Hyppää pääsisältöön

Aivoverenkiertohäiriön tunnistaminen



"Olen ymmärtänyt, että aivohalvauksen tapauksessa on kova kiire saada potilas hoitoon. Mutta miten ihmeessä aivohalvauksen tunnistaa?"


On aivan totta, että aivoverenkierron häiriön tapauksessa on kiire: kun aivovaltimo tukkeutuu, joka minuutti neljätoista miljardia aivosolujen välistä yhteyttä tuhoutuu. Se on aikamoinen määrä.


Aikaa ei siis ole hukattavaksi, vaan potilas pitää saada äkkiä hoitoon. Ongelma onkin juuri tuossa kohtauksen tunnistamisessa. Aivoinfarkti on salakavala, sillä usein vasta jälkikäteen hoksataan, mistä näissä oireissa oikein oli kyse. Jos tuntee vaikka huimausta tai kahvikuppi putoaa kädestä, ei sitä heti osaa yhdistää aivoinfarktiin, semmoisia kun sattuu muutenkin. Tietenkin, jos kuuluu riskiryhmään, on vaikka kohonnut verenpaine tai diabetes, osaa ehkä olla vähän tarkempana oireiden kanssa. Usein aivoinfarkti kuitenkin tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja on hyvä muistaa muutama seikka jolla sen saattaa hoksata.

1) Ensimmäiseksi voi pyytää potilasta nostamaan kädet ylös ja vaikka koukistelemaan sormiaan. Toimivatko molemmat kädet ja niiden sormet? Onko puristusvoima tallella?


2) Sitten pyydä häntä hymyilemään oikein kunnolla, niin että näet, toimivatko kaikki kasvojen lihakset.


3) Lopuksi pyydä häntä sanomaan joku yksinkertainen lause, vaikka: ”Tänään paistaa aurinko”. Onnistuuko? Saako puheesta selvää?

Jos jokin testin osa-alueista ei onnistu, on aika soittaa 112.


Jos ambulanssia sitten tarvitaan, voi hoitoon pääsyä nopeuttaa etsimällä kaikki vanhat reseptit ja luettelot potilaan käyttämistä lääkkeistä, sekä tiedot mahdollisista tutkimus- tai hoitokäynneistä. Näin ambulanssihenkilökunta pääsee heti kärryille siitä, minkälainen potilas on kyseessä.


Aivoinfarktiahan hoidetaan liuotushoidolla, ja yksi kriteeri hoitoon pääsemiseksi on aika. Jos kohtauksesta ehtii kulua liian pitkä aika, ei liuotus enää tehoa. Kuvaavaa on, että vain yksi kolmasosa muutoin liuotuskelpoisista tapauksista pääsee liuotukseen, koska aikaa on kulunut jo liikaa.


Liuotushoito sinänsä on verrattain tehokasta, mutta aivoinfarkti on kuin metsäpalo: vaurioita syntyy aina, ja ”sammutuksen” nopeudesta paljon riippuu, kuinka laajaksi tuho etenee. Onneksi aivot on aika plastinen elin, se pystyy muovautumaan ja oppimaan uutta. Niinpä kohtauksen ja ensihoidon jälkeisellä kuntoutuksella on erittäin tärkeä rooli.


Akuutin omalääkäri Risto Laitila