Hyppää pääsisältöön

Itäprojekti matkaa siperiansuomalaisten uinuviin kyliin

Se ei ole ihan suomea, mutta ei venäjääkään ja kuulostaa se vähän viroltakin. Kuunnellessa siperiansuomalaisten puhetta ymmärtää jotain näiden korlakoiksi itseään kutsuvien vanhusten puheesta, mutta samalla siinä on jotain vierasta. "Kaukaiset suomalaiset" vie matkalle Siperian uinuviin suomalaiskyliin ja selvittää korlakoiden elämää 1800-luvulta lähtien.

Tietolaatikko

Ohjelman tekijät: Heikki Ellonen (suun, ohj, ään), Natalija Shpanko (yhteystoimittaja), Ilona Laurikainen (kuvaussihteeri),
Reijo Nikkilä (tuot.), Raimo Hartzell & Juha Heikanen &Taisto Tamminen (kuv). Malker Hamid & Vilho Halonen (ään). Eero Jaakkola (leik). Pirjo Aaltonen (käänt). Eero Saarinen & Jarmo Heikkinen (luk).

Tekijänoikeussyistä johtuen musiikki on poistettu dokumentista osittain.

Itäprojekti matkaa suomalaiseen Siperiaan. Professori Alpo Juntunen ja akateemikko Olavi Granö vierailevat muun muassa Omskissa, Ivanovkassa, Orlovkassa ja vanhassa Helsingin kylässä, jonka aiemmasta olemassaolosta muistuttavat enää rikkaruohot ja aroon painunut kylänraitti.

Juntunen kertoo, että ensimmäiset siperiansuomalaiset olivat Inkerinmaalta karkotettuja kapinoivia maaorjia. He perustivat Ryžkovan kylän vuonna 1803. Kylän rauha rikkoontui vuonna 1845, kun alueelle alettiin sijoittaa Suomesta karkotettuja rikollisia. Seuraavan 62 vuoden aikana Siperiaan karkotettiin jopa 3200 rikollista. Samalle alueelle sijoitettiin myös Venäjän luterilaiset karkotetut suomalaiset, latvialaiset, virolaiset ja saksalaiset. Näille karkotetuille järjestettiin omat papit, ja ensimmäinen Suomesta tullut pappi oli Johannes Granö, Olavi Granön isoisä.

Yhteydet Siperiaan katkesivat Venäjän vallankumousten aikoihin. Itäprojekti lähtikin selvittämään, mitä siperiansuomalaisille eli korlakoille tapahtui sen jälkeen.

Osa suomalaisista kantaa Viron passia nykyään, sillä Venäjällä oli parempi olla virolainen kuin suomalainen. Juuri näitä suomalaisia dokumentissa tavataan – ei 1930-luvulla Suomesta Neuvostoliittoon loikanneita punaisia, jotka olivat liian suomalaisia eivätkä osanneet naamioitua virolaisiksi tai venäläisiksi.

Nukkuvien kylien katoava suomalaisuus näkyy vielä rakennuksissa ja kuuluu suomen ääntämyksessä, jossa l-kirjaimet ovat täyteläisempiä kuin meidän puheessamme. Vaikka suomen kielen taito on vanhuksilta jo osittain unohtunut, ilahtuu jokainen tutusta tervehdyksestä "päivää".

Teksti: Sonja Fogelholm

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto