Hyppää pääsisältöön

Leevi Madetoja - yksi neljästä suuresta suomalaisesta mieskuorosäveltäjästä

Leevi Madetoja.KUVA Yle.

Kevät 2013 on omistettu mieskuorolaululle. Julkaisemme yhdessä Suomen Mieskuoroliiton kanssa blogin, jossa miehet eripuolilta Suomea kertovat intohimostaan kuorolauluun. Kuoronjohtaja Juha Holma esittelee Leevi Madetojan, yhden neljästä suuresta suomalaisesta kuorosäveltäjästä.

Oulussa syntyneen ja siellä ylioppilaaksi asti varttuneen Leevi Madetojan musiikillista uraa varjosti monen muun lahjakkaan aikalaisensa tapaan Jean Sibeliuksen varjo. Sibelius opetti häntä toki Helsingin musiikkiopistossa, mutta pieneen maahan ei mahtunut monumentaalisiin mittoihin kasvaneen Sibeliuksen rinnalle ketään toista ”kaikkien omaa” säveltäjää.

Näin oli ainakin soitinmusiikin osalta. Sen sijaan kuoromusiikissa meillä on selkeä ”the big four”: Toivo Kuula, Leevi Madetoja, Selim Palmgren ja Jean Sibelius. Koko nelikon teokset olivat jo heidän elinaikanaan sekä suosittuja että tasalaatuisia. Tänäkin päivänä koko mieskuorokenttä laulaa edelleen kilvan kaikkien neljän säveltäjän teoksia.

Nuori Leevi Madetoja. KUVA Yle.

Orkesterimusiikissa tilanne ei ole sama, ja täysin subjektiivinen mielipiteeni on, että Madetojan orkesteriteoksia soitetaan edelleen aivan liian vähän. Madetojan välillä vahvasti sisäänpäin kääntynyt sävelkieli sopii mainiosti suomalaiseen mielenlaatuun. Nyt kun Keski-Eurooppakin on vihdoin hyväksynyt ”omituisen metsien miehen musiikin” – siis Sibeliuksen – voisi olla pian Madetojankin aika.

Mutta palataan silti Leevi Madetojan mieskuorotuotantoon. Mielestäni hänen nimenomaan mieskuoroille kirjoittamansa musiikki on poikkeuksellisen korkeatasoista ja ennen kaikkea tasalaatuista. Rohkenen jopa väittää, että kolmen muun suuren suomalaissäveltäjän joukosta hän erottuu ainakin jälkimmäisen argumentin kohdalla. Koska nämä suuret säveltäjämme toimivat vahvasti kansallisen heräämisen innoittamina, he kirjoittivat lähinnä suomen- tai ruotsinkielistä musiikkia. Tämä, ja vain tämä, estää näitä teoksia olemasta koko mieskuoromaailmalle tunnettuja. Eräs tuttuni on kertonut minun sanoneen joskus liikuttuneessa tilassa seuraavan virkkeen: ”Kun Madetojaa lauletaan, pyyhitään Schubertilla lattiaa!” Kieltämättä vahva karrikointi, mutta hieman sanojani pehmentäen allekirjoitan edelleen lausumani.

Miksi Leevi Madetojan musiikki koskettaa minua? Pohjalainen mielenlaatu ei ainakaan ole syy, vaikka pohjalaisuus hänen musiikissaan kuuluukin. Esimerkiksi eteläpohjalaisen Toivo Kuulan musiikki ei koskaan ole tuntunut yhtä läheiseltä kuin Madetojan, ei sinne päinkään. Kerrassaan hienoa musiikkia kaikki tyynni, mutta yhtä riipaisevaa ja syvälle sieluun pureutuvaa Kuulan tuotanto ei koskaan ole itselleni ollut. Lähemmäs sieluani päästään kenties Madetojan musiikin tietyn arkaaisuuden ja varsin hienostuneen ja kuulaan soinnin yhdistelmällä. Tämä yhdistelmä on todella ainutlaatuinen ja erittäin vaativa esittäjilleen. Monien teosten kontrapunktikin jaksaa ihastuttaa aina uudelleen ja uudelleen.

Mutta kyllähän huippusäveltäjiä maailmassa riittää. Niitä, jotka löytävät edellä mainittuja elementtejä hienosti teoksiinsa. Siis uudestaan: miksi juuri Leevi? Kaikista tuntemistani maailman säveltäjistä minusta hän löytää tekstin sielun loistavasti ja ennen kaikkea pystyy ilmaisemaan sen parhaiten. Jokainen tunnetila on jokaisessa nuotissa oikealla tavalla: ei alleviivattuna, mutta väkisinkin esille tulevana. Seuraava vertaus selvittänee omia ajatuksiani tästä.

Kuulun niihin huonon sivistyksen omaavin anti-intellektuelleihin, jotka eivät koulussa saaneet mitään tolkkua ”pakko-kalevalasta”. Minusta se oli harvinaisen tylsä ja tapahtumaköyhä teos. Opettajien taatusti loistavat opetuskeinot eivät saaneet minua ymmärtämään teoksen suuruutta. Ehkä en kovin edes yrittänyt. Vihdoin näin koulun juhlasalissa ammattinäyttelijän lausumassa itselleni tutun (ja siis täysin vieraan) pätkän Kalevalaa. Tuo muutaman minuutin jakso lähes räjäytti tajuntani: onko Kalevala todella näin hienoa, maanläheistä, rikasta ja jännittävää? Joku oli tehnyt minun puolestani sen vaativan ajatustyön ja tulkinnut tekstin valmiiksi; muuttanut tylsät ja toisteiset riimit huikeaksi elämäksi. Silloin viimeistään opin, kuinka paljon taide vaatii myös ajatustyötä. Madetojan sävellyksiä harjoittaessani minulla on turvallinen olo, sillä joku on tehnyt puolet minun töistäni. Ajatellut puolestani. Eräs edesmennyt oululainen on jo luonut lumet polultani. Minun täytyy vain noudattaa hänen jättämiään aurausmerkintöjä tarkasti ja kas: loistava tulkinta on valmis!

Leevi Madetoja ja L. Onerva. KUVA Yle.

On helppoa kuvitella, että tunnettu kolmiodraama Leevi Madetojan, Eino Leinon ja L. Onervan välillä on luonut maaperää vahvoille sävellystulkinnoille. Madetojan vaimon, Onervan, tekstit esiintyvät hänen mieskuorosävellyksissään seitsemän kertaa ja Leinon peräti 13 kertaa. Silti riipaisevin tulkinta Madetojalta on mielestäni unkarilaisen Petöfin runoilema Kuljen soittoniekat myötä. Teksti on ollut Madetojalle taatusti varsin omakohtainen. Siinähän kertoja johdattaa juopuneena soittajaystäviään entisen, häntä pettäneen heilan ikkunan alle. Alkoholisoituneen, pitkässä kolmiodraamassa eläneen Madetojan oli varmasti helppo saada kaikki sydänverensä käsittämättömän hienoon teokseensa. Tunne ei kuitenkaan siirry nuoteille ilman raudanlujaa ammattitaitoa ja suurta herkkyyttä. Näitä molempia Madetojalla oli, ja siitä me mieskuoroihmiset saamme edelleen nauttia.

Aivan varmasti Suomen rakkain mieskuorolaulu -konsertissakin kuulemme Leevi Madetojan töitä, ja todellista Madetoja-juhlaa vietämme taas huhtikuussa 2015, kun seuraava Kansainvälinen Leevi Madetoja -kilpailu järjestetään Tampere-talossa. Tässä yhteydessä kutsunkin kaikki mieskuorot tuolloin paikalle! Näiden kahden tapahtuman välissä ehdimme kuulla Madetojan loistavaa musiikkia sadoissa konserteissa eri puolilla Suomea.

Juha Holma
Tampereen Mieskuoro Laulajat, taiteellinen johtaja

Julkaistu 27.2.2013

Kommentit
  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.