Hyppää pääsisältöön

Esteitä hyvyyden tiellä

Tämä esitys on kuin palapeli, totean väliajalla seurakseni teatteriin tulleelle äidilleni. Olemme katsomassa Espoon kaupunginteatterin uutukaista, nimeltä Toisen ääni - pyrkimyksiä hyvään. Teksti on Kati Kaartisen, ohjauksesta vastaa Olka Horila. Käsiohjelmassa Kaartinen kertoo kirjoittaneensa näytelmän, koska halusi pohtia hyvyyttä. Tai pikemminkin sitä, miksi hyvyyteen on niin vaikea uskoa, miksi hyvyyttä on vaikea ottaa vastaan.  

Selkeää juonta tai tarinaa ei ole. On monia pieniä tarinoita. Ensimmäisellä puoliajalla katsojalle annetaan palapelin pala sieltä, toinen täältä. Ei kerrota, miten ne liittyvät toisiinsa, ei anneta aavistaa, millainen kuva paloista koostuu. 

Lauri Tanskanen ja Irina Pulkka. Kuva Stefan Bremer.

On henkilöitä: isä ja poika. Valoisat, lapsenkaltaiset sisarukset. Säikky Maria valkoisessa puvussa. On talo, jonne kaikki sattumalta päätyvät. On kaiuttimista kuuluva ääni. Isä kertoo muistojaan aikojen takaa, rauhanturvaamisesta Egyptissä. Aikuinen poika yrittää saada kontaktin isäänsä, joka hylkäsi hänet jo lapsena. Sisarukset hoitavat takahuoneen miestä, hymyilevät ja haaveilevat omiaan. Maria puolestaan, hän hylkää lapsensa, hän tahtoo vain paeta. 

On kaunista kieltä, on kipeitä ja runollisia hetkiä, lempeän huvittavia hetkiä. Mutta on myös tyhjäkäyntiä. Aukkoisen esityksen jatkuttua tovin ajattelen, että tämä ei toimi. Kuvat eivät yhdisty. En ymmärrä, pitkästyn. 

Mutta vähitellen palaset saavat toisia paloja rinnalleen. Jotain alkaa aueta ja hahmottua. Esitys vaatii katsojalta kärsivällisyyttä, joka kyllä palkitaan. Näyttämön henkilöistä löytyy rinnastuksia, saman teeman variaatioita. Oma tahto vastaan toisen etu. Menneisyys vastaan tulevaisuus. Minä vastaan me. Hylkääminen ja hylätyksi tuleminen. Lähteminen ja palaaminen. Kohtaaminen ja kohtaamattomuus. Toisen kuunteleminen ja toisen ohittaminen. Väkivallan tekeminen, väkivallan kokeminen. 

Kaikki kieppuu hyvyyden ympärillä. Kysymys kuuluu: mikä estää meitä olemasta hyviä toisillemme? Mikä siinä on niin mielettömän vaikeaa? Miten voisi olla hyvä sekä itselleen että muille? 

Mika Räinä ja Seppo Maijala. Kuva Stefan Bremer.

Välillä näyttämöllä lauletaan. Laulut tuntuvat hyvältä. Ne toimivat tarinassa kuten elämässäkin. Se mistä ei voi puhua, se mitä ei osaa ilmaista omin sanoin, sen voi laulaa. Musiikin kautta ihminen pääsee kiinni omiin kipuihinsa, salaisuuksiinsa. Ja kuulija ymmärtää.

Suurta visuaalista elämystä Toisen ääni ei minulle tarjonnut. Annukka Pykäläisen lavastus on mielestäni suorastaan kolkko, nurkkiin kasatut televisiot ja matkalaukut tuntuvat koristuksilta. Mutta  tärkein toimii: läsnäoleva näyttelijäntyö, sekä Kaartisen vahva ja omaääninen teksti. 

Irina Pulkka tekee siskona herkkää ja jäsentynyttä työtä, samoin Lauri Tanskanen veljenä. Seppo Maijala on kirpaisevan koskettava isä, joka on kääntynyt pois ihmisten luota, kykenemättä antamaan itselleen anteeksi nuoruutensa pahaa tekoa. Mika Räinä kipuilee poikana, joka ei ole pystynyt antamaan isälleen anteeksi. Ria Kataja teki ensi-illassa syyllisyytensä kanssa sätkivän Marian roolia täysillä heittäytyen, mielestäni hetkittäin jopa turhan kovilla kierroksilla. Rooli rauhoittunee esitysten edetessä.

Kun Toisen ääni päättyy, katsomossa hymyillään. Kaikkien kuultujen rankkojen tarinoiden jälkeen mieli rentoutuu, jotain loksahtaa kohdalleen, tulee täydeksi. Kokonaista kuvaa ei tästä katkelmallisesta esityksestä silti synny, ei mitään helposti tulkittavaa ja selitettävää. Ja hyvä niin. Sillä valmista palapeliä katsojan ei tarvitsisi täydentää omassa päässään, täyttää omilla kokemuksillaan. Toisen ääni uskaltaa antaa katsojan aivoille töitä. 

Esityksen jälkeen taksissa puhumme äidin kanssa näkemästämme niin kiivaasti, että taksikuskikin haluaa kuulla lisää. 


Espoon kaupunginteatteri: Toisen ääni - pyrkimyksiä hyvään. Teksti Kati Kaartinen, ohjaus Olka Horila, lavastus Annukka Pykäläinen, puvut Riikka Aurasmaa, valot Ilkka Volanen, musiikin sovitus Jiri Kuronen,äänet Tommi Koskinen. Rooleissa, Ria Kataja, Seppo Maijala, Irina Pulkka, Mika Räinä, Lauri Tanskanen. Muusikot Jiri Kuronen, Rocka Merilahti, Janne Halonen, Joonas Kasurinen, koreografia Marko Keränen.

 

 

 

 

 

 

Penkkitaiteilija

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Laura Frimanin kolumni: Algoritmi, ota rahani

    Kuratointi on nykyajan luksusta.

    Valmistaudun kuolemaani. Vain toinen lentopelkoinen ymmärtää, että tämä ei ole dramaattinen, vaan realistinen lausunto: yhdentoista kilometrin korkeudessa matkustaminen on sairasta, luonnotonta ja hengenvaarallista, piste.

  • Milleniaali ja homo ehdokas kampanjoi samoilla metodeilla kuin millä Trump ylsi voittoon – Yhdysvalloissa presidenttikisa käy jo kuumana

    Yhdysvalloissa kuohuu jo, vaikka vaaleihin on yli vuosi.

    Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat vasta puolentoista vuoden päässä, mutta kisa Trumpin haastajan paikasta on jo käynnissä. Takavasemmalta yhdeksi kärkiehdokkaaksi on tullut Pete Buttigieg, joka on monien demokraattiehdokkaiden tavoin ottanut opiksi istuvalta presidentiltä. Sääntömuutoksen ansiosta myös puolue-eliitin ulkopuolelta tulevilla on uusi mahdollisuus.

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Last Call! Remu & Hurriganesin viimeinen keikka

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole."

    ”Kun mä päätän, että Hurriganesia ei enää ole, sitä ei ole." Remu & Hurriganesin tarina päättyi viimeiseen keikkaan tammikuussa 2018.

  • Margaret Mitchellin Tuulen viemää Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 4.5. klo 19!

    Radion Lukupiirissä luetaan romanttisen kirjallisuuden suurteosta, Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Vuonna 1936 ilmestynyt romaani houkuttelee pohtimaan monenlaisia kysymyksiä: Toimiiko Tuulen viemää paremmin kirjana vai elokuvana? Onko Scarlett O’Hara vahva feministinen esikuva vai ärsyttävä ja hemmoteltu äkäpussi?

  • Muovijätteestä syntyvä Plastic Mama saarnaa paremman maailman puolesta

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy jättihame.

    Koululaisten keräämästä muovijätteestä syntyy kymmenen metrin korkuinen hame jonka huipulla taiteilija Kaisa Salmi pitää puhetta paremman maailman puolesta. Plastic Mama -teos nähdään Suomen EU-puheenjohtajakauden avajaisissa kesällä 2019. Kaisa Salmen missiosta kertova Arkistomatka-ohjelma liittyy Ylen I Love muovi -kampanjaan ja se esitetään Teemalla perjantaina 3.5.

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.