Hyppää pääsisältöön

Isänmaallisissa mieskuorolauluissa soivat luonto ja kärsimys

Mieskuorojen isänmaallisista lauluista piirtyy kuva kauniista luonnosta, mutta myös kovasta taistelusta. Voimakkaat teokset, kuten Finlandia ja Kaunehin maa saavat jykevistä miesäänistä tumman sävyn.

Tietolaatikko

Sibelius itse vieroksui ajatusta, että Finlandiaa esitettäisiin laulaen, vaikka Finlandian loppujakso oli kuin luotu laulettavaksi. Sekä amerikansuomalainen Yrjö Sjöblom että oopperalaulaja Wäinö Sola kirjoittivat sanat sävellyksen hymniosaan. Käyttöön on kuitenkin vakiintunut V.A. Koskenniemen sanoitus, joka syntyi YL:n ja Mieskuoro Laulu-Miesten johtajan Martti Turusen aloitteesta. Hanke sai lopulta Sibeliuksenkin hyväksynnän. Sydämeni laulu kuultiin ensimmäisen kerran nuoren Heikki Klemetin johtamana Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa joulukuussa 1898. Laulu sai heti innostuneen vastaanoton ja yleisö vaati sen esitettäväksi kolmesti.

Fredrik Pacius loi pohjan Suomalaiselle oopperataiteelle säveltämällä ensimmäisen suomalaisen kokoillan oopperan Kaarle-kuninkaan metsästyksen. Hän myös toimi kapellimestarina ja esiintyi viulutaiteilijana.

Leevi Madetoja sävelsi De Profundisin vuonna 1925 Mieskuoro Laulu-Miehille, ja sen tiedetään olleen kymmenen vuotta myöhemmin YL:n ensimmäisen kirkkokonsertin ohjelmassa. Leevi Madetojan taiteellinen toiminta ei rajoittunut vain säveltämiseen, sillä hän esiintyi myös orkesterinjohtajana. Hän hoiti mm. Viipurin Musiikinystävien orkesterin kapellimestarin virkaa vuosina 1914-1916.

Taneli Kuusisto kuuluu tunnettuun Kuusistojen musiikkisukuun. Häni toimi Sibelius-Akatemian rehtorina runsaan kymmenen vuoden ajan. Suomalaiseen kuoroelämään Kuusisto vaikutti sekä kuoronjohtajana että säveltäjänä.

Toivo Kuula kypsyi säveltäjänä verraten hitaasti ja kun hänen elämänsä päättyi vain 34 vuoden ikäisenä Viipurissa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa, ei ole mikään ihme että hänen sävellystuotantonsa jäi suppeaksi. Kestävimpään osaan siitä lukeutuu runsaat kaksikymmentä yksinlaulua sekä monet hänen kuorosävellyksistään.

Heikki Klemetti oli puolen vuosisadan ajan suomalaisen kuoroelämän voimahahmoja. Hän johti lukuisia eri kuoroja ja perusti Suomen Laulu –kuoron vuonna 1900. Monipuolisen elämäntyönsä, temperamentikkaan luonteensa ja peittelemättömän kansallismielisyytensä ansiosta hänestä tuli ’legenda jo eläessään’.

Joseph Hartmann Stuntz saavutti oopperallaan La rappresaglia menetystä Alppien molemmilla puolilla. Tämä innosti hänet säveltämään uuden oopperan. Sen kehno menestys sai säveltäjän palaamaan johtajankorokkeelle. Uusi virka oli Münchenin hovioopperan ensimmäinen kapellimestari. Oopperoiden ohella Stuntz sävelsi mm. baletteja ja kantaatteja.

Väinö Pesola toimi myös musiikkikriitikkona Suomen Sosiaalidemokraatti –lehdessä. Hänen kynästään lähti tuhansia arvosteluja, joita leimasi taiteilijoita kannustava ja yleisöä kasvattava asenne.

Teksti: Veikko Ylikojola

Jean Sibelius: Finlandia-hymni (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Finlandia kuultiin orkesteriteoksena ensimmäisen kerran vuonna 1899. Alunperin se oli Suomen historiasta kertovan kuvaelmasarjan päätösosa nimeltään Suomi herää. Seuraavana vuonna Pariisin maailmannäyttelyssä teos kuultiin nimellä La Patrie. Pian kuitenkin nimeksi vakiintui Finlandia. V. A. Koskenniemen sanoitus sai kuoroversion ensiesityksensä 1940 Laulu-Miesten konsertissa. Sittemmin Finlandia-hymnin suosio on kasvanut niin suureksi, että se kuuluu olennaisena musiikkinumerona kaikkiin isänmaallisiin juhlatilaisuuksiin. Onpa sitä jopa ehdotettu Maamme-laulun sijasta Suomen kansallislauluksi.

Fredrik Pacius: Suomen laulu (Ylioppilaskunnan Laulajat, Martti Turunen, Lontoo, 1938)

Helsingin yliopiston musiikinjohtajaksi valintansa jälkeen 1830-luvun puolessa välissä, Fredrik Pacius uudisti suomalaisen kuoro- ja orkesteritoiminnan sekä koulutti muusikoita. Parhaiten häneltä tunnetaan tietenkin J.L. Runebergin runoon sävelletty Maamme-laulu. Pacius tutustui moniin kansallisiin merkkimiehiin, kuten Topeliukseen, Lönnrotiin ja Snellmaniin, ja pystyi näiden vaikutuksesta omaksumaan suomalaiskansallista henkeä. Uutta kotimaata ylistävistä sävellyksistä tunnetuimpia on vain 15-vuotiaan Emil von Qvantenin runoon sävelletty Suomen laulu. Heikki Klemetin kerrotaan ylistäneen sitä Paciuksen ”arvokkaimmaksi lahjaksi Suomen kansalle”

Jean Sibelius: Sydämeni laulu (Akademiska Sångföreningen / Erik Bergman, 1963)

Sydämeni laulussa yhdistyvät harvinaisen onnellisella tavalla Aleksis Kiven runollinen teksti ja Sibeliuksen herkkävireinen musiikki. Runo itsessään on jo kuin musiikkia, johon sävelet antavat oman lisämerkityksen niin, että kokonaisuudesta muodostuu enemmän kuin osiensa summa. Sydämeni laulun alakuloinen mietteliäisyys tuo mieleen säveltäjän toisen mestarillisen luomuksen Tuonelan joutsenen. Lapsen kuolemasta kertovan tummasävyisen laulun syntytaustaan liittyy traaginen tapahtuma. Sen sävellystyön aikoihin Aino Sibelius odotti tyttölasta, joka menehtyi vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Matkalla Tuonen herran vainiolle Kirsti-nimen saanutta tytärtä saattoivat isän soittamat Sydämeni laulun sävelet.

Leevi Madetoja: De Profundis (Ylioppilaskunnan Laulajat / Pasi Hyökki, soolo Sampo Haapamäki, 2012)

Teoksella De profundis on erikoisasema Madetojan kuorotuotannossa. Sitä arvostetaan säveltäjänsä mestariteoksena ja ylimalkaan yhtenä suomalaisen kuorokirjallisuuden keskeisimpiin kuuluvana sävellyksenä. Huomionarvoiseksi teoksen tee myös sen laajuus runsaan kuuden minuutin kestollaan sekä säveltäjän harvoin käyttämä latinankieli. Raamatusta lainattu teksti on peräisin psalmista 130, jonka alkusanat ovat suomeksi käännettyinä: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra”. De profundis on säveltäjän kumarrus Palestrina-henkistä kirkkotyyliä kohti. Taitavasti kirjoitettu kuorosatsi laajentuu alun yksiäänisyydestä rikkaaksi vokaalipolyfoniaksi imitaatioineen ja kaanoneineen. Neljään osaan jakautuvan teoksen kokonaisuutta rikastuttaa henkilökohtaisempia äänenpainoja sisältävä toisen osan baritonisoolo

Leevi Madetoja: Kaunehin maa (Polyteknikkojen kuoro, Tapani Länsiö, 1998)

Asuessaan Viipurissa (1914-1916) Madetoja sävelsi kolme mieskuorolaulua, jotka hän omisti kaupungissa jo parikymmentä vuotta toimineelle mieskuorolle Viipurin Lauluveikoille. Näistä lauluista tunnetuin on Bertel Gripenbergin runoon sävelletty Det skönaste landet, joka Eino Leinon suomennoksena ilmestyi nimellä Kaunehin maa. Tekstin runollinen kauneus innoitti Madetojan luomaan ehjän ja juhlavasti soivan kuorolaulun. Matti Hyökki luonnehtii osuvasti tämän suositun laulun sisältöä: ”Laulu on pohjoisen maan metsiä, karuja peltoja ja taivaita kohti ojentelevia honkia ylistävä hymni”.

Taneli Kuusisto: Suomalainen rukous (Laulu-Miehet / Matti Hyökki, 2007)

Vuosina 1905-1988 eläneen Taneli Kuusiston verrattain suppean sävellystuotantonnon tunnetuin teos on Suomalainen rukous. Sen teksti on peräisin Uuno Kailaan vuoden 1930 itsenäisyyspäiväksi kirjoittamasta runosarjasta Isänmaan päivä. Kuusisto puki Kailaan runon sävelasuun Yleisradion pyynnöstä syksyllä 1939, ja laulu esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen talvisodan alkua. Harrassävyinen ja vakavahenkinen Suomalainen rukous on sittemmin levinnyt laajaan käyttöön. Vuonna 1986 se otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen virsikirjaan, jossa se on virsi numero 584.

