
Nahkiainen on ympyräsuinen kala. Sillä ei ole leukoja, vaan pyöreä imukuppisuu sarveishampaineen. Selkärankana on pehmeä, rustoinen tukiranka.
Tietolaatikko
Nahkiainen (Lampetra fluviatilis)
- ympyräsuinen
- pituus 25-35 cm
- vaelluskala, kutee rannikon joissa
- herkullinen, pyydetään rysillä
- rauhoitettu 1.4.-15.8.
Matomaisella nahkiaisella ei ole myöskään suomuja eikä luukaloille tyypillisiä parillisia eviä. Kiduskansien sijasta kyljillä on seitsemän paria kidusaukkoja. Nahkiainen käyttää ravinnokseen mm. toisia kaloja, joiden kylkeen se tarrautuu pyöreällä imusuullaan ja jyrsii sitten saalistaan suun kymmenillä sarveishampailla.
Nahkiainen vaeltaa kutemaan
Nahkiaista tavataan koko Suomen rannikkoalueella. Se on vaelluskala, joka nousee sukukypsänä elo-lokakuussa merestä moniin rannikon jokiin kutemaan. Toisin kuin lohikalat, nahkiainen ei ole jokiuskollinen. Kudulle nousevat nahkiaiset eivät enää syö mitään. Itse kutuaika on vasta myöhään seuraavana keväänä. Aikuiset nahkiaiset kuolevat pian kudun jälkeen. Kudusta kuoriutuva toukka, likomato, ammokeetti, viettää kotijoessa ensimmäiset 4-7 vuottaan. Sitten muodonvaihdoksen jälkeen nahkiaiset siirtyvät mereen kevättulvan turvin.
Nahkiainen on arvostettu herkku varsinkin Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Nahkiaiskannan elinvoimaisuus riippuu täysin rannikon jokien tilasta, sillä nahkiaisen merivaihe kestää lyhimmillään vain muutaman kuukauden. Uhanalaisluokituksessa nahkiainen kuuluukin silmälläpidettäviin lajeihin.
Nahkiaisesta tunnetaan myös vaeltamaton järvimuoto ainakin Saimaassa, Pyhäselällä, Höytiäisessä, Päijänteessä, Konnevedessä ja Näsijärvessä.
Tuntematon herkku
Nahkiainen on syksyn kausiluontoinen herkku, jonka maku jakaa mielipiteet.. Ritilälle ladotut nahkiaiset paistetaan perinteisesti avouunissa leppähaloilla. Ritilän molemminpuolinen tuli kypsentää kalat vajaassa puolessa tunnissa. Nahkiainen on tuhti eväs, jossa on rasvaa 26,4 g ja energiaa 1274 kJ/100 g.


Nahkiasrysällä Kokemäenjoen suistossa
Koonnut: Risto Salovaara