Hyppää pääsisältöön

Miehet loitsivat, joikaavat ja rytmittelevät kuoroperinteen uusiksi

Mieskuorojen ohjelmistoon ovat vaikuttaneet uudet säveltäjät ja tuoreet tulkinnat kansanperinperinteestä. Uudessa kuorokirjallisuudessa on mantranomaisia kuvioita, svengaavaa rytmiikkaa ja muunneltuja tulkintoja.

Tietolaatikko

Juha Holma on vaikuttanut suomalaisessa kuoromaailmassa useiden eri kuorojen johtajana sekä järjestötehtävissä. Näiden toimien ohessa hän on ahkeroinut kuoromusiikin säveltäjänä. Hänen sävellyksiään ja sovituksiaan on Teostossa noin 150 kappaletta ja Sulasolin kustanteita on noin 60 kappaletta. Varsinaiseksi ”hittinumeroksi” on lyhyessä ajassa noussut Mieskuoro Sirkkojen kantaesittämä Löylyloitsu.

Monipuolisena muusikkona Teppo Salakka toimii sekä puhallin- että kuoromusiikin parissa. Hän on puhallintoiminnan lehtori Vantaan musiikkiopistossa ja johtaa monia puhallinorkestereita. Lisäksi hän työskentelee kuorojen ja lauluyhtyeiden johtajana.
Salakka on myös säveltäjä ja sovittaja.

Petri Laaksonen on suuren suosion saavuttanut laulaja-säveltäjä, jonka nuottikynästä on lähtöisin lukuisa määrä iskelmiä, joululauluja, hengellistä musiikkia sekä klassikkorunoilijoiden teksteihin sävellettyjä laulelmia.

Einojuhani Rautavaara on monipuolisimpia ja tuotteliaimpia suomalaisia säveltäjiä kautta aikojen. Hänen kansainvälinen maineensa perustuu pääosin orkesteriteoksiin, joihin lukeutuu mm. kahdeksan sinfoniaa sekä kymmenkunta soitinkonserttoa. Rautavaara on myös merkittävä oopperasäveltäjä, jonka tuotantoon sisältyy toistakymmentä näyttämöteosta. Vokaalimusiikki on muutoinkin ollut hänelle läheinen musiikin laji.

Einojuhani Rautavaara on tunnetusti myös kirjallisesti lahjakas henkilö, jonka tekstivalinnat vokaaliteoksiin kertovat syvällisestä ja laajasta kirjallisesta sivistyksestä. Pelkästään mieskuorolle sävellettyjen yli kahdenkymmenen laulun kirjailijalista on paljon puhuva. Mukana on sellaisia nimiä kuten Toivo Pekkanen, T.S. Eliot, Rainer Maria Rilke, Johann Wolfgang von Goethe, Aaro Hellaakoski, Dag Hammarskjöld, Walt Whitman ja Aleksis Kivi.

Jaakko Mäntyjärvi on pääammatiltaan suomen ja englannin kielen kääntäjä. Hän on myös aktiivinen muusikko ja erityisesti kuoromusiikkiin keskittynyt säveltäjä. Vankan kuorotaustan ansiosta hänellä on taito kirjoittaa laulajaystävällistä ja käytännönläheistä kuoromusiikkia.

Seppo ”Paroni” Paakkunainen on omaleimainen ja värikäs hahmo suomalaisessa musiikkielämässä. Jazzmuusikkona hän on erikoistunut puhallinsoittimiin. Säveltäjänä hän liikkuu luontevasti yli musiikin tyylirajojen ja esityskokoonpanojen. Olennainen osa hänen musiikillista maailmaansa on kiinnostus kansanperinteeseen, kuten saamelaiseen joikuun.

Teksti: Veikko Ylikojola

Juha Holma: Löylyloitsu (Mieskuoro Laulajat / Pekka Nikula 2005)

Kuoromaailman vaikuttajan Juha Holman hitiksi on noussut Löylyloitsu, josta säveltäjä kirjoittaa: ”Mantranomaisen bassokuvion päällä liikkuvat medianttiset kolmisoinnut hallitsevat pitkälti teosta, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ne luovat suorastaan mystisen tunnelman. Tekstin ja sävellyksen vahva kalevalainen ilme on teokselle leimaa-antava. Suomalaiselle sauna on ennen kaikkea puhdistautumispaikka. Tällä kertaa puhdistetaan ennen kaikkea sielua kaikesta pahasta. Viimeinen, järisyttävän crescendon päättävä "furioso"-sihaus taatusti takaa asian!”

Teppo Salakka: Hiprakassa (Helsingin lauluveljet / Viive Mäemets 2010)

Monipuolisena muusikkona tunnetun Teppo Salakan suosituimpia sävellyksiä on laulu Hiprakassa, jonka runo on Eelis Artellin käsialaa. Laulun säveltäjä kirjoittaa: ”Artellin elämäntie kulki karjalaisesta huutolaispojasta rakennusmestariksi, eikä aina helpointa väylää. Itse laulu on toinen osa Eeliksen runoihin säveltämästäni mieskuorosarjasta "Laitapuolen lauluja". Teksti ja musiikki eivät ole todellakaan hilpeitä, vaan kyseessä on yksi synkimmistä juomalauluista. Onkohan tässä sukulaisuutta Bellmanin päältä iloisiin mutta sisältä tummiin lauluihin? Loppumetreilläkään ei orjan lieka ole irti, vaan pelkästään löysemmällä, ja ainoastaan sielu voi nousta arkitodellisuuden yläpuolelle. Toki teoksen voi laulaa humoreskinakin, kuten joskus tehdäänkin, mutta jotain alkuperäisestä ajatuksesta jää silloin puuttumaan. Pelkään pahoin teoksen heijastavan jotain suomalaisen miehen pakotetusta ilonpidosta.”

Petri Laaksonen: Täällä Pohjantähden alla (Petri Laaksonen & Ylioppilaskunnan Laulajat / Matti Hyökki 1997)

Yksi laulaja-säveltäjä Petri Laaksosen hittisävelmistä on laulu Täällä Pohjantähden alla. Laulun syntymiseen vaikutti omalla tavallaan levytuottaja Jaakko Salo, joka kannusti tekstientekijä Turkka Malia ja Petri Laaksosta tekemään yhteistyötä uusien laulujen aikaansaamiseksi. Malilla oli valmiina iso pino tekstejä, mukana jo lukioiässä kirjoitettu Täällä pohjantähden alla –teksti. Laaksonen kertoo: ”Eräänä märkänä ja lohduttoman pimeänä syysiltana 1989 syntyi sitten sangen helposti sävel Turkan yksinkertaiseen ja koskettavaan tekstiin. Olin heti kovasti mieltynyt lauluun ja jammailin sitä tämän tästä vain omaksi ilokseni.” Yleisön tietoisuuteen laulu nousi säveltäjän esittämänä Tapsan tahdit –laulelmakilpailussa 1991, kun esitys sai toisen palkinnon. YL:n johtajan Matti Hyökin yhteydenoton jälkeen laulu päätyi myös kuoron ohjelmistoon säveltäjän sovituksena. Levyesityksen itseoikeutettu laulusolisti oli Petri Laaksonen. Täällä Pohjantähden alla oli pari vuotta myöhemmin laulaja-säveltäjän ensimmäisen sooloalbumin nimikkokappale. Laaksonen toteaakin, että ”tämä laulu on ollut erittäin merkittävä urani ja koko elämänikin kannalta. Sellaista juhlaa tai konserttia ei ole tainnut ollakaan, jossa en olisi laulua laulanut.”

Einojuhani Rautavaara: Laulaja (Helsingin poliisilaulajat / Matti Hyökki 1977)

Einojuhani Rautavaara on monipuolisimpia ja tuotteliaimpia suomalaisia säveltäjiä, jonka repertuaariin kuuluu niin orkesteriteoksia kuin oopperaa. Laajojen kuoroteosten lisäksi Einojuhani Rautavaara on säveltänyt runsaasti pienimuotoisia teoksia kaikille kuorotyypeille. Varhaisimpia niistä on Laulaja-niminen teos mieskuorolle vuodelta 1956. Tuohon aikaan Rautavaara opiskeli New Yorkissa. Teos on omistettu amerikansuomalaiselle kuorolle ”New Yorkin Laulumiehet”, jota siihen aikaan johti Yleisradion kirjeenvaihtajana myöhemmin toiminut Jussi Himanka. Kalevalaisessa hengessä sävelletyn laulun teksti on peräisin kansalliseepoksemme viimeistä runosta, tarkemmin sanottuna sen lopetussanat.

Einojuhani Rautavaara: Legenda (Talla / Pasi Hyökki 2008)

Eino Leinon runoon on sävelletty laulu Legenda on ainoa 1980-luvulla syntynyt Einojuhani Rautavaaran mieskuoroteos. Sävellys on omistettu suomalaisen mieskuorolaulun monitoimimiehelle Uolevi Lassanderille. Tässä tapauksessa hän itse valitsi tekstin ja toivoi, että Rautavaara säveltäisi siitä perinteisen mieskuorosävellyksen. Tuloksena syntyi svengaavaa rytmiikkaa ja etenkin bassoille vaativia intervallihyppyjä sisältävä teos. Voisi hyvin kuvitella Rautavaaran mieltyneen Lassanderin runovalintaan. Leinon hienovaraista huumoria sisältävässä runossa kerrotaan, kuinka Herra ynnä pyhä Pietari saapuivat kesäiltana Suomenmaahan. Pietari ihmetteli maan karuutta, mutta Herra pani merkille ihmisten sydämen lämmön. Herran hiljainen hymy muutti luonnon lempeämmäksi. Kun kesäiltoina istahtaa koivun alle, voi aistia Herran hymyn yhä liikkuvan vetten päällä.

Jaakko Mäntyjärvi: Pseudo-Yoik NT (Pohjan laulu / Mihkel Koldits 2010)

Jaakko Mäntyjärven läpimurtoteos oli Tapiolan Kamarikuoron tilauksesta syntynyt Pseudo-Yoik vuodelta 1994. Tämä sekakuorolle sävelletty ääni-iloittelu tuli niin suosituksi, että säveltäjä teki siitä kolme vuotta myöhemmin versiot myös naiskuorolle ja mieskuorolle. Sävellyksen nimi viittaa saamelaisuuteen, mutta Mäntyjärvi kiistää yhteyden ja kirjoittaa: ”Pseudo-Yoikilla ei ole mitään tekemistä aidon saamelaisjoiun kanssa; se on suunnilleen yhtä autenttista kuin paikallisväri bel canto –oopperassa. Yhteys löytyy pikemminkin siitä, että tämä teos on sanokaamme vaikka vaikutelma stereotyypistä – siitä stereotyypistä, jonka useimmat suomalaiset yhdistävät Lappiin ja saamelaisiin. Tekstin ainoa tarkoitus on antaa muotoa musiikille, ja niin ollen sen sisältö on merkityksetön.”

Seppo Paakkunainen: Dalvi duoddar luohti (Mieskuoro Sirkat / Juha Holma & Ylioppilaskunnan laulajat / Matti Hyökki 1998)

Olennainen osa Seppo ”Paroni” Paakkunaisen musiikillista maailmaa on kiinnostus kansanperinteeseen, kuten saamelaiseen joikuun. Paakkunainen kertoo: ”Tein vuosina 1972-2001 yhteistyötä Saamen merkittävimmän multitaiteilijan Nils-Aslak Valkeapään kanssa kiertäen esittämässä uutta saamelaista joikua monella mantereella. Näiden jutaamisten aikana kuuntelin satoja tunteja joikun alkuperäisiä ja muunneltuja tulkintoja. Sovitin Esa Kotilaisen kanssa Valkeapään uuden joikun Lillehammerin talviolympialaisten 1994 avajaismusiikiksi. Siitä esityksestä innostui kuoronjohtaja Matti Hyökki. Hän tilasi YL:lle minulta joikuteoksen, jonka ensiesitys oli 1995. Olen pääasiassa säveltänyt Dalvi duoddar luohti (Talvitunturin joikha) -laulun, mutta käyttänyt mukana myös joikufragmentteja. Teos soi kokonaisuudessaan tunturisaamelaisessa duuripentatoniikassa. Tietojeni mukaan sävellykseni on ollut kestohitti YL:n ulkomaisilla kiertueilla. Tämä teos on yksi niistä harvoista yli tuhannesta teoksestani, jotka ovat Teoston rekisterissä ja johon olen melkein tyytyväinen.”

Teksti: Veikko Ylikojola ja Elina Yli-Ojanperä

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto