Hyppää pääsisältöön

Iskelmä-Suomi on myös tangon satumaa

Tangohulluus valtasi Suomen 1960-luvun alussa. Uuden pohjoisen sielun saanut musiikki aiheutti räjähdyksen, jonka kaiku kiirii edelleen. Elävän arkiston tangopaketti on lisämateriaalia Iskelmä-Suomi-dokumenttisarjaan.

Tangosta tehtiin Suomessa ikiomaa mankeloimalla yhteen Argentiinasta, Saksasta, Venäjältä ja Amerikasta lainatut raaka-aineet. Uudessa, muuttuvassa Suomessa se ei yhtäkkiä ollutkaan enää vain rytmi muiden rytmien joukossa, vaan siitä tuli aikakauden soundi, muuttuvan Suomen peili. Tango antoi ujolle kansalle luvan tulla lähelle samalla kun se soi ääniraitana katoavalle maailmalle, kuten vaikkapa tv-näytelmässä Liljankukka vuonna 1973.

Sodanjälkeisen tangon varhaisia tähtiä olivat Henry Theel ja myöhemmin lajin kuninkaaksi julistettu Olavi Virta, joka voimakkailla, pateettisilla tulkinnoillaan määritteli lajin laulantatyylin vuosikymmeniksi.

1960-luvulla Virran paikan ottivat perintöprinssit, kuten Reijo Taipale, Eino Grön ja Esko Rahkonen.

Tangon myötä aukesivat iskelmän ovet ensi kertaa myös romanilaulajille, joiden ensimmäisiä merkkinimiä olivat Taisto Tammi ja Markus Allan. Heidän jalanjäljissään ovat jatkaneet mm. Taisto Ahlgren, Rainer Friman ja Amadeus Lundberg.

Tangobuumilla oli kaksi pääsäveltäjää. Toivo Kärki loi modernin suomalaisen tangon 1940-luvulla yhdistämällä venäläisen mollimelodiikan jazzin soinnutukseen ja rakenteisiin. Hänen tärkeitä teoksiaan ovat mm. Köyhä laulaja, Liljankukka, Täysikuu ja Tango merellä.

Somerolainen amatöörimuusikko Unto Mononen oli ammattimaisen Kärjen rinnalla vaistonvarainen luonnonlahjakkuus. Melodiat tulivat "siniseltä taivaalta", kuten hän oheisessa harvinaisessa haastattelussa sanoo. Hänen olennaisiin klassikkoihinsa kuuluvat mm. Syvä kuin meri ja suomalaisen kaihon melkein virsimäisesti kiteyttävä Satumaa.

1960-luvulla tango synnytti myös Tango pelargonian kaltaisia parodioita ja kelpasi myös yhteiskunnallisen satiirin välineeksi, kuten Satumaata lainaavassa Tango Finlandiassa. Vuosikymmenen lopussa tango hävisi hittilistoilta mutta sen tunnelma, moodi jatkoi elämäänsä eri rytmeillä. Tango sulautui osaksi vanhan tanssimusiikin nostalgiahämyä, kunnes nousi hitaasti uudelleen parrasvaloihin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Elokuvaohjaajat Aki Kaurismäki ja Markku Pölönen tekivät vanhasta iskelmästä maailmansa soundtrackin, kadonneen ajan symbolin. Tangomarkkinat elvyttivät tangon estradiviihteenä, ja niiden kautta taivaalle nousi uusia tähtiä, kuten Arja Koriseva, Rainer Friman, Jari Sillanpää ja varhain kuollut Sauli Lehtonen. Topi Sorsakosken ja Agentsin beat-iskelmä imi voimaa tangotunteesta, vaikka sen rytmiikka olikin toinen.

Tango on jättänyt perinnön, joka on paljon muutakin kuin vanhaa kunnon tangoa: Rainer Frimanin Se on salaisuus ja Jari Sillanpään Satulinna ovat esimerkkejä 1990-luvun menestysiskelmistä, joissa mollikaiho ja tangon mentaliteetti yhdistyvät uuteen, menevämpään tanssipoljentoon.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors

Tietolaatikko

Oheinen kooste on bonusmateriaalia Ylen Iskelmä-Suomi-sarjaan (2013).

Palaja Sorrentoon (Torna a surriento). Säv. Ernesto De Curtis, san. Giovanni Battista De Curtis, suom. san. Reino Helismaa.
Köyhä laulaja. Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Kullervo.
Mustasukkaisuutta (Jalousie). Säv. Jacob Gade, sov. Toivo Kärki, san. Kullervo.
Satumaa. Säv. ja san. Unto Mononen.
Syyspihlajan alla. Säv. Arvo Koskimaa, san. Veikko Virmajoki.
Syvä kuin meri. Säv. ja san. Unto Mononen
Tango merellä. Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa.
Liljankukka. Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen.
Pettäjän tie (Kohtalon kukka). Säv. san Erkki Laurokari.
Tango Pelargonia. Säv. ja san. Kari Kuuva.
Tango Finlandia. Säv. Kaj Chydenius, san. Lars Huldén, suom. Pentti Saaritsa.
Täysikuu. Säv. Pedro de Punta, sov. Toivo Kärki, san. Orvokki Itä.
Kultaiset korvarenkaat (Golden earrings). Säv. Victor Young, san. Jay Livingston & Ray Evans, suom. san. Anja Eskonmaa.
Niin kauas sun luotasi. Säv. Veikko Samuli, san. Aappo I. Piippo.
Satulinna. Säv. ja san. Jukka Kuoppamäki.
Romanesca. Säv. Jacob Gade, suom.san. Pekka Saarto.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?