Hyppää pääsisältöön

Isänmaallisissa mieskuorolauluissa soivat luonto ja kärsimys

Mieskuorojen isänmaallisista lauluista piirtyy kuva kauniista luonnosta, mutta myös kovasta taistelusta. Voimakkaat teokset, kuten Finlandia ja Kaunehin maa saavat jykevistä miesäänistä tumman sävyn.

Tietolaatikko

Sibelius itse vieroksui ajatusta, että Finlandiaa esitettäisiin laulaen, vaikka Finlandian loppujakso oli kuin luotu laulettavaksi. Sekä amerikansuomalainen Yrjö Sjöblom että oopperalaulaja Wäinö Sola kirjoittivat sanat sävellyksen hymniosaan. Käyttöön on kuitenkin vakiintunut V.A. Koskenniemen sanoitus, joka syntyi YL:n ja Mieskuoro Laulu-Miesten johtajan Martti Turusen aloitteesta. Hanke sai lopulta Sibeliuksenkin hyväksynnän. Sydämeni laulu kuultiin ensimmäisen kerran nuoren Heikki Klemetin johtamana Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa joulukuussa 1898. Laulu sai heti innostuneen vastaanoton ja yleisö vaati sen esitettäväksi kolmesti.

Fredrik Pacius loi pohjan Suomalaiselle oopperataiteelle säveltämällä ensimmäisen suomalaisen kokoillan oopperan Kaarle-kuninkaan metsästyksen. Hän myös toimi kapellimestarina ja esiintyi viulutaiteilijana.

Leevi Madetoja sävelsi De Profundisin vuonna 1925 Mieskuoro Laulu-Miehille, ja sen tiedetään olleen kymmenen vuotta myöhemmin YL:n ensimmäisen kirkkokonsertin ohjelmassa. Leevi Madetojan taiteellinen toiminta ei rajoittunut vain säveltämiseen, sillä hän esiintyi myös orkesterinjohtajana. Hän hoiti mm. Viipurin Musiikinystävien orkesterin kapellimestarin virkaa vuosina 1914-1916.

Taneli Kuusisto kuuluu tunnettuun Kuusistojen musiikkisukuun. Häni toimi Sibelius-Akatemian rehtorina runsaan kymmenen vuoden ajan. Suomalaiseen kuoroelämään Kuusisto vaikutti sekä kuoronjohtajana että säveltäjänä.

Toivo Kuula kypsyi säveltäjänä verraten hitaasti ja kun hänen elämänsä päättyi vain 34 vuoden ikäisenä Viipurissa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa, ei ole mikään ihme että hänen sävellystuotantonsa jäi suppeaksi. Kestävimpään osaan siitä lukeutuu runsaat kaksikymmentä yksinlaulua sekä monet hänen kuorosävellyksistään.

Heikki Klemetti oli puolen vuosisadan ajan suomalaisen kuoroelämän voimahahmoja. Hän johti lukuisia eri kuoroja ja perusti Suomen Laulu –kuoron vuonna 1900. Monipuolisen elämäntyönsä, temperamentikkaan luonteensa ja peittelemättömän kansallismielisyytensä ansiosta hänestä tuli ’legenda jo eläessään’.

Joseph Hartmann Stuntz saavutti oopperallaan La rappresaglia menetystä Alppien molemmilla puolilla. Tämä innosti hänet säveltämään uuden oopperan. Sen kehno menestys sai säveltäjän palaamaan johtajankorokkeelle. Uusi virka oli Münchenin hovioopperan ensimmäinen kapellimestari. Oopperoiden ohella Stuntz sävelsi mm. baletteja ja kantaatteja.

Väinö Pesola toimi myös musiikkikriitikkona Suomen Sosiaalidemokraatti –lehdessä. Hänen kynästään lähti tuhansia arvosteluja, joita leimasi taiteilijoita kannustava ja yleisöä kasvattava asenne.

Teksti: Veikko Ylikojola

Jean Sibelius: Finlandia-hymni (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Finlandia kuultiin orkesteriteoksena ensimmäisen kerran vuonna 1899. Alunperin se oli Suomen historiasta kertovan kuvaelmasarjan päätösosa nimeltään Suomi herää. Seuraavana vuonna Pariisin maailmannäyttelyssä teos kuultiin nimellä La Patrie. Pian kuitenkin nimeksi vakiintui Finlandia. V. A. Koskenniemen sanoitus sai kuoroversion ensiesityksensä 1940 Laulu-Miesten konsertissa. Sittemmin Finlandia-hymnin suosio on kasvanut niin suureksi, että se kuuluu olennaisena musiikkinumerona kaikkiin isänmaallisiin juhlatilaisuuksiin. Onpa sitä jopa ehdotettu Maamme-laulun sijasta Suomen kansallislauluksi.

Fredrik Pacius: Suomen laulu (Ylioppilaskunnan Laulajat, Martti Turunen, Lontoo, 1938)

Helsingin yliopiston musiikinjohtajaksi valintansa jälkeen 1830-luvun puolessa välissä, Fredrik Pacius uudisti suomalaisen kuoro- ja orkesteritoiminnan sekä koulutti muusikoita. Parhaiten häneltä tunnetaan tietenkin J.L. Runebergin runoon sävelletty Maamme-laulu. Pacius tutustui moniin kansallisiin merkkimiehiin, kuten Topeliukseen, Lönnrotiin ja Snellmaniin, ja pystyi näiden vaikutuksesta omaksumaan suomalaiskansallista henkeä. Uutta kotimaata ylistävistä sävellyksistä tunnetuimpia on vain 15-vuotiaan Emil von Qvantenin runoon sävelletty Suomen laulu. Heikki Klemetin kerrotaan ylistäneen sitä Paciuksen ”arvokkaimmaksi lahjaksi Suomen kansalle”

Jean Sibelius: Sydämeni laulu (Akademiska Sångföreningen / Erik Bergman, 1963)

Sydämeni laulussa yhdistyvät harvinaisen onnellisella tavalla Aleksis Kiven runollinen teksti ja Sibeliuksen herkkävireinen musiikki. Runo itsessään on jo kuin musiikkia, johon sävelet antavat oman lisämerkityksen niin, että kokonaisuudesta muodostuu enemmän kuin osiensa summa. Sydämeni laulun alakuloinen mietteliäisyys tuo mieleen säveltäjän toisen mestarillisen luomuksen Tuonelan joutsenen. Lapsen kuolemasta kertovan tummasävyisen laulun syntytaustaan liittyy traaginen tapahtuma. Sen sävellystyön aikoihin Aino Sibelius odotti tyttölasta, joka menehtyi vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Matkalla Tuonen herran vainiolle Kirsti-nimen saanutta tytärtä saattoivat isän soittamat Sydämeni laulun sävelet.

Leevi Madetoja: De Profundis (Ylioppilaskunnan Laulajat / Pasi Hyökki, soolo Sampo Haapamäki, 2012)

Teoksella De profundis on erikoisasema Madetojan kuorotuotannossa. Sitä arvostetaan säveltäjänsä mestariteoksena ja ylimalkaan yhtenä suomalaisen kuorokirjallisuuden keskeisimpiin kuuluvana sävellyksenä. Huomionarvoiseksi teoksen tee myös sen laajuus runsaan kuuden minuutin kestollaan sekä säveltäjän harvoin käyttämä latinankieli. Raamatusta lainattu teksti on peräisin psalmista 130, jonka alkusanat ovat suomeksi käännettyinä: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra”. De profundis on säveltäjän kumarrus Palestrina-henkistä kirkkotyyliä kohti. Taitavasti kirjoitettu kuorosatsi laajentuu alun yksiäänisyydestä rikkaaksi vokaalipolyfoniaksi imitaatioineen ja kaanoneineen. Neljään osaan jakautuvan teoksen kokonaisuutta rikastuttaa henkilökohtaisempia äänenpainoja sisältävä toisen osan baritonisoolo

Leevi Madetoja: Kaunehin maa (Polyteknikkojen kuoro, Tapani Länsiö, 1998)

Asuessaan Viipurissa (1914-1916) Madetoja sävelsi kolme mieskuorolaulua, jotka hän omisti kaupungissa jo parikymmentä vuotta toimineelle mieskuorolle Viipurin Lauluveikoille. Näistä lauluista tunnetuin on Bertel Gripenbergin runoon sävelletty Det skönaste landet, joka Eino Leinon suomennoksena ilmestyi nimellä Kaunehin maa. Tekstin runollinen kauneus innoitti Madetojan luomaan ehjän ja juhlavasti soivan kuorolaulun. Matti Hyökki luonnehtii osuvasti tämän suositun laulun sisältöä: ”Laulu on pohjoisen maan metsiä, karuja peltoja ja taivaita kohti ojentelevia honkia ylistävä hymni”.

Taneli Kuusisto: Suomalainen rukous (Laulu-Miehet / Matti Hyökki, 2007)

Vuosina 1905-1988 eläneen Taneli Kuusiston verrattain suppean sävellystuotantonnon tunnetuin teos on Suomalainen rukous. Sen teksti on peräisin Uuno Kailaan vuoden 1930 itsenäisyyspäiväksi kirjoittamasta runosarjasta Isänmaan päivä. Kuusisto puki Kailaan runon sävelasuun Yleisradion pyynnöstä syksyllä 1939, ja laulu esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen talvisodan alkua. Harrassävyinen ja vakavahenkinen Suomalainen rukous on sittemmin levinnyt laajaan käyttöön. Vuonna 1986 se otettiin mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen virsikirjaan, jossa se on virsi numero 584.

Jean Sibelius: Isänmaalle (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola, 1968)

Valtaosa Sibeliuksen tuotannon merkkiteoksista löytyy orkesterimusiikin alueelta. Kuoromusiikissa hän ei sen sijaan ollut aivan omimmalla alueella. Siilti Sibelius uudisti suomalaista kuoromusiikkia. Eräät hänen kuorolauluistaan ovatkin ansaitusti vakiinnuttaneet asemansa suomalaisen kuoro-ohjelmiston kestosuosikkeina, joissa on vahvasti tuntuvilla säveltäjän mestarillinen kädenjälki. Yksi näistä lauluista on voimakasta kansallista uhoa henkivään Paavo Cajanderin runoon sävelletty Isänmaalle vuodelta 1900. Rytmisen iskevyytensä ja sytyttävän tekstinsä ansiosta laulu kuuluu olennaisena numerona kansallisten merkkipäivien juhlatilaisuuksiin. ”Tää maa ei koskaan sortua saa” –sanojen vakuudeksi laulun lopussa vielä toivotetaan: ”Eläköön, kauan eläköön Suomi”.

Toivo Kuula: Nuijamiesten marssi (Finlandia-kuoro / Heikki Klemetti, 1940)

Yksi Toivo Kuulan sytyttävimmistä ja tehoavimmista kuorolauluista on V.A. Koskenniemen uhmakkaaseen tekstiin pohjautuva Nuijamiesten marssi. Nuijamiehet olivat suomalaisia talonpoikia, jotka nousivat tappioon päättyneeseen kapinaan aatelistoa ja sotaväkeä vastaan 1500-luvun loppuvuosina. Kohtalon armottomuus tulee selväksi jo tekstin alkusanoissa ”meill’ on hanki ja jää”, peräänantamattomuudesta kertoo vakuutus ”me tulemme voimalla kotoisen tarmon” ja suorastaan kehossaan kuulija voi tuntea kuoron loppukehotuksen ”vaviskaa”. Väkivahva Nuijamiesten marssi on isänmaallisten tuntojen tulkitsijana vakiinnuttanut asemansa mieskuorojemme perusohjelmistossa.

Heikki Klemetti: Oi, Kallis Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Heikki Klemetin isänmaallisuuden vaikuttavimpia ilmentymiä on hänen marssilaulunsa Oi kallis Suomenmaa. Se syntyi puolustusvoimien kreikkalaissyntyisen ylikapellimestarin Aleksei Apostolin pyynnöstä. Marssihymniksi nimittämänsä sävellyksen pohjana Klemetti käytti vanhaa kansansävelmää, johon hän itse laati sanoituksen. Voimakkaasti tunteisiin vetoava laulu saatteli aikanaan sotiemme sankarivainajia heidän viimeiselle matkalleen. Laulun merkityksestä kertoo omalla tavallaan sekin, että se esitettiin sekä presidentti Lauri Kristian Relanderin hautajaisissa, että presidentti Kyösti Kallion muistojumalanpalveluksessa.

J. H. Stuntz: Ylioppilaslaulu (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Joseph Hartmann Stunz oli 1800-luvun alkupuoliskolla elänyt sveitsiläis-saksalainen säveltäjä. Mm. Salierin johdolla tapahtuneiden sävellysopintojen jälkeen hänestä tuli italialaisen oopperan johtaja Münchenissä. Münchenissä hän loi perustan mieskuoroperinteille. Nykyisin hänen säveltäjämaineensa lepää oikeastaan vain yhden laulun varassa. Se on alkusanoilla ”Kaikukoon nyt laulu maamme” alkava, mutta paremmin ylioppilaslauluna tunnettu sävellys. Laulun isänmaallista henkeä vahvistetaan reipashenkisellä melodialla ja sanallisesti valan voimalla.

Jean Sibelius: Sortunut ääni (Solistikuoro, miehet / Nils-Eric Fougstedt, 1950)

Mieskuoro oli Sibeliuksen erityisesti suosima kokoonpano kuoromusiikin alueella. Sille hän myös sovitti alun perin sekakuorolle kirjoittamiaan lauluja. Sortunut ääni on kuitenkin alunperin sekakuorolle kirjoitettu laulu. Sen kantaesitti Ylioppilaskunnan Laulajat 1898. Tämä laulu on hyvä osoitus Sibeliuksen kyvystä hyödyntää luovalla tavalla suomalaista kansanperinnettä ja kirjoittaa kalevalaisittain sävyttynyttä musiikkia. Hänen Kantelettaresta löytämänsä teksti rinnastuu Suomessa vallinneeseen mielialaan ja ilmapiiriin sortovallan ikeen alla. Lyhyehkö laulu on tunnelmaltaan painostava ja raskasmielinen. Kysymyksen luonteisessa ensijaksossa kysytään ”Mikä sorti äänen suuren …” ja vastaus löytyy jälkimmäisestä jaksosta: ”Suru sorti äänen suuren ja sorian”.

Väinö Pesola: Suomenmaa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1886-1966 elänyt Väinö Pesola muistetaan erityisesti toiminnastaan kuorojen johtajana. Yli neljänkymmenen vuoden kuluessa hän ehti johtaa mm. Helsingin Työväen Mieskuoroa, Koiton kuoroa ja Kilven kuoro. Pesola sävelsi kansanomaisen oopperan Ulkosaarelaisia sekä jonkin verran soitinmusiikkia, mutta valtaosa hänen tuotannostaan on kuorolauluja. Suosituimmaksi niistä on kohonnut Aleksis Kiven maatamme ihannoivaan runoon sävelletty Suomenmaa. Siinä kuvataan runollisin sanavalinnoin suomalaisen luonnon kauneutta yhdistettynä sankarillisiin sotavuosimuistoihin

Emil Genetz: Terve, Suomeni maa (Polyteknikkojen kuoro / Tapani Länsiö, 1998)

Vuosina 1852-1930 elänyt Emil Genetz ehti elämänsä aikana opiskella monia eri aineita ja toimia useissa eri ammateissa, kuten kielten ja lausunnan opettajana sekä Kansallisteatterin oppilaskunnan esimiehenä. Musiikin alalla hän esiintyi laulajana, kuoronjohtajana ja säveltäjänä. Genetzin sävellystuotanto käsittää puolensataa vokaaliteosta, joista pääosan muodostavat kuorolaulut. Mieskuorojen perusohjelmistoon on vakiintunut useita hänen laulujaan, kuten Terve Suomeni maa. Siitä on tullut isänmaallisten tilaisuuksien kestosuosikki, jonka taustalla on voimakas kansallistunne. Rytmisesti iskevä ja melodisesti sytyttävä sävellys on esittäjilleen kiitollista laulettavaa.

Teksti: Veikko Ylikojola & Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Kummelin rienaavat ja riehuvat varikset raakkuivat "Heii kaverii!"

    Kukapa ei olisi kärsinyt ivallisesti raakkuvista variksista?

    Kukapa ei olisi joskus kärsinyt ivallisesti raakkuvista variksista? Tämä mustaselkäinen kaksikko kiusaa ja keppostelee kuitenkin ihan omassa sarjassaan. Siipiveikot menevät herkästi henkilökohtaisuuksiin ja useimmat kolttoset voisi tuomita silkkana väkivaltana. Kummelin variskaksikko rienasi koko Suomen tv-kansaa vuosina 1992 ja 1993. Artikkeliin on koottu lintusten edesottamukset.

  • Vuodenkierto Koloveden kansallispuistossa

    Dokumentissa seurataan puiston vuodenkiertoa.

    Dokumentissa seurataan kansallispuiston elämää vuonna 1989. Koloveden alueella on runsaasti metsiä ja se edustaa näytävine kallioineen suomalaista järvierämaata parhaimmillaan. Puistossa on tiheä saimaannorppakanta ja alueelta on löydetty myös kalliomaalauksia.

  • Martti Suosalo – ostoskanavakielto ja menestyksen salaiset aseet

    Martti Suosalo Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Hiivasyndroomakuuri, Turkan haamu, paniikkihäiriö ja ostoskanavakielto – Martti Suosalo poimii värikkäitä hetkiä elämästään Maarit Tastulan haastateltavana. Miksi verhot menivät kiinni kuukaudeksi? Yrittikö uskonnollinen lahko huumata näyttelijän? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin rienaavat ja riehuvat varikset raakkuivat "Heii kaverii!"

    Kukapa ei olisi kärsinyt ivallisesti raakkuvista variksista?

    Kukapa ei olisi joskus kärsinyt ivallisesti raakkuvista variksista? Tämä mustaselkäinen kaksikko kiusaa ja keppostelee kuitenkin ihan omassa sarjassaan. Siipiveikot menevät herkästi henkilökohtaisuuksiin ja useimmat kolttoset voisi tuomita silkkana väkivaltana. Kummelin variskaksikko rienasi koko Suomen tv-kansaa vuosina 1992 ja 1993. Artikkeliin on koottu lintusten edesottamukset.

  • Vuodenkierto Koloveden kansallispuistossa

    Dokumentissa seurataan puiston vuodenkiertoa.

    Dokumentissa seurataan kansallispuiston elämää vuonna 1989. Koloveden alueella on runsaasti metsiä ja se edustaa näytävine kallioineen suomalaista järvierämaata parhaimmillaan. Puistossa on tiheä saimaannorppakanta ja alueelta on löydetty myös kalliomaalauksia.

  • Martti Suosalo – ostoskanavakielto ja menestyksen salaiset aseet

    Martti Suosalo Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Hiivasyndroomakuuri, Turkan haamu, paniikkihäiriö ja ostoskanavakielto – Martti Suosalo poimii värikkäitä hetkiä elämästään Maarit Tastulan haastateltavana. Miksi verhot menivät kiinni kuukaudeksi? Yrittikö uskonnollinen lahko huumata näyttelijän? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Reinikaisia "Niin maan perusteellisesti!"

    Suosikkisarjan alkuperäiset, täysimittaiset jaksot.

    Konstaapeli Artturi Sakari Reinikainen oli vuosina 1978 ja 1980 esitetyn Tankki täyteen -tv-sarjan suosituimpia hahmoja. Reinikaisen viisitoista, alkuperäistä ja täysimittaista jaksoa julkaistaan Yle Areenaan osana Toivotut-draamajulkaisua. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

  • Siskossa ja sen veljessä oli kaikki, sanoi Hardwick itsekin

    Sarja oli Hardwickin taidonnäyte tabujen rikkomisesta

    Vuonna 1986 esitetty kuusiosainen komediasarja Sisko ja sen veli onnistui yli odotusten jopa isänsä Neil Hardwickin mielestä. Tuija Ernamon ja Ilmari Saarelaisen puheenparresta kummunnut dialogi tiivistyi Hardwickin otteessa timantinkovaksi huumoriksi. Uutta olivat rytmi ja aiheet: tässä sarjassa rikottiin tabuja vastaansanomattoman ytimekkäästi.

  • Onnea Neil Hardwick! Tunnetko sitaatit ohjaajan teoksista?

    Muistatko, kuka sanoi nämä lauseet?

    Neil Hardwick täyttää 70 vuotta 22. heinäkuuta. Sen kunniaksi Areenaan julkaistaan lisää hänen ohjaamiaan sarjoja, jotka kutittelevat nauruhermoja. Sisko ja sen veli sekä Reinikainen ovat katsottavissa nyt. Tankki täyteen löytyy Areenasta jo ennestään.

  • Se aito oikea Andy McCoy – The Real McCoy on fiktiota ja dokumenttia yhdistävä elokuva maamme yhdestä tunnetuimmasta rokkarista

    The Real McCoy on mieleenpainuva kertomus Andy McCoysta.

    Pikimustat hiukset, kirjavia huiveja ja hattuja. Röyhelöä, koruja ja kajaalia. Suuri rakkaus musiikkiin sekoitettuna kyltymättömään rock-asenteeseen – kyseessä on tietysti Andy McCoy. Pekka Lehdon ohjaamassa The Real McCoy -elokuvassa (1999) kuvataan kiistatta Suomen yhden tunnetuimman rock-muusikon elämää dokumentaation ja fiktion kautta.

  • Suomen presidentit – tasavallan ensiaskeleita ja vallan vaiheita

    Presidentit kautta aikain kuvina ja äänessä.

    Elävän arkiston kooste esittelee Suomen presidentit Ståhlbergista Niinistöön arkistofilmien, tv-ohjelmien ja audioiden kautta. Varhaisimmistakin presidenteistä löytyy liikkuvaa kuvaa, sillä filmille on aikoinaan taltioitu muun muassa virkaanastujaispuheita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän löytyy myös epävirallisempaa kuvamateriaalia – presidentit ovat tulleet lähelle kansaa television välityksellä ja esitelleet niin harrastuksiaan kuin lemmikkejään.

  • Luotsi on merten henkivartija

    Luotsiveneet ovat elintärkeitä merellä työskennellessä.

    Vuonna 1994 julkaistu Meri työmaana -dokumentti käy läpi luotsien historiaa aina 90-luvulle asti. Dokumentin ovat toimittaneet Bosse von Willebrand ja Rikard Thölix.

  • Karvian ourat – uniikki saariryhmä Selkämerellä

    Ohjelma vuodelta 1971.

    Vuonna 1971 valmistuneessa tunnelmallisessa dokumentissa Karvian Ourat tutustutaan Ouran saaristoon ja asukkaisiin. Ourat on ainutlaatuinen saaristo avomeren tuntumassa. Selkämerellä sijaitseva, sadoista saarista ja luodoista koostuva säpäleinen kokonaisuus on maisemallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Pirunpellot ja louhikko luovat saariryhmälle ominaisen maiseman.

  • Merikartan reunoilla – suomalaista saaristoa linssin läpi

    Lähde saaristomatkalle arkisto-ohjelmien parissa.

    Viettelevien postikorttimaisemien ohella osa saaristoromantiikan lumoa on eristäytyneisyys ja meren mahdin edessä nöyrtyminen. Kaukaiset luodot ja autiot majakat eivät lakkaa kiehtomasta venematkailijoita, mutta millaista on syrjäinen saaristolaiselämä paikallisväestön silmin? Nosta ankkuri ja lähde Elävän arkiston luotsaamalle merimatkalle Suomenlahdelta Perämerelle saaristoaiheisten dokumenttien parissa.