Jean Sibelius: Isänmaalle (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola, 1968)

Valtaosa Sibeliuksen tuotannon merkkiteoksista löytyy orkesterimusiikin alueelta. Kuoromusiikissa hän ei sen sijaan ollut aivan omimmalla alueella. Siilti Sibelius uudisti suomalaista kuoromusiikkia. Eräät hänen kuorolauluistaan ovatkin ansaitusti vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen kuoro-ohjelmiston kestosuosikkeina, joissa on vahvasti tuntuvilla säveltäjän mestarillinen kädenjälki. Yksi näistä lauluista on voimakasta kansallista uhoa henkivään Paavo Cajanderin runoon sävelletty Isänmaalle vuodelta 1900. Rytmisen iskevyytensä ja sytyttävän tekstinsä ansiosta laulu kuuluu olennaisena numerona kansallisten merkkipäivien juhlatilaisuuksiin. ”Tää maa ei koskaan sortua saa” –sanojen vakuudeksi laulun lopussa vielä toivotetaan: ”Eläköön, kauan eläköön Suomi”.

Toivo Kuula: Nuijamiesten marssi (Finlandia-kuoro / Heikki Klemetti, 1940)

Yksi Toivo Kuulan sytyttävimmistä ja tehoavimmista kuorolauluista on V.A. Koskenniemen uhmakkaaseen tekstiin pohjautuva Nuijamiesten marssi. Nuijamiehet olivat suomalaisia talonpoikia, jotka nousivat tappioon päättyneeseen kapinaan aatelistoa ja sotaväkeä vastaan 1500-luvun loppuvuosina. Kohtalon armottomuus tulee selväksi jo tekstin alkusanoissa ”meill’ on hanki ja jää”, peräänantamattomuudesta kertoo vakuutus ”me tulemme voimalla kotoisen tarmon” ja suorastaan kehossaan kuulija voi tuntea kuoron loppukehotuksen ”vaviskaa”. Väkivahva Nuijamiesten marssi on isänmaallisten tuntojen tulkitsijana vakiinnuttanut asemansa mieskuorojemme perusohjelmistossa.

Heikki Klemetti: Oi, Kallis Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Heikki Klemetin isänmaallisuuden vaikuttavimpia ilmentymiä on hänen marssilaulunsa Oi kallis Suomenmaa. Se syntyi puolustusvoimien kreikkalaissyntyisen ylikapellimestarin Aleksei Apostolin pyynnöstä. Marssihymniksi nimittämänsä sävellyksen pohjana Klemetti käytti vanhaa kansansävelmää, johon hän itse laati sanoituksen. Voimakkaasti tunteisiin vetoava laulu saatteli aikanaan sotiemme sankarivainajia heidän viimeiselle matkalleen. Laulun merkityksestä kertoo omalla tavallaan sekin, että se esitettiin sekä presidentti Lauri Kristian Relanderin hautajaisissa, että presidentti Kyösti Kallion muistojumalanpalveluksessa.

J. H. Stuntz: Ylioppilaslaulu (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Joseph Hartmann Stunz oli 1800-luvun alkupuoliskolla elänyt sveitsiläis-saksalainen säveltäjä. Mm. Salierin johdolla tapahtuneiden sävellysopintojen jälkeen hänestä tuli italialaisen oopperan johtaja Münchenissä. Münchenissä hän loi perustan mieskuoroperinteille. Nykyisin hänen säveltäjämaineensa lepää oikeastaan vain yhden laulun varassa. Se on alkusanoilla ”Kaikukoon nyt laulu maamme” alkava, mutta paremmin ylioppilaslauluna tunnettu sävellys. Laulun isänmaallista henkeä vahvistetaan reipashenkisellä melodialla ja sanallisesti valan voimalla.

Jean Sibelius: Sortunut ääni (Solistikuoro, miehet / Nils-Eric Fougstedt, 1950)

Mieskuoro oli Sibeliuksen erityisesti suosima kokoonpano kuoromusiikin alueella. Sille hän myös sovitti alun perin sekakuorolle kirjoittamiaan lauluja. Sortunut ääni on kuitenkin alunperin sekakuorolle kirjoitettu laulu. Sen kantaesitti Ylioppilaskunnan Laulajat 1898. Tämä laulu on hyvä osoitus Sibeliuksen kyvystä hyödyntää luovalla tavalla suomalaista kansanperinnettä ja kirjoittaa kalevalaisittain sävyttynyttä musiikkia. Hänen Kantelettaresta löytämänsä teksti rinnastuu Suomessa vallinneeseen mielialaan ja ilmapiiriin sortovallan ikeen alla. Lyhyehkö laulu on tunnelmaltaan painostava ja raskasmielinen. Kysymyksen luonteisessa ensijaksossa kysytään ”Mikä sorti äänen suuren …” ja vastaus löytyy jälkimmäisestä jaksosta: ”Suru sorti äänen suuren ja sorian”.

