Hyppää pääsisältöön

Mieskuorojen iltalauluissa soi haikeus

Mieskuorojen iltalaulut soljuvat usein surumielisin sävelin tummissa tunnelmissa. Säveltäjiä ovat innoittaneet runoilijoiden säkeet kuutamon hopeisesta loisteesta, luonnon kiertokulusta ja unenomaisesta tunnelmasta.

Leevi Madetoja: Suvi-illan vieno tuuli (Finlandia / L. Arvi P. Poijärvi, 1939)

Matkallaan Yhdysvaltoihin, jossa Mieskuoro Finlandian oli määrä esiintyä New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen osaston avajaistilaisuudessa, kuoro viivähti Lontoossa. Sinne laulajisto saapui 12.4.1939. Heti seuraavana päivänä kuoro levytti 12 laulua His Master’s Voice –levymerkille. Leevi Madetojan lauluista ohjelmassa oli mukana Suvi-illan vieno tuuli. Laulu on surumielinen ja hienovireinen tunnelmakuva, jossa yksinäisen vaeltajan murhe sulautuu vaaramaisemaan kesäisenä iltana. Tämä iltalaulu on ansaitusti vakiinnuttanut aseman mieskuorojemme vakio-ohjelmistossa ja ulkomaille suuntautuneilla konserttimatkoilla.

Tuudur Vettik: Kuu (Rauman mieslaulajat / Pekka Peltonen, 2010)

Virolaisen Tuudur Vettikin laajan sävellystuotannon painopiste on lukuisissa kuorolauluissa, joista käy ilmi perusteelliset tiedot erilaisten äänityyppien mahdollisuuksista sekä taidokas tekstinkäsittely. Laulujensa tekstit säveltäjä on poiminut virolaisten runoilijoiden tuotannosta, mukana on usein hänen omia sanoituksiaan. Itse laatimaansa tekstiin Vettik päätyi myös laulussa Kuu, joka kuuluu hänen suosituimpiin sävellyksiinsä. Vuonna 1940 syntyneen laulun säveltäjä muokkasi uuteen asuun 23 vuotta myöhemmin.

Armas Järnefelt: Pois meni merehen päivä (Ylioppilaskunnan Laulajat / Heikki Peltola, 1979)

Armas Järnefelt on mieskuorosäveltäjänä luettavissa aikansa kotimaiseen parhaimmistoon, vaikka lauluja ei syntynyt 16 enempää. Tyylillisesti laulut edustavat puhdasta kansallisromantiikkaa. Haikeansävyinen laulu Pois meni merehen päivä on vuoden 1897 sävellystuotantoa. Runon minä-hahmo ihmettelee luonnon kiertokulkua. Surullisin mielin hän toteaa, kuinka moni pois mennyt asia palaa, mutta ei hän oma mielitiettynsä.

Toivo Kuula: Iltatunnelma (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola, 1968)

Toivo Kuulan kuorolaulut voi periaatteessa jakaa kolmeen tyyppiin: polyfonisia aineksia sisältävät vaativat teokset, myöhäisromanttiselle soinnutukselle perustuvat ja usein tummasävyiset laulut sekä kepeät, humoristisiakin piirteitä sisältävät pikkulaulut. Laulu Iltatunnelma kuuluu selkeästi keskimmäiseen ryhmään. Kuula sävelsi tämän laulun vuonna 1916 Lauri Kemiläisen runoon. Muita mainitsemisen arvoisia Kemiläisen runoihin sävellettyjä lauluja ei juuri löydy, vaikka häneltä on julkaistu kolme runokokoelmaa. Kemiläisen Iltatunnelma-runossa yhdistyvät illan hämärään hiljakseen peittyvä luonto ja kodin lämpö. Tunnelmallinen runo innoitti Kuulan kirjoittamaan yhden hienoimmista mieskuorolauluistaan, jossa musiikki suorastaan ui ylimaallisen kauniissa harmonioissaan. Iltatunnelma-laulu on sittemmin levinnyt myös sekakuorojen ja nuorisokuorojen ohjelmistoon.

Toivo Kuula: Iltapilviä (Ylioppilaskunnan Laulajat / Matti Hyökki, 1983)

Perusluonteeltaan karua ja vakavahenkistä Iltapilviä-laulua hallitsevat tummat sävyt ja kuolemanläheiset ajatukset. Toivo Kuulan V. A. Koskenniemen vahvoja kielikuvia käyttävään runoon säveltämä laulu alkaa unenomaisissa tunnelmissa, nousee sitten pakahduttavaan purkaukseen, kunnes vaipuu alun alistuneisiin tunnelmiin. Ylioppilaskunnan Laulajille sävelletyn Iltapilviä-laulun Kuula sai valmiiksi parissa päivässä maaliskuussa 1914.

Ossi Elokas: Kuutamolla (Polyteknikkojen Kuoro / Ossi Elokas, 1957)

Ossi Elokas teki monipuolisen ja ansiokkaan elämänuran urkurina, kanttorina ja musiikinopettajana, mutta ehkä parhaiten hänet muistetaan etevänä kuoronjohtajana. Monien toimiensa ohessa Elokas ehti myös säveltää noin 150 teosta. Ne olivat pääosin vokaalimusiikkia, lähinnä yksin- ja kuorolauluja. V. A. Koskenniemen tunnelmalliseen runoon sävelletty laulu Kuutamolla on oivallinen osoitus hänen vankasta ammattitaidostaan kirjoittaa kiitollista laulettavaa mieskuorolle. Kuun lumoava hopeinen loiste illan hämärtyessä saa tässä laulussa hienon sävelasun.

Teksti: Veikko Ylikojola ja Elina Yli-Ojanperä

Tietolaatikko

Leevi Madetojan suosituimpiin kuuluvan laulun Suvi-illan vieno tuuli säveltäjä oli kirjoittanut YL:n 30-vuotisjuhliin. Juhlakonsertti huhtikuussa 1913 oli merkkitapaus, jossa kuoro esiintyi 103 miehen vahvuisena. Mieskuorojen vakio-ohjelmistoon kuuluvaa laulua ovat ulkomaan konserttimatkoilla esittäneet mm. Laulu-Miehet eTallinnassa 1921 ja Unkarissa 1928, samoin Ylioppilaskunnan Laulajat Yhdysvalloissa 1938 neljän muun Madetojan mieskuorolaulun rinnalla.

Vuosina 1898-1982 elänyt Tuudur Vettik on ollut merkittävä hahmo Viron musiikkielämässä. Säveltäjäntyön lisäksi hän on toiminut pedagogina, kuoronjohtajana ja musiikintutkijana. Surullinen luku säveltäjän elämässä oli laiton pidätys vuonna 1950 ja sitä seurannut kuuden vuoden aika eri vankileireillä.

Armas Järnefelt sai kuuluisaan kulttuurisukuun syntyneenä erinomaiset lähtökohdat taiteilijanuralleen. Hän täydensi perusteellisia musiikkiopintojaan opiskelemalla pianonsoittoa itsensä Ferruccio Busonin johdolla ja sävellystä Pariisissa Jules Massenet’n oppilaana. Kenties merkittävimmän elämäntyönsä hän teki arvostettuna orkesterinjohtajana. Hän toimi mm. lähes 30 vuoden ajan Tukholman kuninkaallisen oopperan kapellimestarina ja sen jälkeen neljä vuotta Helsingissä Suomalaisen Oopperan ylikapellimestarina. Oopperamusiikki ja erityisesti Wagnerin musiikkidraamat olivat hänen sydäntään lähellä. Järnefeltin sisar Aino oli Sibeliuksen puoliso. Lankomiehen maine säveltäjänä hämmensi ja suorastaan lamaannutti Järnefeltin omaa säveltäjäntyötä, mutta hän sai kuitenkin aikaiseksi monia hienoja ja elinvoimaisia teoksia.

Kuoroteokset ja yksinlaulut ovat kestävin ja arvostetuin osa Toivo Kuulan sävellystuotantoa, joka säveltäjän varhaisen kuoleman vuoksi jäi verrattain suppeaksi. Elämänsä aikana hän ehti toimia opetustehtävissä mm. Pietarin suomalaisessa lyseossa, minkä lisäksi hän teki käännöstöitä ja suomensi mm. Pushkinin runoromaanin Jevgeni Onegin.

Eino Leino ja V.A. Koskenniemi olivat Toivo Kuulan suosikkirunoilijoita, jotka hän samaan ikäpolveen kuuluvina myös tunsi henkilökohtaisesti. Edellisen runoihin hän sävelsi 22 ja jälkimmäisen runoihin 13 lauluteosta. Kaikkia kolmea yhdisti kansallisia arvoja ihannoiva ajatus- ja tunnemaailma. Kenties vahvimman ilmauksen Kuulan ja Koskenniemen kansallinen intomielisyys sai mieskuorolle sävelletyssä Nuijamiesten marssissa. Muita Kuulan keskeisiä Koskenniemi-lauluja ovat yksinlaulut Kesäyö kirkkomaalla ja Epilogi sekä sekakuorolaulut Auringon noustessa ja Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut.

Ossi Elokas toimi vakituisena johtajana kaikkiaan kahdeksassa eri kuorossa, pisimpään Polyteknikkojen Kuoron johtajana vuosina 1933-1969. Muista kuoroista kannattaa mainita Eteläsuomalaisen osakunnan laulajat, Suomen Laulu, Viipurilaisen osakunnan laulajat sekä Suomen kanttorikuoro.

Teksti: Veikko Ylikojola

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto