Hyppää pääsisältöön

Isänmaallisissa mieskuorolauluissa soivat luonto ja kärsimys

Mieskuorojen isänmaallisista lauluista piirtyy kuva kauniista luonnosta, mutta myös kovasta taistelusta. Voimakkaat teokset, kuten Finlandia ja Kaunehin maa saavat jykevistä miesäänistä tumman sävyn.

Tietolaatikko

Sibelius itse vieroksui ajatusta, että Finlandiaa esitettäisiin laulaen, vaikka Finlandian loppujakso oli kuin luotu laulettavaksi. Sekä amerikansuomalainen Yrjö Sjöblom että oopperalaulaja Wäinö Sola kirjoittivat sanat sävellyksen hymniosaan. Käyttöön on kuitenkin vakiintunut V.A. Koskenniemen sanoitus, joka syntyi YL:n ja Mieskuoro Laulu-Miesten johtajan Martti Turusen aloitteesta. Hanke sai lopulta Sibeliuksenkin hyväksynnän. Sydämeni laulu kuultiin ensimmäisen kerran nuoren Heikki Klemetin johtamana Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa joulukuussa 1898. Laulu sai heti innostuneen vastaanoton ja yleisö vaati sen esitettäväksi kolmesti.

Fredrik Pacius loi pohjan Suomalaiselle oopperataiteelle säveltämällä ensimmäisen suomalaisen kokoillan oopperan Kaarle-kuninkaan metsästyksen. Hän myös toimi kapellimestarina ja esiintyi viulutaiteilijana.

Leevi Madetoja sävelsi De Profundisin vuonna 1925 Mieskuoro Laulu-Miehille, ja sen tiedetään olleen kymmenen vuotta myöhemmin YL:n ensimmäisen kirkkokonsertin ohjelmassa. Leevi Madetojan taiteellinen toiminta ei rajoittunut vain säveltämiseen, sillä hän esiintyi myös orkesterinjohtajana. Hän hoiti mm. Viipurin Musiikinystävien orkesterin kapellimestarin virkaa vuosina 1914-1916.

Taneli Kuusisto kuuluu tunnettuun Kuusistojen musiikkisukuun. Häni toimi Sibelius-Akatemian rehtorina runsaan kymmenen vuoden ajan. Suomalaiseen kuoroelämään Kuusisto vaikutti sekä kuoronjohtajana että säveltäjänä.

Toivo Kuula kypsyi säveltäjänä verraten hitaasti ja kun hänen elämänsä päättyi vain 34 vuoden ikäisenä Viipurissa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa, ei ole mikään ihme että hänen sävellystuotantonsa jäi suppeaksi. Kestävimpään osaan siitä lukeutuu runsaat kaksikymmentä yksinlaulua sekä monet hänen kuorosävellyksistään.

Heikki Klemetti oli puolen vuosisadan ajan suomalaisen kuoroelämän voimahahmoja. Hän johti lukuisia eri kuoroja ja perusti Suomen Laulu –kuoron vuonna 1900. Monipuolisen elämäntyönsä, temperamentikkaan luonteensa ja peittelemättömän kansallismielisyytensä ansiosta hänestä tuli ’legenda jo eläessään’.

Joseph Hartmann Stuntz saavutti oopperallaan La rappresaglia menetystä Alppien molemmilla puolilla. Tämä innosti hänet säveltämään uuden oopperan. Sen kehno menestys sai säveltäjän palaamaan johtajankorokkeelle. Uusi virka oli Münchenin hovioopperan ensimmäinen kapellimestari. Oopperoiden ohella Stuntz sävelsi mm. baletteja ja kantaatteja.

Väinö Pesola toimi myös musiikkikriitikkona Suomen Sosiaalidemokraatti –lehdessä. Hänen kynästään lähti tuhansia arvosteluja, joita leimasi taiteilijoita kannustava ja yleisöä kasvattava asenne.

Teksti: Veikko Ylikojola

Jean Sibelius: Finlandia-hymni (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Finlandia kuultiin orkesteriteoksena ensimmäisen kerran vuonna 1899. Alunperin se oli Suomen historiasta kertovan kuvaelmasarjan päätösosa nimeltään Suomi herää. Seuraavana vuonna Pariisin maailmannäyttelyssä teos kuultiin nimellä La Patrie. Pian kuitenkin nimeksi vakiintui Finlandia. V. A. Koskenniemen sanoitus sai kuoroversion ensiesityksensä 1940 Laulu-Miesten konsertissa. Sittemmin Finlandia-hymnin suosio on kasvanut niin suureksi, että se kuuluu olennaisena musiikkinumerona kaikkiin isänmaallisiin juhlatilaisuuksiin. Onpa sitä jopa ehdotettu Maamme-laulun sijasta Suomen kansallislauluksi.

Fredrik Pacius: Suomen laulu (Ylioppilaskunnan Laulajat, Martti Turunen, Lontoo, 1938)

Helsingin yliopiston musiikinjohtajaksi valintansa jälkeen 1830-luvun puolessa välissä, Fredrik Pacius uudisti suomalaisen kuoro- ja orkesteritoiminnan sekä koulutti muusikoita. Parhaiten häneltä tunnetaan tietenkin J.L. Runebergin runoon sävelletty Maamme-laulu. Pacius tutustui moniin kansallisiin merkkimiehiin, kuten Topeliukseen, Lönnrotiin ja Snellmaniin, ja pystyi näiden vaikutuksesta omaksumaan suomalaiskansallista henkeä. Uutta kotimaata ylistävistä sävellyksistä tunnetuimpia on vain 15-vuotiaan Emil von Qvantenin runoon sävelletty Suomen laulu. Heikki Klemetin kerrotaan ylistäneen sitä Paciuksen ”arvokkaimmaksi lahjaksi Suomen kansalle”

Jean Sibelius: Sydämeni laulu (Akademiska Sångföreningen / Erik Bergman, 1963)

Sydämeni laulussa yhdistyvät harvinaisen onnellisella tavalla Aleksis Kiven runollinen teksti ja Sibeliuksen herkkävireinen musiikki. Runo itsessään on jo kuin musiikkia, johon sävelet antavat oman lisämerkityksen niin, että kokonaisuudesta muodostuu enemmän kuin osiensa summa. Sydämeni laulun alakuloinen mietteliäisyys tuo mieleen säveltäjän toisen mestarillisen luomuksen Tuonelan joutsenen. Lapsen kuolemasta kertovan tummasävyisen laulun syntytaustaan liittyy traaginen tapahtuma. Sen sävellystyön aikoihin Aino Sibelius odotti tyttölasta, joka menehtyi vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Matkalla Tuonen herran vainiolle Kirsti-nimen saanutta tytärtä saattoivat isän soittamat Sydämeni laulun sävelet.

Leevi Madetoja: De Profundis (Ylioppilaskunnan Laulajat / Pasi Hyökki, soolo Sampo Haapamäki, 2012)

Teoksella De profundis on erikoisasema Madetojan kuorotuotannossa. Sitä arvostetaan säveltäjänsä mestariteoksena ja ylimalkaan yhtenä suomalaisen kuorokirjallisuuden keskeisimpiin kuuluvana sävellyksenä. Huomionarvoiseksi teoksen tee myös sen laajuus runsaan kuuden minuutin kestollaan sekä säveltäjän harvoin käyttämä latinankieli. Raamatusta lainattu teksti on peräisin psalmista 130, jonka alkusanat ovat suomeksi käännettyinä: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra”. De profundis on säveltäjän kumarrus Palestrina-henkistä kirkkotyyliä kohti. Taitavasti kirjoitettu kuorosatsi laajentuu alun yksiäänisyydestä rikkaaksi vokaalipolyfoniaksi imitaatioineen ja kaanoneineen. Neljään osaan jakautuvan teoksen kokonaisuutta rikastuttaa henkilökohtaisempia äänenpainoja sisältävä toisen osan baritonisoolo

Leevi Madetoja: Kaunehin maa (Polyteknikkojen kuoro, Tapani Länsiö, 1998)

Asuessaan Viipurissa (1914-1916) Madetoja sävelsi kolme mieskuorolaulua, jotka hän omisti kaupungissa jo parikymmentä vuotta toimineelle mieskuorolle Viipurin Lauluveikoille. Näistä lauluista tunnetuin on Bertel Gripenbergin runoon sävelletty Det skönaste landet, joka Eino Leinon suomennoksena ilmestyi nimellä Kaunehin maa. Tekstin runollinen kauneus innoitti Madetojan luomaan ehjän ja juhlavasti soivan kuorolaulun. Matti Hyökki luonnehtii osuvasti tämän suositun laulun sisältöä: ”Laulu on pohjoisen maan metsiä, karuja peltoja ja taivaita kohti ojentelevia honkia ylistävä hymni”.

Taneli Kuusisto: Suomalainen rukous (Laulu-Miehet / Matti Hyökki, 2007)

Vuosina 1905-1988 eläneen Taneli Kuusiston verrattain suppean sävellystuotantonnon tunnetuin teos on Suomalainen rukous. Sen teksti on peräisin Uuno Kailaan vuoden 1930 itsenäisyyspäiväksi kirjoittamasta runosarjasta Isänmaan päivä. Kuusisto puki Kailaan runon sävelasuun Yleisradion pyynnöstä syksyllä 1939, ja laulu esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen talvisodan alkua. Harrassävyinen ja vakavahenkinen Suomalainen rukous on sittemmin levinnyt laajaan käyttöön. Vuonna 1986 se otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen virsikirjaan, jossa se on virsi numero 584.

Jean Sibelius: Isänmaalle (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola, 1968)

Valtaosa Sibeliuksen tuotannon merkkiteoksista löytyy orkesterimusiikin alueelta. Kuoromusiikissa hän ei sen sijaan ollut aivan omimmalla alueella. Siilti Sibelius uudisti suomalaista kuoromusiikkia. Eräät hänen kuorolauluistaan ovatkin ansaitusti vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen kuoro-ohjelmiston kestosuosikkeina, joissa on vahvasti tuntuvilla säveltäjän mestarillinen kädenjälki. Yksi näistä lauluista on voimakasta kansallista uhoa henkivään Paavo Cajanderin runoon sävelletty Isänmaalle vuodelta 1900. Rytmisen iskevyytensä ja sytyttävän tekstinsä ansiosta laulu kuuluu olennaisena numerona kansallisten merkkipäivien juhlatilaisuuksiin. ”Tää maa ei koskaan sortua saa” –sanojen vakuudeksi laulun lopussa vielä toivotetaan: ”Eläköön, kauan eläköön Suomi”.

Toivo Kuula: Nuijamiesten marssi (Finlandia-kuoro / Heikki Klemetti, 1940)

Yksi Toivo Kuulan sytyttävimmistä ja tehoavimmista kuorolauluista on V.A. Koskenniemen uhmakkaaseen tekstiin pohjautuva Nuijamiesten marssi. Nuijamiehet olivat suomalaisia talonpoikia, jotka nousivat tappioon päättyneeseen kapinaan aatelistoa ja sotaväkeä vastaan 1500-luvun loppuvuosina. Kohtalon armottomuus tulee selväksi jo tekstin alkusanoissa ”meill’ on hanki ja jää”, peräänantamattomuudesta kertoo vakuutus ”me tulemme voimalla kotoisen tarmon” ja suorastaan kehossaan kuulija voi tuntea kuoron loppukehotuksen ”vaviskaa”. Väkivahva Nuijamiesten marssi on isänmaallisten tuntojen tulkitsijana vakiinnuttanut asemansa mieskuorojemme perusohjelmistossa.

Heikki Klemetti: Oi, Kallis Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Heikki Klemetin isänmaallisuuden vaikuttavimpia ilmentymiä on hänen marssilaulunsa Oi kallis Suomenmaa. Se syntyi puolustusvoimien kreikkalaissyntyisen ylikapellimestarin Aleksei Apostolin pyynnöstä. Marssihymniksi nimittämänsä sävellyksen pohjana Klemetti käytti vanhaa kansansävelmää, johon hän itse laati sanoituksen. Voimakkaasti tunteisiin vetoava laulu saatteli aikanaan sotiemme sankarivainajia heidän viimeiselle matkalleen. Laulun merkityksestä kertoo omalla tavallaan sekin, että se esitettiin sekä presidentti Lauri Kristian Relanderin hautajaisissa, että presidentti Kyösti Kallion muistojumalanpalveluksessa.

J. H. Stuntz: Ylioppilaslaulu (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Joseph Hartmann Stunz oli 1800-luvun alkupuoliskolla elänyt sveitsiläis-saksalainen säveltäjä. Mm. Salierin johdolla tapahtuneiden sävellysopintojen jälkeen hänestä tuli italialaisen oopperan johtaja Münchenissä. Münchenissä hän loi perustan mieskuoroperinteille. Nykyisin hänen säveltäjämaineensa lepää oikeastaan vain yhden laulun varassa. Se on alkusanoilla ”Kaikukoon nyt laulu maamme” alkava, mutta paremmin ylioppilaslauluna tunnettu sävellys. Laulun isänmaallista henkeä vahvistetaan reipashenkisellä melodialla ja sanallisesti valan voimalla.

Jean Sibelius: Sortunut ääni (Solistikuoro, miehet / Nils-Eric Fougstedt, 1950)

Mieskuoro oli Sibeliuksen erityisesti suosima kokoonpano kuoromusiikin alueella. Sille hän myös sovitti alun perin sekakuorolle kirjoittamiaan lauluja. Sortunut ääni on kuitenkin alunperin sekakuorolle kirjoitettu laulu. Sen kantaesitti Ylioppilaskunnan Laulajat 1898. Tämä laulu on hyvä osoitus Sibeliuksen kyvystä hyödyntää luovalla tavalla suomalaista kansanperinnettä ja kirjoittaa kalevalaisittain sävyttynyttä musiikkia. Hänen Kantelettaresta löytämänsä teksti rinnastuu Suomessa vallinneeseen mielialaan ja ilmapiiriin sortovallan ikeen alla. Lyhyehkö laulu on tunnelmaltaan painostava ja raskasmielinen. Kysymyksen luonteisessa ensijaksossa kysytään ”Mikä sorti äänen suuren …” ja vastaus löytyy jälkimmäisestä jaksosta: ”Suru sorti äänen suuren ja sorian”.

Väinö Pesola: Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1886-1966 elänyt Väinö Pesola muistetaan erityisesti toiminnastaan kuorojen johtajana. Yli neljänkymmenen vuoden kuluessa hän ehti johtaa mm. Helsingin Työväen Mieskuoroa, Koiton kuoroa ja Kilven kuoro. Pesola sävelsi kansanomaisen oopperan Ulkosaarelaisia sekä jonkin verran soitinmusiikkia, mutta valtaosa hänen tuotannostaan on kuorolauluja. Suosituimmaksi niistä on kohonnut Aleksis Kiven maatamme ihannoivaan runoon sävelletty Suomenmaa. Siinä kuvataan runollisin sanavalinnoin suomalaisen luonnon kauneutta yhdistettynä sankarillisiin sotavuosimuistoihin

Emil Genetz: Terve, Suomeni maa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1852-1930 elänyt Emil Genetz ehti elämänsä aikana opiskella monia eri aineita ja toimia useissa eri ammateissa, kuten kielten ja lausunnan opettajana sekä Kansallisteatterin oppilaskunnan esimiehenä. Musiikin alalla hän esiintyi laulajana, kuoronjohtajana ja säveltäjänä. Genetzin sävellystuotanto käsittää puolensataa vokaaliteosta, joista pääosan muodostavat kuorolaulut. Mieskuorojen perusohjelmistoon on vakiintunut useita hänen laulujaan, kuten Terve Suomeni maa. Siitä on tullut isänmaallisten tilaisuuksien kestosuosikki, jonka taustalla on voimakas kansallistunne. Rytmisesti iskevä ja melodisesti sytyttävä sävellys on esittäjilleen kiitollista laulettavaa.

Teksti: Veikko Ylikojola & Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.