkaa ja näin poispäin."


MOT:

"Mihin hintaan tän ostit?"


Mika Arolainen:

"Muistaakseni 450 000 euroa tai 2,7 miljoonaa markkaa. Markka-aikaa oltiin silloin vielä että."


MOT:

"Tällä hetkellä arvo on vähän toinen?"


Mika Arolainen:

"No joo, kyllä toki. Kaikki hinnat on euron myötä noussu ja puhutaan toista miljoonaa euroa kuitenkin tällä hetkellä arvosta."

Keväällä 2008 Mika Arolaisen tilanne oli hankala. Oikeudenkäynti konekaupoista oli edessä, eikä takeita ollut, kuinka siinä käy. Hän oli valmis myymään Muottikatu 5:n kiinteistön, jossa on hehtaarin tontilla 3500 neliötä rakennettua pinta-alaa.


Mika Arolainen:

"Täähän meni niin jännästi, että Mickelsson kysyi minulta, että olenko halukas tämän myymään ja millä hintaa. Minä sitten kerroin, että 1 500 000 jos joku maksaa, niin tää myydään. Mickelsson kertoi, että hänellä on ostaja, jonka nimeä hän ei kertonut. Loppujen lopuksi sitten ehkä viikon, kahden viikon tinkimisen jälkeen, niin päädyin sit siihen, että 1 350 000, niin mä myyn tän."

Ostaja oli Tuomo Partasen yhtiö. Kiinteistö oli Partaselle paljon sovittua hintaa arvokkaampi. Tarkoituksena oli purkaa rakennukset, muuttaa kaavaa ja rakentaa tilalle kerrostaloasuntoja. Partasen ja Mickelssonin ideana oli maksaa Arolaiselle pyydetty 1 350 000 euroa ja samassa yhteydessä kuitata Mickelssonin velkoja Partaselle 400 000 eurolla.


Mika Arolainen:

"Totta kai se on mulle ihan sama, että miten Mickelsson ja Partanen sopivat asian keskenään tai saako Mickelsson jonkun välityspalkkion tästä."

Toukokuussa 2008 tehtiin esisopimus. Sen mukaan Partanen maksoi 100 000 euron käsirahan Arolaiselle. Sopimuksen mukaan Arolainen saisi pitää käsirahan, mikäli lopullista kauppasummaa ei määräaikaan mennessä makseta tai Partanen peruisi kaupan millä tahansa syyllä.


Mika Arolainen:

"Ostajapuoli NA-Invest esitti, että he tarvitsevat puoli vuotta aikaa tutkiakseen maaperää ja järjestääkseen rahoitusta ja loppu maksetaan 30.10. (2008)"


MOT:

"Mitä tuolla päivämäärällä tapahtui?"


Mika Arolainen:

"Ei mitään. Ostajaa ei ollut."

Aikaa kului seuraavaan kevääseen 2009.


Mika Arolainen:

"No, sitten kun mä kuulin, että Partanen ei tätä osta, niin ei menny kauaakaan, kun ilmestyi voimaperintämiehiä tonne mun työmaalle minua kovistelemaan, että mun pitäisi palauttaa tää 100 000 plus sitten, että mun pitäisi vielä 400 000 maksaa siitä hyvästä, että häneltä on menny hyvä kiinteistökauppa sivu suun."

Arolaisen tulkinnan mukaan kauppoja ei syntynyt, koska Partasella oli rahoitusvaikeuksia. Mickelssonin käsityksen mukaan vapauttava tuomio konekaupoista laimensi Arolaisen myyntihaluja. Tuomo Partanen taas katsoo, ettei kiinteistö ollut määräaikaan mennessä myyntikelpoinen vakuustakavarikon takia.


"Nahkatakkimies" (Poliisin esitutkintamateriaaliksi takavarikoimalla nauhalla):

"Mä menin sinne ja sanoin, että tähän ei sit poliisit kerkii väliin. Vittu se on sellainen juttu, että sä et rupee Tuomoa kusettaan. Sä kusetat väärää äijää. Mä sanoin näin. Mulla oli todistaja mukana. Mä otin sen sen takia mukaan, ettemmä hermostu sille äijälle. Mä sit sanoin sille, että sulla on sama sopimus, totta kai, niitä on kaksi sopimusta. Sovitaanko niin, että tää päivämäärä siirretään puoli vuotta eteenpäin, että se ei mee umpeen? Tuomo ei häviä 100 000, sovitaanko näin? Arolainen paiskas kättä, että sovitaan."


Arolainen ei maksanut "Nahkatakkimiehiksi" kutsumilleen kovistelijoille. Tammikuussa 2010 uhka koveni.


Mika Arolainen:

"Kaveri sanoi, että tuolla näyteltiin minun, lasten ja perheen valokuvia ja kyseltiin mun olinpaikkaa ja että kyseessä on oikeasti todella paha mies."

     "No siellä ABC:llä sitten oli tämmöinen huonohampainen kylmännäköinen virolaisittain puhuva kaveri musta pitkä takki päällä ja tuota löi mulle paperin kouraan, että mä olen 400 000 velkaa. Oli tämmöinen velkakirja, mistä oli, velan ostaja oli peitetty ja siinä luki, että 'Minä Oiva Miggelsson myyn 400 000 euron velan eteenpäin'."

Velanmyyntipaperi osoittautui väärennetyksi. Kovistelija oli virolainen yksityisetsivä Heikki Voor-Voort.


Mika Arolainen:

"Siinä leikissä meni 119 000 euroa. Silloin kerrottiin kaikennäköisiä, että jos ei maksa, niin mitä tapahtuu. Tulee korvanleikkaajaa ja satelliittia itäblokin maasta, joka hoitelee ja ynnä muuta. Sitä silloin vaimon kanssa varmaan useampana päivänä mietittiin, pohdittiin, itkettiin, että mitä tän kanssa oikein pitäisi tehdä, että mennäänkö poliisille, eikö tehdä mitään, maksetaanko. Siinä kohtaa tehtiin sit semmoinen virheratkaisu, että ajatus oli, että tää herra Partanen on tässä takana tavalla tai toisella ja maksetaan tää 100 000 ja rapiat, että päästään tästä jutusta eroon. Ihan sama, rahaa menee, mutta loppuu tää sonta, mut että näin ei sitten kuitenkaan käynyt."

Heikki Voor-Voort pyysi Arolaisen Hyvinkään ABC:lle vielä alkukesästä 2010. Voor-Voortilla oli mukana kolme venäläistä miestä.

Mika Arolainen (Voor-Voortin kuvaamalla nauhalla):

"Nyt venäläiset ilmoitti, että he haluavat vaan tällä kertaa 100 000. Ja mä oon aivan varma, että hetki sen jälkeen ollaan hakemassa 400 000."


Voor-Voort:

"Millä perusteella?"


Mika Arolainen:

"Ei ole mitään perustetta."


Voor-Voort:

"No mä kerron sulle. Partanen maksoi sulle 100 000 ja nyt Partanen haluaa sen rahan takaisin."


Mika Arolainen:

"Mä olen aivan varma, että mut halutaan lypsää tyhjäksi."


Arolainen päätti, ettei maksa enempää.

Liike-elämän pelisäännöt ovat koventuneet myös Suomessa. Kuka tahansa yrittäjä saattaa joutua kiristyksen kohteeksi, mikäli toimii harmaalla alueella tai valitsee väärät liikekumppanit.


Ari Karvonen:

"Tänä päivänä voi olla ehkä niin, että kaikissa asioissa ei voi luottaa niihin vanhoihin bisnessääntöihin, mitkä yritystoiminnassa on, niin ku ollu mukana, vaan tää saattaa tuoda tällasen, niin kun uuden elementin, missä ei enää turvaudutakaan yhteiskunnan tavallaan niihin tarjoamiin välineisiin, millä riidat ratkotaan."


Poliisille ilmoitettujen kiristysrikosten määrä on ollut viime vuosina kasvussa, etenkin tavanomaisissa kiristyksissä, jotka viime vuonna tuplaantuivat edellisvuodesta.



Ari Karvonen:

"On tämmöset, missä, missä tuota niin, ehkä harmaalla alueella toimivat yrittäjät lainaavat tämmöstä niin sanottua pimeää rahaa liiketoimintoihin. Sitten on tän tyyppisiä tapauksia, missä liikekumppanit ovat riitautuneet ja he käyttävät sitten tuota tässä liikeneuvottelussa, jompi kumpi osapuoli, konsultaatiota. Sitten on sen tyyppisiä tapauksia, missä järjestäytyneet rikollisryhmät ihan etsivät tämmösiä velkasaatavia ja alkavat vaatimaan velkoja maksuksettavaksi. Sitten se viimeinen muoto on, että tekaistaan velka jostakin syystä ja aletaan vaatia sitä maksettavaksi."


MOT:

"Onko siinä se pointti, että tiedetään, että tällä henkilöllä on mistä ottaa?"


Ari Karvonen:

"No, monta kertaa näissä tapauksissa nimenomaan se, että on selvillä, että on omaisuutta ja ehkä omaisuuden saannissa on ollu jotakin hämärää."


Kiristyksen uhrit ovat poliisiin yhteydessä viikoittain, mutta usein he eivät uskalla tehdä rikosilmoitusta.



Ari Karvonen:

"Hyvin usein asia päättyy siihen, että tämä niin sanottu velallinen mieluummin maksaa ehkä sen velan, että pääsee eroon tästä epämiellyttävästä tilanteesta ja kyllä poliisin neuvo on se, että kannattaa heti alusta pitäen olla yhteydessä poliisiin ja hoitaa näillä virallisilla keinoilla nämä asiat järjestykseen."


Mika Arolainen:

"Täähän oli kerta kaikkisen hullu asia, että ensin kun sopimus on umpeutunut ja neuvottelut on päättynyt, niin ensin tulee nahkatakkimiehet, sitten tulee virolainen, sitten tulee venäläiset ja vasta sen jälkeen, kun on todettu, että nää ei nyt sitten enää johdakaan mihinkään, niin sitten vasta vuonna 2011 laitettiin tää asia riita-asiana käräjäoikeuteen."


Kiinteistökaupan käsirahakiistaa puitiin Hyvinkään käräjäoikeudessa alkuvuonna 2012.


Leo Koskenvuo (M. Arolaisen asianajaja):

"Millä tavalla tää sopimussakon suuruus määräytyy? Mitä neuvoittelitte määrästä? Kenen kanssa?"


Tuomo Partanen:

"Siis jos mä en sitä osta, niin se raha jää sinne sisään ja jos mä sen ostan, niin se ei jää sinne. Niin se on sovittu. Toki se täytyy olla laillisesti myytävissä siinä kohtaa. Mä olen ollut täysin varma siitä ostamisesta tuossa kohdassa, ei siinä ole ollut mulla mitään epäselvää."


Leo Koskenvuo (M. Arolaisen asianajaja):

"Ymmärrättekö te tällä teidän kokemuksellanne, että teidän pitäisi olla jollakin tapaa aktiivinen, tai se raha mitä te ootte antanu sisälle, että se menee?"


Tuomo Partanen:

"Ymmärsin, nimenomaan sen takia kävin Arolaisen juttusilla siitä, mutta jos toinen ilmoittaa, että hän ei tee sitä kauppaa ennenkuin muutaman päivän päästä, niin tilannehan ei oo mun käsissä enää."


Käräjäoikeus päätti maaliskuussa 2012, että Arolainen saa pitää kiinteistökaupan käsirahan 100 000 euroa.

Viime syksynä käsiteltiin puolestaan Helsingin käräjäoikeudessa muun muassa Mika Arolaiseen kohdistuneita kiristysrikoksia.


Käräjäoikeus tuomitsi marraskuussa yksityisetsivä Heikki Voor-Voortin lähinnä kiristysrikoksista kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänet velvoitetaan palauttamaan Arolaiselle kiristetty summa 119 000 euroa.


Käräjäoikeuden mukaan kiristyksiä ja kiskontaa toimeksiantanut liikemies Tuomo Partanen tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.


Partasen apulaiseksi katsottu "Nahkatakkimies" tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kiristyksestä ja sen yrityksestä.


Yllätykseksemme saimme sovittua haastattelun kiristyksrikoksista vankilassa istuvan yksityisetsivän Heikki Voor-Voortin kanssa. Saavuimme Jokelan vankilaan sovittuna aikana. Toinen yllätys odotti porttien sisäpuolella: Voor-Voort ei ottanutkaan meitä vastaan.


Heikki Voor-Voortin perintäkeinojen asiallisuutta tutkitaan myös Länsi-Uudenmaan poliisissa. Kyse on törkeästä kiristyksen yrityksestä, jossa uhri on Viron kansalainen. Epäiltyjen joukossa on myös moottoripyöräjengi Cannonballin jäseniä.



Ari Karvonen:

"Ja tässä on tietenkin semmonen yks keskusrikospoliisin näkökulmasta, mistä me on puhuttu koko ajan, että järjestäytyny rikollisuus on uinu rakenteisiin täällä, on rakenteissa ja tämä on yks sen muoto muun muassa."

Joulukuussa 2012 Kouvolan hovioikeudessa palattiin toteutumattoman kiinteistökaupan käsirahakiistaan.


Vaikka kiinteistökauppa Muottikatu 5:stä Hyvinkäällä on jo pitkään ollut jäissä, Partanen teki Arolaiselle ostotarjouksen vain vähän ennen kiistan käsittelyä Kouvolan hovioikeudessa. Kaupan ehdot olivat Arolaisen mukaan niin huonot, ettei niistä kannattanut neuvotella.


Yritimme sopia useampaan kertaan viime syksyn ja talven aikana haastattelua Tuomo Partasen kanssa tässä kuitenkaan onnistumatta.

Tuomo Partanen:

"No mä en nyt kommentoi ja aikanaan tulee sit tuomiot ja sitte tota. Ja siellä on perättömiä tietoja joku kertonu jostain syystä. Mutta eiköhän ne selviä."


Tuomo Partanen passitettiin Vantaan vankilaan. Tänään maanantaina 28. tammikuuta (2013) Helsingin hovioikeus vapautti hänet.

Vaikka Partanen ja Mickelsson ovat oikeuskäsittelyn aikana olleet yhtenä rintamana Arolaista vastaan, niin välillä liikemiesten välit ovat päässeet tulehtumaan.


Keski-Uudenmaan poliisilaitokselle jätetyn tutkintailmoituksen mukaan:
"Partanen on uhannut ampua Mickelssonin sekä tappaa Mickelssonin ja vetää Mickelssonia turpaan. Partanen on lisäksi uhannut Mickelssonia, että tulee sellaiset miehet, jotka pistävät Mickelssonin kylmäksi ja upottavat mereen ja sen tapaisia asioita."

MOT:

"Tuntuuko että sä olet päässyt pälkähästä tässä?"


Oiva Mickelsson:

"Ei, mä en oo päässy, mul on menny koko elämä näiden perkeleen paskojen kanssa. Et oikeesti montun reunalle pitäs panna kymmenen äijää ja ampuu siitä, sit olis mieli hyvä."

Keskusrikospoliisilla on tutkittavana juttu, jossa Mickelssonia epäillään törkeästä velallisen epärehellisyydestä.


MOT:

"Tuntuuko sinusta, että olet nyt turvassa?"


Mika Arolainen:

"En varmastikaan oo, että kyllä tota, se on ihan varma, että jotain mulle sattuu. Se on niin kuin täysin selvää. Mä tahtoisin väittää näin, että nää tämmöiset voima- ja väkivaltajutut, niitä ei ehkä tapahdu, mutta nyt on siirrytty sitten toisenlaiseen taktiikkaan. Koitetaan tehdä mulle niin paljon vahinkoa, taloudellista vahinkoa kuin vaan mahdollista."

Raportin valmistumisen aikoihin saimme tiedon Kouvolan hovioikeuden päätöksestä Arolaisen ja Partasen firman väliseen kiinteistökaupan käsirahakiistaan. Tuomion mukaan Arolainen joutuu maksamaan käsirahan 100 000 euroa korkoineen takaisin Partaselle.