Hyppää pääsisältöön

Oudot tunteet: Déjà vu

Kuva: Eila Haikarainen/Yle

Olen kokenut tämän ennenkin, olen ollut täällä ennenkin. Ja kuitenkin tiedän, että se ei ole mahdollista. Mistä syntyy déjà vu, outo tuttuuden tunne?

-Déjà vu on voimakas kokemus siitä, että tämä juttu on tapahtunut ennenkin, joskus myös tunne siitä, että tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja samalla kuitenkin tietää, että tämä asia tai paikka, joka tuttuuden tunteen herättää, ei oikeasti ole tuttu. Eli syntyy ristiriita tiedon ja tunteen kanssa.

Déjà vu - outo ja vahva tuttuuden tunne, mutta väärässä paikassa. Tunne, josta ei saa kiinni.

Epätieteellisiä selityksiä

Déjà vun nimesi déjà vuksi, "jo nähdyksi" tai "aiemmin nähdyksi", ranskalainen filosofi Emile Boirac vuonna 1876. Sitä on siitä lähtien koetettu selittää hyvin monella eri tavalla. Nyt sille on selitys, jota tutkimuksetkin tukevat.

Professori Antti Revonsuo Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksesta kertoo, että tunteelle on monia selitysmalleja.

-On tietysti ei-tieteellisiä selityksiä: ne olettavat, että tähän tuttuuden tunteeseen voi luottaa, eli tapahtuma on oikeasti koettu. Ja kun mietitään, miten se olisi mahdollista, niin joudutaan usein paranormaaleille urille, uskotaan, että asia on tapahtunut esim. entisessä elämässä.

Déjà vun yliluonnollisiin, paranormaaleihin selityksiin kuuluu myös se, että déjà vu -kokemukset olisivat välähdyksiä rinnakkaistodellisuuksista. Tieteellinen selitys lähtee siitä, että tuttuuden tunne ei liity siihen, että asia on tapahtunut aiemmin, vaan se herää jostain muusta syystä ilman oikeaa edeltävää tapahtumaa.

Epilepsia ja déjà vu

Revonsuon mukaan tieteellisiäkin teorioita on useita.

-Déjà vu ilmenee mm. epilepsiapotilailla, joilla on aivojen ohimolohkossa purkauksia. Ohimolohkossa on muistille hyvin tärkeitä aivorakenteita, ja epileptinen purkaus ehkä aktivoi tällaisen tuttuusgeneraattorin. Usein juuri kohtauksen alussa voi tulla voimakas déjà vu-tunne. Silloin selitys todennäköisesti on epänormaali aivosähköinen purkaus.

Epilepsia-potilaiden voimakas deja vu –kokemus vahvistaa käsitystä siitä että kokemus syntyy ilman aiempaa tapahtumaa. Myös unissa koetaan voimakkaita tuttuuden kokemuksia. Revonsuo on myös tunnettu unitutkija.

-Unessakin voi syntyä déjà vun kaltaisia kokemuksia: unessa  joku paikka saattaa olla meidän koti vaikka ei se oikeesti näytä hiukkaakaan siltä, missä me asutaan tai joku outo ihminen voi olla muka tuttu jo pitkän ajan takaa. Kaikki tämä osoittaa, että tuttuuden tuntemuksia voi aivoissa herätä sellaisissakin yhteyksissä, mihin ne eivät välttämättä kuulu.

Eriaikaiset aivopuoliskot

Joku aika sitten suosittu oli teoria siitä että aivojen toinen puolisko olisi hetkellisesti toista hieman edellä ja tämä aiheuttaisi tuttuuden tunteen.

-Aiemmin oletettiin, että tieto käsiteltäisiin kahteen kertaan ja kun se käsitellään toisessa aivopuoliskossa niin se herättäisi sitten tuttuuden tunteen toisessa puoliskossa. Selitys ei kuitenkaan sovi yhteen sen kanssa, miten muistijärjestelmät muuten toimivat: on kyse sekunnin murto-osista eikä siinä ehdi syntyä sellaisia muistijälkiä, että ne loisivat tuttuuden tunteen.

Mikä sitten on paras selitys deja vulle?

Revonsuon mukaan muisti on hyvin monimutkainen järjestelmä.

-Muisti jatkuvasti - tiedostamattamme - punnitsee, onko näkemämme tai kokemamme uutta vai tuttua, sovittelee havaintoja muistin kanssa.

Siispä tutun pitäisi tuntua tutulta ja vieraan vieraalta. -Tällä hetkellä ajatellaan, että tuttuuden tunne voi tulla, jos tilanteessa on jotain piirteitä, joita on ollut jossain aiemmassa kokemuksessa. Yhteensopivat piirteet herättävät sen tuttuuden tunteen, mutta sieltä muistista ei sitten löydy sitä oikeaa muistoa.
Teoriaa on testattu näyttämällä ihmisille kuvia maisemista ja etsimällä piirteitä, joiden on oltava samanlaisia, jotta aiemmin näkemättömät kuvat aiheuttaisivat tuttuuden tunteen. On pystytty todistamaan, että tiettyjen piirteiden ollessa läsnä tuttuuden kokemus syntyy, vaikka kuva olisi aiemmin näkemätön.

-Uusisa tutkimuksissa ratkaiseva piirre on kuvan avaruudellinen järjestys,"lay out" , eli jos samoissa paikoissa oli samantyyppisiä esineitä, niin tuttuuden tunne heräsi, vaikka esineet muuten olivat erilaisia.

Muisti on mystinen sammio

Muistivarastoissamme on valtava määrä materiaalia, johon tiedostamattamme vertaamme näkemäämme. Osa tuosta materiaalista saattaa olla peräisin muualtakin kuin omista kokemuksistamme.

-Meidän aivomme suodattavat kaiken havaitsemame, ja siitä jää jälkiä tuttuustasolle. Jos ajattelee vaikka kaikkia näkemiäänsä elokuvia tai tv-ohjelmia, niin niissä on nähnyt lukemattomia paikkoja ja kasvoja, vaikka niitä ei pystyisi tietoisesti muistamaan. Sieltä voi nousta jotain sellaista, joka riittävän hyvin sopii yhteen jonkun uuden kokemuksen kanssa.

Tiedostamattomat muistijärjestelmämme tunnistavat tilanteen virheellisesti tutuksi, mutta kun muistoon liittyvää paikka ja aikaa lähdetään etsimään tietoisista muistoistamme, ei sitä löydykään. Déjà vun arvoitus on siis ehkä selvitetty.

Muistimatka lapsuuteen?

Jos kerran aivoihin on varastoitunut paljon sellaista mistä emme ole tietoisia ja käytämme sitä koko ajan, olisiko meillä myös pääsy noihin muistoihin tietoisesti? Olisi mukavaa vaikka palauttaa mieleen lapsuuden kesäpäivä kaikkine yksityiskohtineen.

-Jos ei pysty muistamaan jotain spontaanisti, niin tarvitaan ainakin jotain aineistoa tuolta ajalta, valokuvia, muistiinpanoja tms., jotta mieleenpalautus onnistuisi, Revonsuo arvelee.

Muistiimme ei ole tallentunut mitään elämän pituista videonauhaa, vaan muistoja häviää ja vaimenee, kun niitä ei tarvita. Ja kun muistoja palautetaan, ne sisältävät virheellistä tietoa, koska me rakennamme sen uudestaan siitä materiaalista mitä pitkäkestomuistista löytyy.

Muistitutkimus osoittaa, että muistiin ei voi aina luottaa.

-Muistoihin lisätään tai poistetaan asioita, mutta valemuistot tuntuvat silti aidoilta eivätkä ole tietoista huijaamista. Tämä käy ilmi, kun keskustelee menneistä tapahtumista kavereiden kanssa: muistot ovat erilaisia, mutta kaikki ovat sitä mieltä, että minä muistan oikein. On vaikeaa nähdä oman muistin aukkoja tai sitä, että niitä on täydentänyt.

Perustuu radio-ohjelmaan: Oudot tunteet Toimittaja: Ilona Ikonen Haastateltava: Antti Revonsuo

Elämäntaidot

Facebook, Twitter

  • 10 vinkkiä hyvän puheen pitämiseen – tiivistä, tauota ja tunteile

    Harjoittele puhetta etukäteen.

    Jokainen voi joutua elämänsä varrella tilanteeseen, jossa on pidettävä puhe. Hyvä puhe naurattaa, itkettää ja koskettaa. Hyvällä puheella on sanoma, siinä on tunnetta ja se jää mieliin. Seuraavat vinkit auttavat sinua hyvän puheen laatimisessa ja pitämisessä missä tahansa tilanteessa: esimerkiksi lakkiaisissa, syntymäpäiväjuhlissa, häissä tai hautajaisissa.

  • Lopeta laihdutus, aloita elämä - mitä ihmettä?!

    Tässä vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin.

    Vaakakapina tarjoaa vuoden 2017 aikana uudenlaisen näkökulman painonhallintaan ja hyvinvointiin. Saatat jo ihmetellä, miksi kehotamme lopettamaan laihduttamisen. Tässä vastaukset useimmin kysyttyihin kysymyksiin.

  • 10 hyvää syytä nukkua paremmin

    Uni on meille yhtä elintärkeää kuin ravinto ja liikkuminen.

    Väsyttääkö? Väsymys on ensimmäinen oire huonosta unenlaadusta tai liian vähäisestä nukkumisesta. Uni on meille yhtä elintärkeää kuin ravinto ja liikkuminen, joten uniajasta tai -laadusta ei kannattaisi tinkiä.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Luonnon omasta apteekista: Rahkasammal imee verta ja hoitaa haavoja

    Rahkasammaleen käyttö kansanlääkinnässä.

    Rahkasammal on monimuotoinen luonnontuote ja hyötykasvi. Kansanlääkinnässä kuivattua rahkasammalta on käytetty muun muassa haavojen hoitoon ja verenvuodon pysäyttämiseen. Sammalmätäs kelpaa myös juomaveden lähteeksi ja vessapaperiksi!

  • Voiko psykologisiin nettitesteihin luottaa?

    Täyttävätkö nettitestit psykologisten testien kriteerit?

    Netistä löytyy monenlaisia testejä, joilla pyritään arvioimaan ihmisen psyykkisiä ominaisuuksia, kuten persoonallisuutta, soveltuvuutta ammatteihin tai erilaisia psyykkisiä häiriöitä. Osa niistä on viihdyttäviä hupitestejä eikä niiden tekemisestä ole suoranaista haittaa. Osa taas on sinänsä uskottavan oloisia, mutta täyttäväkö ne psykologisten testien kriteerejä?