Hyppää pääsisältöön

Susi herättää vihaa, vainoa ja viehätystä

Miksi susi on niin pelätty ja vihattu? Mikä sudessa kiehtoo ja mitä tarujen sudet symboloivat? Merkkituote-ohjelmassa pohditaan susien nykypäivää ja kulttuurihistoriaa Sepe-sudesta Arosuteen ja Pohjois-Karjalan hukkiin.

Yksinäinen susi, ihminen on ihmiselle susi, tästä tuli ihan susi, susi lammasten vaatteissa... Suteen liittyvät mielikuvat ja ilmaukset ovat pääosin negatiivisia. Taruissa ja kansanperinteessä susi on usein uhkaava peto, johon ihminen on ulkoistanut kaiken pahan. Mutta jokin vihatuissa susissa myös kiehtoo. Kaisa Puolakan toimittamassa ohjelmassa perehdytään susiin perinpohjaisesti. Haastateltavina ovat karjatilalliset Antero ja Anneli Nenonen Tohmajärveltä, Anu Salminen Luontoliiton susiryhmästä ja kirjallisuudentutkija Kukku Melkas.

Kristinusko edeltävänä aikana susi oli jumalhahmo monissa luonnonuskonnoissa. Suomessa sutta pidettiin metsän kuninkaan Tapion koirana. Loitsuin ja ylistävän sanankääntein pyydettiin Tapiota pitämään koiransa kiinni. Saamelaisille susi oli henkieläin, jonka hahmon shamaani saattoi ottaa matkatessaan tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä.

Kristinuskon myötä alkoi taistelu vääriä jumalia vastaan. Raamattu vahvisti negatiivista mielikuvaa susista. Sen mukaan kolme pahaa eläintä ovat käärme, sika ja susi.

Kansanperinteessä on paljon tarinoita susien suuhun joutuneista ihmisistä. 1800-luvulla sudet tappoivatkin ihmisiä ja etenkin lapsia. Olosuhteet olivat tuolloin hyvin erilaiset kuin nykyään, sillä susien luontainen riista oli vähissä ja liikkeellä oli paljon rabiesta. 1800-luvulla susista maksettiin ns. tapporahaa ja susikanta hiipui lähes sukupuuton partaalle.

Satujen susi on arkkityyppinen paha. Sekä antiikin taruissa, että kotimaisissa eläinsaduissa suden piirteiksi ovat vakiintuneet oveluus ja julmuus. Tunnetuin susisatu on varmaankin Punahilkka, jonka juuret ulottuvat uusimpian tutkimusten mukaan yli 2000 vuoden taakse.

Paha, villi ja vapaa

Yksi tarujen susi on ihmissusi. Populaarikulttuurin ihmissusikuvauksissa suden hahmoon liittyy usein jotain syvästi eroottista. Suden villi viettielämä liitetään vahvasti seksuaalisuuteen. Suomalaisessa naiskirjalisuudessa 1990-luvulla sudet edustavat naisen sellaisia puolia, joita nainen ei pysty yhteisössään ilmaisemaan kuten väkivaltaa ja aggressiota.

Susi on ollut usein symbolina eristyneisyydelle sekä normeista piittaamattomuudelle, vaikka todellisuudessa kyse on erittäin sosiaalista ja kurinalaista laumaelämää viettävästä eläimestä. Joskin suden elämänvaiheistakin löytyy yksinäisyyden ja laumasta irrottautumisen aika, kun nuori susi jättää laumansa ja lähtee etsimän omaa reviiriensä ja kumppaniansa.

Ehkä sudeksi haluava ihminenkin kaipaa vain toisenlaista laumaa. "Kaipaa sitä tunnetta että kuuluisi johonkin, luontoon, villiin susilaumaan, johonkin vapaampaan, mutta kuitenkin yhteiseen."

"Vaikka emme muuttuisi täysikuulla raateleviksi pedoiksi, meistä kaikista löytyy sutena metsään haluava villieläin. Sutta on pidetty vertauskuvana yhteiskunnan normien ulkopuolella elävälle ihmisille ja niiden ulkopuolelle on myös sutena kaivattu."

Tietolaatikko

Ohjelmassa kuullaan otteita kirjoista: Sudenmorsian (Aino Kallas) ja Arosusi (Herman Hesse).

Ohjelmassa sanotaan Punahilkka-sadun olevan peräisin 1600-luvulta, mutta uusimpien tutkimusten mukaan tarina juontaa juurensa vuoteen 600 eaa.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto