Vaikuttava ja vaikeasti kuvailtava mystinen kokemus voi antaa kokijansa elämälle kokonaan uuden suunnan. Mistä siinä on kysymys?
– Yleensä mystiseen kokemukseen liittyy tietoisuuden tilan muuttuminen, ihminen esimerkiksi kokee, että hän jotenkin sulautuu muuhun maailmaan, raja itsen ja muun maailman välillä häviää ja ihminen on yhtä kaiken kanssa. Se usein koetaan helpottavana, koska omat surut ja murheet unohtuvat.
– Toinen tyyppi on sisäänpäin suuntautunut kokemus: ulkomaailma ikään kuin häviää ja koetaan, että sen takana on olemassa jonkinlainen absoluutti, perimmäinen periaate, johon ihminen sitten yhtyy, esim. jumala.
Tulkinta riippuu kokijasta
Helsingin yliopiston uskontotieteen osaston yliopistolehtori dosentti Ilkka Pyysiäinen muistuttaa, että vaikka mystinen kokemus usein koetaan uskonnollisena, siitä tulee sellainen vasta, kun se tulkitaan uskonnollisin käsittein.
– Jos kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, niin kristityille se ainakin tuo mieleen jumalan. Kokemus rajan häviämisestä itsen ja ulkomaailman välillä taas on helpompi tulkita myös maallisin termein. Ihmisillä on aika paljon kokemuksia, joiden seurauksena yhtäkkiä kaikki muuttuu, he saavat uuden oivalluksen tai jopa jonkin näyn. Niitä ei aina tulkita uskonnollisesti, vaan ajatellaan, että yhtäkkiä jokin ongelma selviää ja elämä saa uuden suunnan.
Mystisiä kokemuksia on monenlaisia. Joku voi rukoillessaan tai meditoidessaan kokea yhteyden johonkin suureen, kaiken takana olevaan perimmäiseen totuuteen, joku toinen voi kokea olevansa hengen riivaama.
Uskontotiede tutkii uskonnon syntyä ja leviämistä
Uskonnollinen kokemus on mystistä kokemusta laajempi käsite. Ilkka Pyysiäinen on kognitiivisen uskontotieteen tutkija. Kognitiivinen uskontotiede on uskontopsykologian ala, joka tutkii sitä, miten ihmisen mielen rakenne vaikuttaa uskonnollisten uskomusten ja tapojen leviämiseen kulttuurien sisällä ja kulttuurista toiseen.
– Keskeinen näkemys on se, että ihmismieli on evoluutiossa rakentunut siten, että me ollaan ikään kuin yliherkkiä havaitsemaan toimijoita eli agentteja, me nähdään kasvoja pilvissä jne. Pimeällä kujalla helposti kuvitellaan, että siellä on joku ihmishahmo, vaikka ei olekaan.
Pyysiäisen mukaan tämä taipumus on suojellut meitä, koska usein lajitoverit ovat olleet se vaarallisin uhka. – Siksi käsitykset näkymättömistä toimijoista, joiden uskotaan vaikuttavan meidän elämään, tuntuvat vakuuttavilta ja siksi ne leviävät. Ne muistetaan, niitä kerrotaan eteenpäin ja näin ne leviävät.
– Toinen teoria, hazard precaution theory, on rituaaliteoria, joka myös lähtee siitä, että ihmisellä on evoluutiossa kehittynyt kyky olla varuillaan. On paljon uhkia, joihin osaamme reagoida, vaikka villieläimen hyökkäykseen. Mutta on myös uhkia, joiden olemassaolon koemme, mutta emme tiedä, mikä uhka on.
– Silloin tuntuu että jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikein tiedetä mitä. Tämä johtaa sitten rituaaliseen käyttäytymiseen, jossa jotakin kaavaa toistetaan ja sitä toistetaan, koska siksi, että meillä ei ole mitään merkkiä siitä, milloin se vaara on poistunut.
Mystisyyden käsitys on peräisin antiikista
Mystinen kokemus kohtaa ihmisen usein yllättäen, mutta sitä voi myös valmistella, meditaation, rukoilemisen tai vaikka dervissien tapaan pyörimisen avulla. Dosentti Ilkka Pyysiäinen arvelee että mystisinä pidettyjä kokemuksia on kaikkialla ja niitä on ollut aina.
Käsitteen mystinen historia on pitkä. Sana tulee antiikin mysteerikulteista. Siellä mystiikalla tarkoitettiin sitä, että piti vaieta kultin mysteereistä, siitä mitä kulteissa tapahtui. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina sana alkoi saada mietiskelyn merkityksen. Vaikeneminen kääntyi hiljaisuuden ja vetäytymisen korostamiseksi ja sen että kokemukset olivat sanoinkuvaamattomia.
Noin 300 jKr. käsite alkoi saada kristillisiä tulkintoja, jotka vielä vahvistuivat keskiajan vahvassa mystiikan perinteessä. Nykyään mystiikka-sana on myös tutkijoiden käytössä yleisterminä eri uskontoperinteiden oudoille kokemuksille.
