Hyppää pääsisältöön

Iskelmä-Suomi on myös tangon satumaa

Tangohulluus valtasi Suomen 1960-luvun alussa. Uuden pohjoisen sielun saanut musiikki aiheutti räjähdyksen, jonka kaiku kiirii edelleen. Elävän arkiston tangopaketti on lisämateriaalia Iskelmä-Suomi-dokumenttisarjaan.

Tangosta tehtiin Suomessa ikiomaa mankeloimalla yhteen Argentiinasta, Saksasta, Venäjältä ja Amerikasta lainatut raaka-aineet. Uudessa, muuttuvassa Suomessa se ei yhtäkkiä ollutkaan enää vain rytmi muiden rytmien joukossa, vaan siitä tuli aikakauden soundi, muuttuvan Suomen peili. Tango antoi ujolle kansalle luvan tulla lähelle samalla kun se soi ääniraitana katoavalle maailmalle, kuten vaikkapa tv-näytelmässä Liljankukka vuonna 1973.

Sodanjälkeisen tangon varhaisia tähtiä olivat Henry Theel ja myöhemmin lajin kuninkaaksi julistettu Olavi Virta, joka voimakkailla, pateettisilla tulkinnoillaan määritteli lajin laulantatyylin vuosikymmeniksi.

1960-luvulla Virran paikan ottivat perintöprinssit, kuten Reijo Taipale, Eino Grön ja Esko Rahkonen.

Tangon myötä aukesivat iskelmän ovet ensi kertaa myös romanilaulajille, joiden ensimmäisiä merkkinimiä olivat Taisto Tammi ja Markus Allan. Heidän jalanjäljissään ovat jatkaneet mm. Taisto Ahlgren, Rainer Friman ja Amadeus Lundberg.

Tangobuumilla oli kaksi pääsäveltäjää. Toivo Kärki loi modernin suomalaisen tangon 1940-luvulla yhdistämällä venäläisen mollimelodiikan jazzin soinnutukseen ja rakenteisiin. Hänen tärkeitä teoksiaan ovat mm. Köyhä laulaja, Liljankukka, Täysikuu ja Tango merellä.

Somerolainen amatöörimuusikko Unto Mononen oli ammattimaisen Kärjen rinnalla vaistonvarainen luonnonlahjakkuus. Melodiat tulivat "siniseltä taivaalta", kuten hän oheisessa harvinaisessa haastattelussa sanoo. Hänen olennaisiin klassikkoihinsa kuuluvat mm. Syvä kuin meri ja suomalaisen kaihon melkein virsimäisesti kiteyttävä Satumaa.

1960-luvulla tango synnytti myös Tango pelargonian kaltaisia parodioita ja kelpasi myös yhteiskunnallisen satiirin välineeksi, kuten Satumaata lainaavassa Tango Finlandiassa. Vuosikymmenen lopussa tango hävisi hittilistoilta mutta sen tunnelma, moodi jatkoi elämäänsä eri rytmeillä. Tango sulautui osaksi vanhan tanssimusiikin nostalgiahämyä, kunnes nousi hitaasti uudelleen parrasvaloihin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Elokuvaohjaajat Aki Kaurismäki ja Markku Pölönen tekivät vanhasta iskelmästä maailmansa soundtrackin, kadonneen ajan symbolin. Tangomarkkinat elvyttivät tangon estradiviihteenä, ja niiden kautta taivaalle nousi uusia tähtiä, kuten Arja Koriseva, Rainer Friman, Jari Sillanpää ja varhain kuollut Sauli Lehtonen. Topi Sorsakosken ja Agentsin beat-iskelmä imi voimaa tangotunteesta, vaikka sen rytmiikka olikin toinen.

Tango on jättänyt perinnön, joka on paljon muutakin kuin vanhaa kunnon tangoa: Rainer Frimanin Se on salaisuus ja Jari Sillanpään Satulinna ovat esimerkkejä 1990-luvun menestysiskelmistä, joissa mollikaiho ja tangon mentaliteetti yhdistyvät uuteen, menevämpään tanssipoljentoon.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors

Tietolaatikko

Oheinen kooste on bonusmateriaalia Ylen Iskelmä-Suomi-sarjaan (2013).

Palaja Sorrentoon (Torna a surriento). Säv. Ernesto De Curtis, san. Giovanni Battista De Curtis, suom. san. Reino Helismaa.
Köyhä laulaja. Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Kullervo.
Mustasukkaisuutta (Jalousie). Säv. Jacob Gade, sov. Toivo Kärki, san. Kullervo.
Satumaa. Säv. ja san. Unto Mononen.
Syyspihlajan alla. Säv. Arvo Koskimaa, san. Veikko Virmajoki.
Syvä kuin meri. Säv. ja san. Unto Mononen
Tango merellä. Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa.
Liljankukka. Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen.
Pettäjän tie (Kohtalon kukka). Säv. san Erkki Laurokari.
Tango Pelargonia. Säv. ja san. Kari Kuuva.
Tango Finlandia. Säv. Kaj Chydenius, san. Lars Huldén, suom. Pentti Saaritsa.
Täysikuu. Säv. Pedro de Punta, sov. Toivo Kärki, san. Orvokki Itä.
Kultaiset korvarenkaat (Golden earrings). Säv. Victor Young, san. Jay Livingston & Ray Evans, suom. san. Anja Eskonmaa.
Niin kauas sun luotasi. Säv. Veikko Samuli, san. Aappo I. Piippo.
Satulinna. Säv. ja san. Jukka Kuoppamäki.
Romanesca. Säv. Jacob Gade, suom.san. Pekka Saarto.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto