Hyppää pääsisältöön

Mieskuorojen serenadit soivat haaveiden rakastetulle

Mieskuorolaulujen serenadeissa kohteena on usein ihana impi. Serenadeissa neitoja ylistetään ja kaihotaan. Mieskuorot tekevät tulkinnoillaan eläväksi tavoittamattomalle haaveolennolle varatut salatut tunteet ja kaipuun rakastetun luo.

Leevi Madetoja: Hän kulkevi kuin yli kukkien (Ylioppilaskunnan Laulajat / Ensti Pohjola 1962)

Leevi Madetojan noin sadasta kuoroteoksesta nelisenkymmentä on sävelletty mieskuorolle. Ajallisesti viimeisimpiin kuuluu vuonna 1946 sävelletty Hän kulkevi kuin yli kukkien, josta on tullut yksi suosituimmista ja lauletuimmista serenadeista. Runo on Eino Leinon käsialaa ja siinä Matti Hyökin mielestä runoilija ”purkaa tuntonsa nopeasti, kuin salaa. Lyhyessä palvovassa repliikissä kohteena on ”hän”, salattu, suojassa pidetty rakastettu tai unikuva, tavoittamaton haaveolento.”

Selim Palmgren: Serenadi (Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien kvartetti 2010)

Selim Palmgren toimi kahteen otteeseen Ylioppilaskunnan Laulajien johtajana, mikä on varmaankin lisännyt hänen intoaan säveltää tälle kokoonpanolle. Suurin osa säveltäjän lähes kahdestasadasta kuorolaulusta onkin kirjoitettu mieskuorojen käyttöön. Tuotteliaisuuden kääntöpuoli on usein laadun epätasaisuus, mitä Palmgrenkaan ole onnistunut kokonaan välttämään. Parhain osa hänen tuotannostaan on kuitenkin jäänyt pysyvään käyttöön. Näihin lauluihin kuuluu iltatunnelman hienosti tavoittava Serenadi.

P. J. Hannikainen: Annin laulu (Ylioppilaskunnan Laulajat / Heikki Peltola 1979)

Pietari Juhani Hannikainen oli hämmästyttävä monilahjakkuus, jonka saavutukset musiikin saralla ulottuivat moneen suuntaan.Helsingin opiskeluvuosinaan Hannikainen oli vuonna 1882 perustamassa ensimmäistä suomenkielistä ylioppilaskuoroa YL:ää, jonka johtajana hän toimi kolmen vuoden ajan. P. J. Hannikainen sävelsi kaikkiaan kolmattasataa laulua, joista suurin osa on kuorolauluja sekakuorolle. Yksi säveltäjän suosituimmista kuorokappaleista on Annin laulu vuodelta 1899. Se on kaihoisan kaunis muistelu Anni-neidon laulannasta.

G. A. Härtel: Sua tervehdin (Radiokuoron miehet / Antti Koskinen 1959)
Yleisradion Radiokuoro ehti toimintansa aikana tehdä toiselle sadalle nousevan määrän äänitteitä, joista valtaosa on kotimaista perusohjelmistoa. Vuonna 1959 Radiokuoron miehet äänittivät serenadien klassikoihin kuuluvan laulun Sua tervehdin. Sen säveltäjän Gustav Adolf Härtelin tiedetään eläneen 1800-luvun puolivälin molemmin puolin, mutta siihen tietolähteiden anti loppuukin.

A. E. Marschner: Gute Nacht (Akademen / Erik Bergman 1967)

1800-luvun alkupuoliskolla eläneen saksalaisen Adolf Eduard Marschnerin sävellystuotanto käsitti kolmisenkymmentä pianosäestyksellistä yksinlaulua sekä pienen määrän mieskuorolauluja, joista pysyvään käyttöön on jäänyt Gute Nacht –niminen laulu. Lyhyen haikeansävyisen laulun tunnelmaa hallitsee kaipuu kaukaisen rakastetun luokse. Valoa yölliseen maisemaan antavat taivaalla tuikkivat tähdet ja vaalea kuu, kunnes on tullut hetki toivottaa hyvää yötä omalle kullalle.

Frans Linnavuori: Minä laulan sun iltasi tähtihin (Ylioppilaskunnan Laulajien kvartetti 2010)

V. A. Koskenniemen runoista sävelasuun on puettu arviolta 500 laulua, mukana on niin kuorolauluja kuin yksinlaulujakin. Yksi suosituimmista Koskenniemi-lauluista on useimmiten yksinlauluna kuultu Minä laulan sun iltasi tähtihin. Se on säveltäjänsä Frans Linnavuoren ainoa pysyvään käyttöön jäänyt aikaansaannos, jota myös mieskuorot laulavat. Melodialtaan helposti mieleen jäävän serenadin suosiosta kertoo kolmas sija Yleisradion kauneimpien suomalaisten laulujen äänestyksessä 1968. Vuonna 2010 Puoli seitsemän -ohjelmassa taltioidussa esityksessä vilahtaa ruudussa tekstinä Siantappolaulu. Juontaja Marja Hintikka liikuttuu kuitenkin syntymäpäivänsä kunniaksi lauletusta Minä laulan sun iltasi tähtihin -serenadista.

Juha Holma: Ihanainen impi (Etelä-Pohjanmaan mieslaulajat Jussit / Tommi Niskala 2010)

Kuoroteoksensa Ihanainen impi Juha Holma sävelsi Mieskuoro Jussien tilauksesta, jossa häneltä pyydettiin kaksi pohjalaiseen lyriikkaan pohjautuvaa laulua. Lukuisista tekstivaihtoehdoista valikoitui toiseksi Ihanainen impi. Näin säveltäjä kertoo teoksestaan: ”Tämä karun kaunis rakkauslaulu kuvastaa niin sanoiltaan kuin säveleltäänkin vahvasti tuntevan miehen hieman kömpelöä tunteiden ilmaisua. Kahdesti toistuva a-osa luo vahvaa odotuksen tunnelmaa yksinkertaisen melodian ja hieman särmikkäämmän harmonian avulla. Viimeisen taitteen riemu - kliseisesti C-duurissa - antaa kuulijoillekin varman tiedon: hyvin tässä käy!”

Franz Abt: Ljufva flicka (Akademen / Erik Bergman 1965)

Saksalainen Franz Wilhelm Abt ansioitui laulumusiikin säveltäjänä erityisesti mieskuorolle kirjoitetuilla teoksilla, koska halusi laajentaa sille tarkoitettua ohjelmistoa. Monet hänen lauluistaan olivat aikanaan laajassa käytössä, mutta ovat sittemmin jääneet unohduksiin. Suomalaisten kuorojen vakio-ohjelmistoon on vakiintunut romanttista tunnetta henkivä Morgenständchen (Aamuserenadi), jota meillä lauletaan useimmiten ruotsinkielisenä käännöksenä nimellä Ljufva flicka. Suloista neitoa ylistävä laulu kuuluu olennaisena osana mieskuorojen vapunpäivän musiikkihetkiin.

Arthur E. Hall (sov.): My Evaline (Karjalan Laulu-Veikot / Nadja Härkönen 2010)

My Evaline –laulua esitetään yleensä erilaisissa illanistujaisissa. Se on serenadin luonteinen, kansanlaulunomainen ja viihteellinen laulelma, jossa poika ihastelee Evaline-neitoa ja ehdottaa tälle lähempää tuttavuutta. Laulu edustaa tyypillistä Barbershop-musiikkia. Tämä alkuperältään afroamerikkalainen musiikkityyli on nimensä mukaisesti lähtöisin parturiliikkeistä, jossa asiakkaat ryhtyivät lauleskelemaan omaa vuoroaan odotellessa. Perinteisenä esittäjistönä on neliääninen lauluyhtye ilman soittimia. Barbershop-musiikki yleistyi Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja sitä vaalii tarkoitusta varten perustettu Barbershop Harmony Society, johon kuuluu tätä nykyä yli 30.000 jäsentä. My Evaline -laulun sovituksesta vastaa vuosina 1901–1978 elänyt Arthur E. Hall.

Teksti: Veikko Ylikojola ja Elina Yli-Ojanperä

Tietolaatikko

”Kuorosäveltäjänä Leevi Madetoja on ehkä Suomen huomattavin, mutta koska hänen kuoroteoksensa ovat esityksellisesti erittäin vaativia, ne ovat Suomessakin jossain määrin jääneet kansanomaisempien kuorosävellysten varjoon”. Tähän tapaan Madetojan asemaa suomalaisessa kuorokirjallisuudessa arvioi hänestä laajan elämäkerran kirjoittanut Erkki Salmenhaara.

Selim Palmgren muistetaan ensisijaisesti merkittävänä pianomusiikin säveltäjänä ja konserttitason pianistina. Toiseksi läheisin musiikin laji hänelle oli laulumusiikki. Yksinlaulujen säveltämiseen hänellä oli henkilökohtaisetkin syyt: hänen molemmat vaimonsa Maikki Järnefelt ja tämän lauluoppilas Minna Palmgren olivat laulajattaria. Kuoromusiikki ja erityisesti mieskuorolaulut kiinnostivat myös säveltäjää.

Nykymaailma tuntee Pietari Juhani Hannikaisen parhaiten lukuisten, jo klassikon aseman saavuttanein laulujen säveltäjänä. Lähinnä häntä voisi verrata "Suomen kotien" säveltäjään Oskar Merikantoon, koska monet heidän lauluistaan ovat saavuttaneet lähes kansanlaulun aseman. Merkillepantavaa on, että Hannikainen oli säveltäjänä muutamaa teoriatuntia lukuun ottamatta itseoppinut. Varsinaisen elämäntyönsä Hannikainen suoritti Jyväskylän seminaarin musiikin lehtorina, jossa virassa hän toimi kolmen vuosikymmenen ajan. Käytännössä hän kohosi Jyväskylän musiikkielämän keskushahmoksi. Kotikaupunkiinsa hän perusti yhä vieläkin toimivan mieskuoron Sirkat.

Yleisradio on menneinä vuosikymmeninä kantanut oman kortensa kekoon suomalaisen kuorokulttuurin hyväksi. Ensimmäinen askel oli oman Solistikuoron perustaminen vuonna 1940. Sen perustaja ja ensimmäinen johtaja oli säveltäjä-kapellimestari Nils-Eric Fougstedt. Myöhemmin kuoron nimi vaihtui Radiokuoroksi. Fougstedtin rinnalle toiseksi johtajaksi nousi tenorilaulajanakin menestynyt Antti Koskinen. 1960-luvun lopussa Radiokuoro laajeni Radion sinfoniakuoroksi, joka ehti toimia kymmenisen vuotta. Unohtaa ei sovi myöskään toimintansa lopettaneita Radion kamarikuoroa ja Radion lapsi- ja nuorisokuoroja. Radiokuoro ehti toimintansa aikana tehdä toiselle sadalle nousevan määrän äänitteitä, joista valtaosa on kotimaista perusohjelmistoa. Mukaan mahtuu myös muutamia oopperoiden kokonaisesityksiä, teoksina mm. Leoncavallon Pajatso, Palmgrenin Daniel Hjort ja Aarre Merikannon Juha.

Adolf Eduard Marschner oli 1800-luvun alkupuoliskolla elänyt saksalaista romantiikkaa edustava säveltäjä. Hän oli itseään kuuluisamman säveltäjän Heinrich Marschnerin veljenpoika. Oikeustieteen opintojen jälkeen hän päätti antautua kokonaan musiikkialalle, ja toimi sekä laulun että pianonsoiton opettajana Leipzigissa.

Frans Linnavuoren päätoimi 1900-luvun alun Tampereella oli tuomiokirkon urkurin virka. Hänet muistetaan myös Mieskuoro Laulajien johtaja. Lisäksi hän omisti Tampereella pianoliikkeen nimeltään ”Fr. Linnavuoren Pianomakasiini”.

Juha Holma on suomalaisessa kuoromaailmassa monin tavoin ansioitunut henkilö. Hän on johtanut lukuisia kotimaisia kuoroja, pääasiassa Jyväskylän ja Tampereen seuduilla. Kuoroista tärkeimpiä on Jyväskylässä toimiva Mieskuoro Sirkat, jota hän ehti johtaa kymmenisen vuotta. Hänen nykyinen kuoronsa on tamperelainen Mieskuoro Laulajat. Holma on ollut usein palkinnonsaajien joukossa eri kuorokilpailuissa. Hän on toiminut aktiivisesti myös järjestötehtävissä, kuten Mieskuoroliiton taiteellisena johtajana.

Saksalainen Franz Wilhelm Abt oli 1800-luvulla elänyt monen toimen musiikkimies. Hänen laaja sävellystuotantonsa käsittää noin 3000 teosta, joista valtaosa on laulumusiikkia. Joukkoon mahtuu pienimuotoisten teosten ohella mm. kolme oopperaa. Merkittävän elämäntyön Abt teki myös kuoronjohtajana. Vierailut johtamistehtävissä veivät hänet moniin Euroopan maihin ja aina Yhdysvaltoihin saakka.

Amerikkalaisen musiikkikoulun professorin virkaa hoitaneella Arthur E. Hallilla (1901-1978) on myös kunnioitusta herättävän laaja oma sävellystuotanto, joka käsittää niin vokaali- kuin soitinmusiikkiakin.

Teksti: Veikko Ylikojola

Kommentit
  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.