Hyppää pääsisältöön

Sotalesket olivat sodan hiljaisia jälkitaistelijoita

Talvisodan ja jatkosodan myötä Suomeen syntyi uusi sosiaaliluokka. Rauhan tultua maassa oli yli 30 000 sotaleskeä, joiden vastuulla oli 50 000 sotaorvon kasvatus. Elämistä sävyttivät tuolloin niukat olot ja tiukka moraali. Nuorten naisten siveyttä vahti erityisesti kirkko, joka muistutti lesken uhrista. Leskiä ohjeistettiin mm. lauseella ”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua”.

Sota jätti jälkeensä joukon, joka ei juuri tuonut itseään esille ja jota ei mediassa käsitelty. Kymmenet tuhannet naiset menettivät puolisonsa ja jäivät usein köyhiin oloihin vastaamaan yksin lasten kasvatuksesta.

Kohti uutta elämää ammattikurssien ja huoltoeläkkeen turvin

Sodan jälkeen perustettiin erilaisia yhteisöjä, joiden kautta sotalesket saivat niin toiminnallista kuin psyykkistäkin apua. Tunnetuin näistä oli Sotaleskien ja Kaatuneiden Omaisten Huolto ry. Liitolla oli alaosastoja ympäri Suomea. Vuonna 1947 valmistunut filmi ”Kohti uutta elämää” esitteli liiton toimintaa.

Tilanne on monen kohdalla aivan kestämätön, mutta sama kohtalo yhdistää.

”Isän paikka kodissa on jäänyt tyhjäksi, mutta elämä jatkuu”, todetaan filmin alussa. Valtio tuki leskiä maksamalla heille pientä huoltoeläkettä, mutta se ei riittänyt elämiseen. ”Tilanne on monen kohdalla aivan kestämätön, mutta sama kohtalo yhdistää”. Liitto tarjosi omaisille rahallista avustusta sekä tukea arjessa. Esimerkiksi lesken sairastuessa liitosta lähetettiin työntekijä kotikäynnille.

Selviytyäkseen taloudellisesti moni kotiäidiksi jäänyt leski tarvitsi pikaisesti töitä. Vuonna 1943 säädettiin työhuoltolaki, joka takasi huoltoeläkkeeseen oikeutetuille ammattikoulutuksen. Tarkoitus ei ollut kouluttaa uudelle uralle, vaan mahdollistaa lisätienestin hankkiminen. Sotaleskiä koulutettiin mm. modisteiksi, ompelijoiksi ja tekokukkien tekijöiksi. 1940-luvulla valmistuneessa filmissä nähdään sotalesket turkisalan ammattikurssilla.

Uhri isänmaalle

Sota on tappamisen ja kuoleman kulttuuria, joka edellyttää jatkuvaa kansalaisten uhrivalmiuden ylläpitoa, kirjoittaa Riitta Kormano ”Ihminen sodassa” -kirjassa. Jatkosodan aikana uhrimielen ylläpito oli vaikeampaa. Kotirintamaa moitittiin elämisestä rauhan ajan tapaan. Tästä huolesta seurasi erikoisia ilmiöitä kuten tanssikielto. Kiellon voimassa pitämistä perusteltiin mm. sillä että tanssimusiikki häiritsisi sankarihautojen rauhaa.

Sotaleski Puola Tujunen kuvailee Nainen sodassa -ohjelman haastattelussa, kuinka jatkosotaan lähdettiin raskaammin tunnelmin kuin talvisotaan, sillä tiedettiin jo mikä rintamalla odotti. Puola muistelee lähdön olleen hyvin rankkaa aviomiehelleen sekä itselleen. Mies uskoi, ettei palaisi rintamalta. Uskomus kävi toteen ja Puola joutui kuulemaan suru-uutiset odottaessaan kolmatta lastaan. Hautajaisissa siunattiin kolmekymmentä vainajaa kerralla. Yksi hautajaisvieraista paheksui, kun Puola oli tuonut lapset mukaan, mutta siihen hän totesi, että "kyllä lapset saavat oman isänsä hautajaisiin tulla."

Kyllä lapset saavat oman isänsä hautajaisiin tulla.

Vellamo Paanasen mies menehtyi saamaansa ampumahaavaan. Vellamo valvoi hänen vierellään ja muistaa, kuinka järkyttävältä tuntui, kun samassa sairastuvassa olleet saksalaiset sotilaat lauloivat vieressä iloisia marsseja.

