Hyppää pääsisältöön

Särjetyt rauhanturvaajat

Suomen rauhanturvaajan sinenen baretti
Suomen rauhanturvaajan sinenen baretti Kuva: MOT/Yle rauhanturvaaja

Suomalaiset ovat toimineet rauhanturvaamistehtävissä jo yli 50 vuoden ajan. Ensimmäiset suomalaiset sinibaretit matkasivat Lähi-itään Suezille vuonna 1956. Vuosien varrella kaikkiaan noin 35 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaajina ympäri maailmaa, yhteensä 36:ssa rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiossa. Tällä hetkellä suomalaiset ovat mukana Afganistanissa, Libanonissa sekä Somalian rannikolla.

Sotilaallinen kriisinhallinta ja siihen osallistuminen on riskialtista: vuosien saatossa suomalaisia sotilaita on eri operaatioissa menehtynyt yhteensä viitisenkymmentä –heistä noin kolmasosa varsinaisissa palvelustehtävissä. Loput ovat saaneet surmansa tapaturmissa tai liikenneonnettomuuksissa.

1,2 - 3,6%:a kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneista suomalaisista on sairastunut ns. posttraumaattiseen stressireaktioon

Paitsi kehoa rauhanturvaajan työ voi vaurioittaa myös mieltä. Maanpuolustuskorkeakoulu arvioi, että 1,2 - 3,6%:a kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneista suomalaisista on sairastunut ns. posttraumaattiseen stressireaktioon eli PTSD:hen. Tämä vakava psyykkinen sairaus on siis vuosien saatossa koskettanut varovaisen arvion mukaan yli 400 suomalaista rauhanturvaajaa.

PTSD diagnosoitiin alkujaan 1980-luvun alussa yhdysvaltalaisilla Vietnamin sodan veteraaneilla. Se on oireyhtymä, jossa yhtäkkiset shokit ja kuolemanpelko kasaantuvat pään sisällä tavalla, joka edellyttää yleensä sekä lääke- että terapiahoitoa.

Mieleltään rikki menneet rauhanturvaajat ovat Suomelle poliittisesti arka aihe, jota vähätellään ja josta ei mielellään julkisesti puhuta. Ongelmien lakaisu maton alle helposti pahentaa sairastuneiden oireilua. Oleellisesti heidän ahdinkoaan lisää se, että palveluksen jälkeinen psyykkinen kuntoutus ja hoito ovat hunningolla.

Suomi jättää maailmalta palaavat rauhanturvaajansa yksin kamppailemaan ahdistuksensa kanssa. Ja vaikka apua olisikin tarjolla, sitä ei leimaantumisen pelossa uskalleta hakea.

Haastateltavat

  • Pekka Puolakka, vääpeli evp.
  • "Artsi"
  • "Elina"
  • Tanja Laukkala, psykiatrian ylilääkäri, Sotilaslääketieteen Keskus SOTLK
  • Jukka Leskinen, professori, Maanpuolustuskorkeakoulu
  • Petteri Leino, Aliupseeriliiton pj.
  • Kari Toivonen, henkilöstöosaston apulaisosastopäällikkö, majuri Porin Prikaati, Säkylä

Linkit

Kommentit