Hyppää pääsisältöön

Kaupungin valot tuikkivat iskelmä-Suomen laitamilla

Kaupunkilaisen iskelmän säikeissä on soinut jazzin rytmi, urbaani viihde-eleganssi ja rikas kansainvälisten impulssien kirjo. Elävän arkiston paketissa on mukana iso joukko 1950—1960-lukujen tähtiä Brita Koivusesta Seija Simolaan.

Epätodellista puhtautta hehkuva maalaismiljöö on aina ollut erottamaton osa suomalaisen iskelmän sielunmaisemaa. Mutta iskelmällä on aina ollut myös aivan toisenlainen puolensa, joka ammentaa kaupunkiympäristön kuumeisesta energiasta ja avoimesta ilmapiiristä.

Jazzista ja länsimaisesta viihdeperinteestä ammentavan urbaanin iskelmän tyylinluojaksi nousi 1950-luvulla säveltäjä Erik Lindström, jonka kynästä lähti kyllä tarvittaessa hieman perinteisempääkin tavaraa. Hänen tuotantonsa kirjoa edustavat hyvin bluessävyinen Ranskalaiset korot ja perinnäisempi Muistatko Monrepos'n.

Vuonna 1953 perustettu Scandia-yhtiö onnistui nostamaan jazziskelmän lyhyeksi aikaa suomalaisen kevyen musiikin eturintamaan. Brita Koivusen kappaleissa yhdistettiin menevä swing juutalais-venäläiseen ja joskus suomalaiseenkin melodiikkaan. Vieno Kekkonen edusti viileää tyylikkyyttä. Suurimmaksi nimeksi nousi Laila Kinnunen, jonka kosmopoliittisuuden kiteyttää hyvin monikielinen esitys Risteysasema-ohjelmasta. Jazzillisia intohimojaan ja valmiuksiaan Kinnunen esittelee vuonna 1961 kuvatussa harvinaisessa filmissä.

Scandian miesartisteista saman hengen elähdyttämiä olivat mm. Kai Lind ja Four Cats. Yhtiön musiikillinen voimahahmo oli Jaakko Salo, sovittajana ja tuottajana yksi suomalaisen musiikkihistorian tärkeimmistä nimistä, joka ohessa nähdään harvinaisessa Run For Your Life -jazzirrottelussa vuonna 1961.

Jazzvaikutteisen iskelmän valtakautta kesti 1960-luvun tangobuumiin saakka. Se jäi kuitenkin edelleen elämään, ja erityisesti sen henkeä vaali pieni Discophon-yhtiö, jonka artisteihin kuuluivat mm. Lasse Mårtenson ja Carola Standertskjöld, soulhenkisyydessään ainutlaatuinen suomalaissolisti. Televisio taltioi vuonna 1972 kummallisen kulttuurien kohtaamisen: kansainvälisen tason laulaja joutui kotimaisessa keskusteluohjelmassa tiukkasävyiseen kuulusteluun iskelmäteollisuuden tuottamien rakkauslaulujen ja "valveunien" johdosta.

Jazzmuusikko Aarno Raninen nousi yhdeksi keskeiseksi nimeksi uudessa sovittajasukupolvessa, joka levytti kansainvälisiä käännöskappaleita muhkein orkesteritaustoin. Hänen jazzuskottavuudestaan kielii mainiosti oheinen Matti Oilingin kanssa toteutettu tv-jamsessio. Ranisen pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin kuului Carolan lisäksi myös melodramaattisten euroiskelmien hieno tulkki Seija Simola.

Rauno Lehtisestä kehkeytyi se suomalainen säveltäjä, jonka tuotanto eniten ilmensi kosmopoliittista ajattelua ja mannermaista tyyliä. Lehtisen hienostuneimpia teoksia on monien eri solistien tulkitsema Toiset meistä. Marionin laulama Tom Tom Tom upposi eurooppalaisiinkin: Lehtisen kappale oli Suomen menestynein euroviisu aina Lordin vuoden 2006 voittoon asti.

Vaikutteiltaan ja esikuviltaan anglo-amerikkalainen ja länsieurooppalainen kaupunki-iskelmä ei lyhyitä valtakausia lukuun ottamatta ole ollut enemmistön ääni iskelmäkulttuurissa. Eräät sen edustajat, kuten Wiola Talvikki ja säveltäjä Valto Laitinen, tekivätkin merkittävimmän osan urastaan ulkomailla. Urbaani soundi ja läntinen sävelmaailma ovat kuitenkin haastaneet ja synnyttäneet uutta pakottaen iskelmä-Suomen kehittymään ja kuuntelemaan maailmaa.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors

Oheinen kooste on bonusmateriaalia Ylen Iskelmä-Suomi-sarjan (2013) osaan 4 Kaupungin valot.

Kommentit
  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.