Veljeni vapaamuurari

Vapaamuurareiden on väitetty johtavan kaupunkeja ja yrityksiä. Heidän on myös väitetty sopivan keskenään suurista rakennushankkeista ja raivaavan vastustajat tieltään. Mutta ennen kaikkea vapaamuurariveljeskunnan on väitetty olevan outojen rituaalien salaseura ja hyvä veli -kerho.

Vapaamuurariliike sai alkunsa kirkonrakentajien ammattijärjestönä noin seitsemänsataa vuotta sitten. Muurarien väistyminen liikkeen jäsenistöstä 1600-luvulla antoi tilaa muille ammatinharjoittajille, ja niin syntyi pohja nykymuotoiselle vapaamuurariveljeskunnalle. Tänä päivänä vapaamuurarijärjestö tunnetaankin korkeasti koulutettujen kuten insinöörien, lääkäreiden, juristien ja liike-elämän edustajien yhdistyksenä.

1600-luvun eurooppalaiset kriisit uskonriitoineen vaikuttivat voimakkaasti siihen, että vapaamuurariveljeskunnasta tuli suljettu yhteisö. Ranskan vallankumouksen myötä vapausaatteet levisivät Euroopassa. Vapauden aatteet kiinnostivat myös vapaamuurareita, jotka halusivat keskustella muun muassa filosofiasta ilman kirkon kontrollia. Tämä oli mahdollista vain suljetuissa tiloissa, looseissa.

Suljettu yhteisö oli omiaan herättämään yhteiskunnan epäluulon veljeskuntaa kohtaan. Salaiset rituaalit ja valat keskinäisestä avunannosta ja uskollisuudesta loivat puolestaan teorioita salaliitoista. Vapaamuurareiden onkin aikojen saatossa epäilty olevan kumouksellisia niin politiikassa kuin uskonnossakin.

Suomessa vapaamuurarit ovat ajoittain yrittäneet raottaa salamyhkäistä toimintaansa haastattelujen ja erilaisten näyttelyjen kautta. He korostavat vapaamuuraritoiminnan olevan toisaalta aivan harmitonta irrottautumista arjen rutiineista, mutta myös "normaalia yhdistyslainmukaista toimintaa, jossa keskeisenä on henkisen kasvun ja mielenrauhan tavoittelu ."

Kansainväliset esimerkit antavat kuitenkin viitteitä siitä, että vapaamuurarijärjestöt eivät aina toimi lainmukaisella tavalla. Esimerkiksi Italiassa monilla vapaamuurarilooseilla kuten pahamaineisella P2:lla on yhteyksiä mafiaan. Niiden tiedetään harjoittaneen yhdessä ainakin rahanpesua ja huumeiden salakuljetusta sekä tukien huijaamista EU:lta.

Perinteisesti vapaamuurarius on ollut mahdollista vain miehille, jotka uskovat yhteen jumalaan, vaikkakin jumalakäsitystä pidetään yksityisasiana. Kirkkojen suhtautuminen vapaamuurareihin on vähintään ristiriitainen. Esimerkiksi katolisen kirkon suhtautuu vapaamuurareihin torjuvasti, koska sen mielestä vapaamuurarius edustaa deististä uskontoa, joka kilpailee kirkon oman julistuksen kanssa. Luterilaisessa kirkossa suhtautuminen vaihtelee, mutta kriittisimpien näkemysten mukaan vapaamuurarit ovat poistaneet rukouksistaan ja saarnoistaan kristinuskon dogmien kannalta keskeisimmät kohdat. Kriittikkojen mielestä vapaamuurarit sen sijaan harjoittavat okkultismia ja spiritualismia. Väitteet saavat tukea Ruotsissa paljastuneista rituaalimenoista, joihin kuuluvat muun muassa makaaminen ruumisarkussa. Lisäksi vapaamuurarien entisistä tiloista on löydetty pääkalloja, joita lienee käytetyn niinikään rituaalimenoissa.

Suomalaiset vapaamuurarit kiistävät jyrkästi, että toimintaan liittyisi laittomuuksia, eikä esimerkiksi väitteitä oikeusistuinen vapaamuurarituomareiden puolueellisuudesta syytettynä olevaa vapaamuuriveljeä kohtaan hyväksytä. Suomessa kuitenkin päädyttiin 2000-luvun alussa, vuosikymmenten pohdinnan jälkeen vaatimaan tuomareita ilmoittamaan kirjallisesti jäsenyydestään vapaamuurarijärjestöön. Päätöksen taustalla lienevät eräät julkisuudessakin olleet oikeusjutut kuten Metro-oikeudenkäynti 1980-luvulla. Tuolloin eräitä helsinkiläisiä virkamiehiä oli syytteessä lahjontaoikeudenkäynnissä. Syytteet eivät johtaneet tuomioon, mikä tulkittiin vapaamuurariveljien avunannoksi toisilleen. Oikeudenpuheenjohtaja kun oli vapaamuurari ja osa syytetyistä kuului jopa samaan loosiin.

Suomessa vapaamuuraritoimintaa on pidetty ennen kaikkea hyvä veli -kerhona, jota on arvosteltu voimakkaasti muurariveljien keskinäisestä edunvalvonnasta ja etuisuuksien tavoittelusta. Hyvä veli -kerhomaisesti vapaamuurariveljet ovat junailleet toisilleen esimerkiksi kuntien suuria rakennushankkeita tai pyrkineet tasoittamaan tietä tulevien rakennussuunnitelmien toteutukselle. Vastarinta ja mediajulkisuus on pyritty tukahduttamaan uhkailemalla ja painostamalla. Sisäpiiritoimintaan on vaikea päästä puuttumaan, sillä ei tiedetä, ketkä kaikki kuuluvat vapaamuurareihin. Jäsenluetteloihin ei ole pakko nimeään antaa, eivätkä vapaamuurarit paljasta muurariveljeään. Suurmestari totesikin Arto Nybergin haastattelussa: "Salaisuudella on arvonsa."

Teksti: Sirpa Jegorow

26-94194

Katso myös

• Hyvä veli -verkostot yleisin korruption muoto Suomessa
• Mafia saa voimansa yhteiskunnan heikkouksista
• Wikipedia: Vapaamuurarit Suomessa (fi.wikipedia.org)
• Wikipedia: Vapaamuurarit (fi.wikipedia.org)