Väinö Pesola: Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1886-1966 elänyt Väinö Pesola muistetaan erityisesti toiminnastaan kuorojen johtajana. Yli neljänkymmenen vuoden kuluessa hän ehti johtaa mm. Helsingin Työväen Mieskuoroa, Koiton kuoroa ja Kilven kuoro. Pesola sävelsi kansanomaisen oopperan Ulkosaarelaisia sekä jonkin verran soitinmusiikkia, mutta valtaosa hänen tuotannostaan on kuorolauluja. Suosituimmaksi niistä on kohonnut Aleksis Kiven maatamme ihannoivaan runoon sävelletty Suomenmaa. Siinä kuvataan runollisin sanavalinnoin suomalaisen luonnon kauneutta yhdistettynä sankarillisiin sotavuosimuistoihin

Emil Genetz: Terve, Suomeni maa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1852-1930 elänyt Emil Genetz ehti elämänsä aikana opiskella monia eri aineita ja toimia useissa eri ammateissa, kuten kielten ja lausunnan opettajana sekä Kansallisteatterin oppilaskunnan esimiehenä. Musiikin alalla hän esiintyi laulajana, kuoronjohtajana ja säveltäjänä. Genetzin sävellystuotanto käsittää puolensataa vokaaliteosta, joista pääosan muodostavat kuorolaulut. Mieskuorojen perusohjelmistoon on vakiintunut useita hänen laulujaan, kuten Terve Suomeni maa. Siitä on tullut isänmaallisten tilaisuuksien kestosuosikki, jonka taustalla on voimakas kansallistunne. Rytmisesti iskevä ja melodisesti sytyttävä sävellys on esittäjilleen kiitollista laulettavaa.

Teksti: Veikko Ylikojola & Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Hayaayahayayaa! Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

  • Lataa aidot pieruäänet vapaaseen käyttöön!

    Ylen äänitehosteita Freesound-palvelussa

    Prööööööt! Pufff! Millä kaikin tavoin pieru voikaan kajahtaa, tussahtaa ja plörähtää. Kuuntele ja lataa pieruja äänitehosteina vapaaseen käyttöön. Yle julkaisee äänitehostekokoelman aarteitaan kaikkien käyttöön Freesound-palvelussa. Tuoreimpana lisäyksenä ovat paljon toivotut pierut. Pääset kuuntelemaan ja lataamaan pierujen muikean kavalkadin tästä linkistä! .

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Ruusunen ja muita klassikkosatuja Areenassa – tarinoissa mittelevät valon ja pimeyden voimat

    Fiat lux, tulkoon valkeus! Ruususen ja Grimmin satujen taika

    "Fiat lux – tulkoon valkeus!" hyvän haltijan kasvot valaisivat koko tv-ruudun. Vuonna 1982 esitetty televisioteatterin Prinsessa Ruusunen on jättänyt muistiin hehkuvan jäljen. Vielä nytkin silmä sivuuttaa aikansa tv-tekniikan ja näkee taian. Klassikkosaduissa pimeys ja valo, hyvä ja paha hakevat rajojaan voimallisesti. Areenaan kootuissa toivotuissa saduissa nähdään Ruusunen mm. Susanna Haaviston ja Karvakuonon hahmossa, piirrettynä sekä Sinikka Sokan vivahteikkaasti kertomana. Sokan tarinoimina eläväksi tulevat myös monet muut Grimmin sadut.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

    Venezuelan bolivariaanien vallankumous on tuhonnut maan.

    Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle. Kerro oma kevätkappale-ehdotuksesi!

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia. Radiohaastatteluja vuosilta 1964–1965 on säilynyt alun kolmattakymmentä.

  • YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

    YYA-sopimus oli ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa

    Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

  • Pääsiäisruokia à la Patakakkonen ja Makupalat

    Suosikkiohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäismenuita.

    Suosituissa ruoka-ohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäiskokkailuja. Perinteisen lampaan ja pashan lisäksi on tuunattu marenkijoutsenia Vanamon ja Kolmosen opeilla, tutustuttu ortodoksikarjalaisten paastonajan ruokiin ja valmistettu pippurista porohöystöä Makupalojen opein.