Sotaleskien asema ennen ja nyt

Sotien jälkeen keskityttiin selviämiseen ja sodan kauhut haluttiin jättää taakse. Juha Siltalan koostamassa sodan inhimillisiä seurauksia käsittelevässä kirjassa (Ihminen sodassa, 2006) todetaan, että heti sodan päätyttyä ei välttämättä haluta eikä pystytä muistelemiseen, vaan sen aika tulee myöhemmin. Kivuliaiden kokemusten työstäminen sanoiksi verottaa aikansa, eikä se aina onnistu lainkaan.

Tiistaitiimassa pohdittiin miksi sotaleskistä on puhuttu niin vähän. Kansanedustaja Jutta Zilliacus toteaa, että ”se oli silloista rähmällään oloa itäänpäin”. Lisäksi sotalesket kuten veteraanitkin olivat sellaisia puheenaiheita joita vältettiin ”yleisistä syistä”, Zilliacus sanoo. "Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu". Puhumisen sijasta ihmiset auttoivat toisiaan teoilla. Sotalesket Helvi Rautimo ja Saara Laakso muistavat molemmat naapurien ja kyläläisten avuliaisuuden.

Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu.

Yleisradion entinen pääjohtaja Sakari Kiuru perustelee vähäistä julkista käsittelyä, sillä etteivät sotalesket tuoneet itseään esille, he olivat ”maan hiljaisia”. Esimerkiksi sotainvalideilla oli voimakkaampi järjestötoiminta ja he pyrkivät itse aktiivisesti esille.

Osa naisista menetti sodassa sekä puolison että kodin. Ohjelmassa haastateltu Emma Forsberg lähti evakkotielle Karjalasta ja päätyi Pohjanmaalle ja lopulta Huittisiin. Hän jäi leskeksi 35-vuotiaana neljän lapsen kanssa, kun mies kaatui jatkosodassa. Lasten lisäksi Emma sai vastuulleen keskeneräisen maatilan. Pärjätäkseen piti keksiä luovia keinoja. Pidoissa hän kertoo kuunnelleensa miesten juttuja maanviljelyksestä. Silloin oli tapana, että naiset ja miehet olivat juhlissa eri huoneissa, mutta Emma hakeutui aina miesten huoneen oven läheisyyteen kuuntelemaan.

Sotalesket sankarivainajien varjossa

Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua

Vaikka virallinen politiikka innosti lasten tekoon, sotaleskien odotettiin uhraavansa loppuelämänsä sankarivainajalleen. Sotalesken uudelleen avioituminen nähtiin usein moraalisesti arvelluttavana. Nuorten naisten siveyttä vahti erityisesti kirkko joka muistutti lesken uhrista. Kaatunut sotilas nähtiin uhrina isänmaalle ja jumalalle. Naisen odotettiin "jatkavan pyhänä olemista", luonnehtii museolehtori Arja Keskitalo esitellessään sotaleskistä kertovaa näyttelyä Oulussa. Yksi kirkon kehotuksista kuului: ”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua”

Näyttelyä käsittelevässä uutisjutussa haastatellaan mm. Toini Kaustista, joka jäi leskeksi 24-vuotiaana yksivuotiaan lapsen kanssa. Hän kävi ammattikurssin ja hankki sen jälkeen tuloja ompelutöillä.

82-vuotias Aili Sihvola kertoo Kaatuneitten omaisten liiton lomakeskuksessa Marielundissa tehdyssä haastattelussa ensitapaamisestaan miehensä vänrikki Jouko Sihvolan kanssa, vihkimisestä, miehen lähdöstä rintamalle ja kaatumisesta Suojärvellä 1941 Ailin ollessa vasta raskaana. Aili, kuten yli puolet sotaleskistä, ei avioitunut koskaan uudelleen.

Ikääntyneitä sotaleskiä kuntouttanut lääkäri Riitta Lahtonen kertoo leskien olevan yllättävän terveitä ja positiivisia, ”heissä on sisua”, Lahtonen tosin arvelee, että sisukkaat ja positiiviset ovat niitä, jotka selvisivät. Vuonna 2009 Kaatuneiden omaisten liittoon kuului enää viitisen sataa sotaleskeä. A-studion jutussa käsitellään sotaan liittyvien perinneliittojen toimintaa ja tulevaisuutta.

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.