Hyppää pääsisältöön

Sotalesket olivat sodan hiljaisia jälkitaistelijoita

Talvisodan ja jatkosodan myötä Suomeen syntyi uusi sosiaaliluokka. Rauhan tultua maassa oli yli 30 000 sotaleskeä, joiden vastuulla oli 50 000 sotaorvon kasvatus. Elämistä sävyttivät tuolloin niukat olot ja tiukka moraali. Nuorten naisten siveyttä vahti erityisesti kirkko, joka muistutti lesken uhrista. Leskiä ohjeistettiin mm. lauseella ”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua”.

Sota jätti jälkeensä joukon, joka ei juuri tuonut itseään esille ja jota ei mediassa käsitelty. Kymmenet tuhannet naiset menettivät puolisonsa ja jäivät usein köyhiin oloihin vastaamaan yksin lasten kasvatuksesta.

Kohti uutta elämää ammattikurssien ja huoltoeläkkeen turvin

Sodan jälkeen perustettiin erilaisia yhteisöjä, joiden kautta sotalesket saivat niin toiminnallista kuin psyykkistäkin apua. Tunnetuin näistä oli Sotaleskien ja Kaatuneiden Omaisten Huolto ry. Liitolla oli alaosastoja ympäri Suomea. Vuonna 1947 valmistunut filmi ”Kohti uutta elämää” esitteli liiton toimintaa.

Tilanne on monen kohdalla aivan kestämätön, mutta sama kohtalo yhdistää.

”Isän paikka kodissa on jäänyt tyhjäksi, mutta elämä jatkuu”, todetaan filmin alussa. Valtio tuki leskiä maksamalla heille pientä huoltoeläkettä, mutta se ei riittänyt elämiseen. ”Tilanne on monen kohdalla aivan kestämätön, mutta sama kohtalo yhdistää”. Liitto tarjosi omaisille rahallista avustusta sekä tukea arjessa. Esimerkiksi lesken sairastuessa liitosta lähetettiin työntekijä kotikäynnille.

Selviytyäkseen taloudellisesti moni kotiäidiksi jäänyt leski tarvitsi pikaisesti töitä. Vuonna 1943 säädettiin työhuoltolaki, joka takasi huoltoeläkkeeseen oikeutetuille ammattikoulutuksen. Tarkoitus ei ollut kouluttaa uudelle uralle, vaan mahdollistaa lisätienestin hankkiminen. Sotaleskiä koulutettiin mm. modisteiksi, ompelijoiksi ja tekokukkien tekijöiksi. 1940-luvulla valmistuneessa filmissä nähdään sotalesket turkisalan ammattikurssilla.

Uhri isänmaalle

Sota on tappamisen ja kuoleman kulttuuria, joka edellyttää jatkuvaa kansalaisten uhrivalmiuden ylläpitoa, kirjoittaa Riitta Kormano ”Ihminen sodassa” -kirjassa. Jatkosodan aikana uhrimielen ylläpito oli vaikeampaa. Kotirintamaa moitittiin elämisestä rauhan ajan tapaan. Tästä huolesta seurasi erikoisia ilmiöitä kuten tanssikielto. Kiellon voimassa pitämistä perusteltiin mm. sillä että tanssimusiikki häiritsisi sankarihautojen rauhaa.

Sotaleski Puola Tujunen kuvailee Nainen sodassa -ohjelman haastattelussa, kuinka jatkosotaan lähdettiin raskaammin tunnelmin kuin talvisotaan, sillä tiedettiin jo mikä rintamalla odotti. Puola muistelee lähdön olleen hyvin rankkaa aviomiehelleen sekä itselleen. Mies uskoi, ettei palaisi rintamalta. Uskomus kävi toteen ja Puola joutui kuulemaan suru-uutiset odottaessaan kolmatta lastaan. Hautajaisissa siunattiin kolmekymmentä vainajaa kerralla. Yksi hautajaisvieraista paheksui, kun Puola oli tuonut lapset mukaan, mutta siihen hän totesi, että "kyllä lapset saavat oman isänsä hautajaisiin tulla."

Kyllä lapset saavat oman isänsä hautajaisiin tulla.

Vellamo Paanasen mies menehtyi saamaansa ampumahaavaan. Vellamo valvoi hänen vierellään ja muistaa, kuinka järkyttävältä tuntui, kun samassa sairastuvassa olleet saksalaiset sotilaat lauloivat vieressä iloisia marsseja.

Sotaleskien asema ennen ja nyt

Sotien jälkeen keskityttiin selviämiseen ja sodan kauhut haluttiin jättää taakse. Juha Siltalan koostamassa sodan inhimillisiä seurauksia käsittelevässä kirjassa (Ihminen sodassa, 2006) todetaan, että heti sodan päätyttyä ei välttämättä haluta eikä pystytä muistelemiseen, vaan sen aika tulee myöhemmin. Kivuliaiden kokemusten työstäminen sanoiksi verottaa aikansa, eikä se aina onnistu lainkaan.

Tiistaitiimassa pohdittiin miksi sotaleskistä on puhuttu niin vähän. Kansanedustaja Jutta Zilliacus toteaa, että ”se oli silloista rähmällään oloa itäänpäin”. Lisäksi sotalesket kuten veteraanitkin olivat sellaisia puheenaiheita joita vältettiin ”yleisistä syistä”, Zilliacus sanoo. "Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu". Puhumisen sijasta ihmiset auttoivat toisiaan teoilla. Sotalesket Helvi Rautimo ja Saara Laakso muistavat molemmat naapurien ja kyläläisten avuliaisuuden.

Ei kuulunut silloiseen elämänmuotoon, että niistä oltaisiin puhuttu.

Yleisradion entinen pääjohtaja Sakari Kiuru perustelee vähäistä julkista käsittelyä, sillä etteivät sotalesket tuoneet itseään esille, he olivat ”maan hiljaisia”. Esimerkiksi sotainvalideilla oli voimakkaampi järjestötoiminta ja he pyrkivät itse aktiivisesti esille.

Osa naisista menetti sodassa sekä puolison että kodin. Ohjelmassa haastateltu Emma Forsberg lähti evakkotielle Karjalasta ja päätyi Pohjanmaalle ja lopulta Huittisiin. Hän jäi leskeksi 35-vuotiaana neljän lapsen kanssa, kun mies kaatui jatkosodassa. Lasten lisäksi Emma sai vastuulleen keskeneräisen maatilan. Pärjätäkseen piti keksiä luovia keinoja. Pidoissa hän kertoo kuunnelleensa miesten juttuja maanviljelyksestä. Silloin oli tapana, että naiset ja miehet olivat juhlissa eri huoneissa, mutta Emma hakeutui aina miesten huoneen oven läheisyyteen kuuntelemaan.

Sotalesket sankarivainajien varjossa

Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua

Vaikka virallinen politiikka innosti lasten tekoon, sotaleskien odotettiin uhraavansa loppuelämänsä sankarivainajalleen. Sotalesken uudelleen avioituminen nähtiin usein moraalisesti arvelluttavana. Nuorten naisten siveyttä vahti erityisesti kirkko joka muistutti lesken uhrista. Kaatunut sotilas nähtiin uhrina isänmaalle ja jumalalle. Naisen odotettiin "jatkavan pyhänä olemista", luonnehtii museolehtori Arja Keskitalo esitellessään sotaleskistä kertovaa näyttelyä Oulussa. Yksi kirkon kehotuksista kuului: ”Älkää antako polun sankarihaudoille ruohottua”

Näyttelyä käsittelevässä uutisjutussa haastatellaan mm. Toini Kaustista, joka jäi leskeksi 24-vuotiaana yksivuotiaan lapsen kanssa. Hän kävi ammattikurssin ja hankki sen jälkeen tuloja ompelutöillä.

82-vuotias Aili Sihvola kertoo Kaatuneitten omaisten liiton lomakeskuksessa Marielundissa tehdyssä haastattelussa ensitapaamisestaan miehensä vänrikki Jouko Sihvolan kanssa, vihkimisestä, miehen lähdöstä rintamalle ja kaatumisesta Suojärvellä 1941 Ailin ollessa vasta raskaana. Aili, kuten yli puolet sotaleskistä, ei avioitunut koskaan uudelleen.

Ikääntyneitä sotaleskiä kuntouttanut lääkäri Riitta Lahtonen kertoo leskien olevan yllättävän terveitä ja positiivisia, ”heissä on sisua”, Lahtonen tosin arvelee, että sisukkaat ja positiiviset ovat niitä, jotka selvisivät. Vuonna 2009 Kaatuneiden omaisten liittoon kuului enää viitisen sataa sotaleskeä. A-studion jutussa käsitellään sotaan liittyvien perinneliittojen toimintaa ja tulevaisuutta.

Kommentit
  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Hayaayahayayaa! Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Lennart Meren filmiaarre Vesilinnun kansa tutustutti meidät uralilaisiin sukulaisiimme

    Lennart Meren dokumenttielokuva vuodelta 1970

    Lennart Meren kansatieteellinen dokumenttielokuva Vesilinnun kansa esitteli uralilaisten kansojen elämää ja perinteitä vuonna 1970. Elämä kaukana Itämereltä oli eksoottista, mutta Meren tarkka katse löysi sieltä paljon tuttua. Harvinaislaatuista materiaalia sisältävä elokuva esitettiin Suomessa kaksiosaisena tv-dokumenttina vuonna 1974.

  • Sielun Veljet oli rock-energiaa kaikille aisteille

    Koosteessa musiikkivideoita, haastatteluita ja konsertteja.

    Elävän arkiston koosteeseen on kerätty Sielun Veljien musiikkivideoita, live-esiintymisiä sekä haastatteluita vuosien varrelta. Bändi ei tyytynyt vain tyydyttämään kuulijoita, Sielun Veljien taide palveli kaikkia kokijan aisteja – hikirauhasia unohtamatta.

  • Matkustajakone Kalevan tuhosta 1940 vaiettiin vuosikymmeniksi

    Tv-ohjelma matkustajakone Kalevan tapauksesta vuodelta 1991.

    Kesäkuun 14. päivänä vuonna 1940 Tallinnan edustalla alas ammutun Aero-lentoyhtiön Kalevan tapauksesta vaiettiin vuosikymmeniksi, kunnes 1980-luvun lopulla asiasta saatiin uutta tietoa. Vuonna 1991 esitetty tv-ohjelma Viimeinen lento Tallinnasta valottaa traagista välirauhan aikana tapahtunutta välikohtausta. Ohjelman on tehnyt Kalevan kapteenin Bo von Willebrandin poika Carl Gustaf Bosson von Willebrand.

  • Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

    Treialin tapausta seurattiin tarkasti meillä ja muualla

    Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

  • Lataa aidot pieruäänet vapaaseen käyttöön!

    Ylen äänitehosteita Freesound-palvelussa

    Prööööööt! Pufff! Millä kaikin tavoin pieru voikaan kajahtaa, tussahtaa ja plörähtää. Kuuntele ja lataa pieruja äänitehosteina vapaaseen käyttöön. Yle julkaisee äänitehostekokoelman aarteitaan kaikkien käyttöön Freesound-palvelussa. Tuoreimpana lisäyksenä ovat paljon toivotut pierut. Pääset kuuntelemaan ja lataamaan pierujen muikean kavalkadin tästä linkistä! .

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Ruusunen ja muita klassikkosatuja Areenassa – tarinoissa mittelevät valon ja pimeyden voimat

    Fiat lux, tulkoon valkeus! Ruususen ja Grimmin satujen taika

    "Fiat lux – tulkoon valkeus!" hyvän haltijan kasvot valaisivat koko tv-ruudun. Vuonna 1982 esitetty televisioteatterin Prinsessa Ruusunen on jättänyt muistiin hehkuvan jäljen. Vielä nytkin silmä sivuuttaa aikansa tv-tekniikan ja näkee taian. Klassikkosaduissa pimeys ja valo, hyvä ja paha hakevat rajojaan voimallisesti. Areenaan kootuissa toivotuissa saduissa nähdään Ruusunen mm. Susanna Haaviston ja Karvakuonon hahmossa, piirrettynä sekä Sinikka Sokan vivahteikkaasti kertomana. Sokan tarinoimina eläväksi tulevat myös monet muut Grimmin sadut.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

    Venezuelan bolivariaanien vallankumous on tuhonnut maan.

    Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle. Kerro oma kevätkappale-ehdotuksesi!

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia. Radiohaastatteluja vuosilta 1964–1965 on säilynyt alun kolmattakymmentä.

  • YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

    YYA-sopimus oli ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa

    Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

  • Pääsiäisruokia à la Patakakkonen ja Makupalat

    Suosikkiohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäismenuita.

    Suosituissa ruoka-ohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäiskokkailuja. Perinteisen lampaan ja pashan lisäksi on tuunattu marenkijoutsenia Vanamon ja Kolmosen opeilla, tutustuttu ortodoksikarjalaisten paastonajan ruokiin ja valmistettu pippurista porohöystöä Makupalojen opein.