Tietoisuuden tilan merkitys
– On teoria, jonka mukaan on olemassa tyhjän tietoisuuden tila, pure consciusness event, jossa ihminen on tietoinen, mutta tietoisuudella ei ole sisältöä. Tämä Robert Formanin teoria on jo aika unohdettu ja se on saanut rankkaa kritiikkiä, koska se on käsitteellisesti jo aika mahdoton: että ihminen olisi tietoinen, mutta ei tietoinen mistään. Ehkä ennemminkin on kysymys siitä, että ihminen on hereillä, mutta ei tietoinen.
Kieltä voidaan pitää kokemusta rajoittavana tekijänä.
-Monissa itämaisissa perinteissä niin kuin buddhalaisuudessa, korostetaan sitä että kielen avulla ihmiset tekevät keinotekoisia erotteluja, esimerkiksi eron itsen ja ulkomaailman välillä. Sen takia pyritään pois kielellisestä lähestymistavasta maailmaan, pois kaikesta loogisten erojen tekemisestä.
Tutkimuksessa apuna LSD ja huumaavat sienet
Mystinen kokemus koetaan yleensä positiivisena, mutta se voi olla pelottavakin, jos ihminen kokee olevansa esimerkiksi riivattu. Mystisiä kokemuksia on tutkittu Pyysiäisen mukaan hurjillakin keinoilla.
– Niitä on tutkittu analysoimalla, erittelemällä tekstejä, mystikkojen kirjoituksia, sitten myöhemmin tehtiin kokeita, 1960-luvulla käytettiin LSD:tä tai huumaavia sieniä ja katsottiin, saadaanko niillä aikaan samanlaisia kokemuksia. Ja kyllähän niillä saatiin. Mutta aika pian nämä kokeet kiellettiin.
Aivokuvantamismenetelmien kehityttyä myös mystistä kokemusta on tutkittu niiden avulla. On esimerkiksi tutkittu, mitkä osat aivoissa aktivoituvat kun rukoillaan tai mietiskellään.
– Tällaisessa neuroteologisessa tutkimuksessa on tavallaan kaksi koulukuntaa. Yhdysvaltalainen lääkäri Andrew Newberg edustaa sellaista näkemystä, että mystisessä kokemuksessa se osa aivoista, missä tehdään ero itsen ja ulkomaailman välillä jotenkin lakkaa toimimasta ja ihminen kokee ykseyden kokemuksen. Rivien välistä on luettavissa, että Newberg ajattelee aivojen olevan kanava, jonka kautta jumala ottaa yhteyden ihmiseen.
Jumalakypärällä läsnäolokokemuksia
– Kanadalaisen psykologin Michael Persingerin koulukunta taas korostaa sitä, että uskonnolliset kokemukset ovat joskus samantyyppisiä kuin jotkut epileptiset kohtaukset. Persinger tuntuu ajattelevan, että jumalaa ei voi olla olemassa, koska voimme aivojen toiminnalla selittää nuo kokemukset.
Michael Persinger käytti kokeissaan niin kutsuttua "jumalakypärää", joka loi käyttäjänsä pään ympärille heikon magneettikentän ja sai heidät kokemaan henkiolennon läsnäolon.
Pyysiäisen mukaan Persinger ei ole saanut tuloksilleen tukea muilta tutkijoilta.
– Persingerin koetta on yritetty toistaa magneettista säteilyä lähettävän kypärän avulla, mutta muut eivät ole onnistuneet saamaan samanlaisia tuloksia. Persinger itse sanoo, että kun hän ensimmäisen kerran pani tämän rakentamansa kypärän päähän, niin hän ymmärsi mitä uskovat tarkoittavan jumalalla. Eli tuli tunne siitä, että joku on läsnä.
Aivokuvat eivät kerro kaikkea
Dosentti Ilkka Pyysiäinen suhtautuu skeptisesti aivokuvantamisen mahdollisuuksiin mystisen kokemuksen tutkimisessa. Hän muistuttaa, että nähdessämme vaikka kuvia, joissa näkyy mitkä osat aivoista ovat aktiivisia kun ihminen rukoilee, on kyse aina keskiarvoistetuista kuvista ja että aivot toimivat kokonaisuutena.
– Uusi tutkimus on mielenkiintoista ja sitä kannattaa yrittää, mutta neuroteologia ja kognitiivinen uskontotiede ovat kaksi aivan eri asiaa. Ihmisiä jostain syystä kiehtoo sellainen näennäisen tarkka eli eksakti tutkimus aivokuvineen ja laitteineen. On syytä miettiä, miten niitä tuloksia tulkitaan ja käytetään, ettei vedetä liian yksioikoisia johtopäätöksiä.
Mikä sitten on Pyysiäisen oma käsitys mystisestä kokemuksesta?
– Itse en ole koskaan kokenut mitään tälläista, eli se on minulle tutkimuskohde, arvoitus ja ongelma. Uskonto on alue, jossa ei voida antaa yhtä kaikenkattavaa selitystä. Tutkimus elää ja etenee ja käsitykset muuttuvat. Ja varmaan me opitaan jotain, mutta mitään lopullista selvitystä ei ole saavutettu.
Koonnut: Raili Löyttyniemi
Perustuu ohjelmasarjaan: Oudot tunteet Toimittaja: Ilona Ikonen Haastateltava: dosentti Ilkka Pyysiäinen
