Hyppää pääsisältöön

Syliä ja silityksiä stressiin

Akuutti 27.2.2013



Pienellä lapsella ei ole vielä työkaluja eikä valmiuksia stressin käsittelyyn, mutta vaiston varassa hän osaa hakea aikuisilta juuri oikeanlaista apua. Ja hyviä uutisia! Jos aikuiset antautuvat sylittelemään ja silittelemään pienokaisia, he rauhoittuvat samalla itsekin. Kosketus nimittäin vapauttaa elimistöön oksitosiinia, joka lisää turvallisuutta, rentoutta ja rauhaa – olimmepa isoja tai pieniä.

Stressinsietokyvyssä synnynnäisiä eroja

Stressi ei ole vain aikuisten asia, vaan myös lapset kärsivät siitä. Itse asiassa reaktiomme stressiin saavat alkunsa jo kohdussa, sillä äidin stressihormoneja pääsee istukan kautta sikiön verenkiertoon.

Yle Akuutti– Lasten ajatellaan jo syntyessään olevan vähän eri viivalla stressinsietokyvyn suhteen. Siinä on hyvin suuria yksilöllisiä eroja. Jotkut lapset vain ovat jo alun alkaen herkempiä, muistuttaa Linnea Karlsson, joka on mukana Finnbrain-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa raskaudenaikaisia stressitekijöitä ja niiden yhteyttä lapsen myöhempään terveyteen.


Karlsson muistuttaa, että stressin kokemus on subjektiivista.


– Toisessa ääripäässä ovat sellaiset lapset, joille stressi tulee siitä, että arjessa on liikaa asioita, liikaa valinnanvapautta, liikaa mahdollisuuksia ja arjen kiireisyys ja vaatimustaso ylittää sen lapsen kapasiteetin. Toisessa ääripäässä ovat lapset, joille sattuu hurjan paljon kaikkea raskasta, mukaan lukien väkivaltaa ja kaltoin kohtelua, Linnea Karlsson toteaa.


Lapsi ei useinkaan ilmaise pahaa oloaan sanoin. Siksi vanhempien on tärkeää olla tuntosarvet herkkinä.


– Osa lapsista reagoi niin, että se näkyy voimakkaasti ulospäin käyttäytymisessä aggressiivisuutena, impulssikontrollin vaikeuksina tai jollain lailla muita häiritsevänä käytöksenä. Sitten on myös lapsia, jotka reagoivat kuormittaviin tilanteisiin vetäytymällä, ahdistumalla ja ajattelemalla asioita hiljaa itsekseen.

Kosketus helpottaa stressiä

Tutkimusten mukaan oksitosiini on mitä parhain lääke stressiin – eikä sitä tarvitse syödä pillereinä. Oksitosiinia alkaa vapautua elimistössämme, kun meitä silitetään, halataan, hierotaan ja/tai pidetään sylissä. Kun oksitosiinia vapautuu verenkiertoon, stressihormoni kortisolin määrä veressä puolittuu.

Yle Akuutti– Ihon ja hormonien välillä on suora yhteys ja kosketus voi joko lisätä tai vähentää fysiologista stressiä. Liian kova tai kivulias kosketus lisää stressiä, sillä meissä alkaa silloin erittyä stressihormonia. Toisinpäin, miellyttävällä kosketuksella, esimerkiksi silityksellä, saadaan rauhoittavaa hormonia, oksitosiinia, erittymään, selittää ruotsalainen fysiologian professori ja lääkäri Kerstin Uvnäs-Moberg, joka on tutkinut oksitosiinin vaikutuksia jo 1980-luvulta lähtien.


Uvnäs-Moberg puhuu kehon omasta rauhoittumisjärjestelmästä, joka on stressissä vallitsevan ”taistele tai pakene” -järjestelmän vastakohta. Nämä molemmat järjestelmät ovat meissä sisäänrakennettuina ja stressaantuneet lapset osaavat vaistonvaraisesti hakea apua aikuisilta.


– Tämä on selitys sille, miksi stressaantuneet lapset juoksevat vanhempien jalkoihin ja vaativat päästä syliin. Se on luonnollinen reaktio stressiin ja kosketus on paras keino rauhoittua. Se on tehokkaampaa kuin yrittää rauhoittaa lasta puhumalla. Kosketus vaikuttaa suoraan kehon sisälle, Moberg jatkaa.


Ja mikä parasta, molempien olo paranee!


– Jos vanhemmat pitävät lapsia sylissä, he rauhoittuvat itsekin, Uvnäs-Moberg muistuttaa.

Lapsi tarvitsee aikuisen apua

Yle Akuutti– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän sen lapsen kokemusmaailma ja myös stressikokemus on suhteessa aikuisten toimintaan. Vauva tai pieni lapsi tarvitsee hyvin paljon aikuiselta apua stressin, tunteiden sekä erilaisten fysiologisten reaktioiden säätelyyn, jotta voi oppia itse myöhemmin stressitilanteessa ja säätelemään omia tunteita. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä enemmän alkaa olla kyse myös siitä, miten on oppinut niitä asioita, Linnea Karlsson sanoo.


Aikuisilla on tärkeä rooli lasten stressiltä suojaavien tekijöiden rakentamisessa ja stressin puskuroimisen opettelussa. Stressinsäätelyjärjestelmän optimaalinen kehittyminen edellyttää harjoittelua.


– Stressireaktio kuuluu oleellisena osana elämään, sitä tarvitaan erilaisista haasteista selviämiseen. Siksi sitä pitää myös harjoitella sellaisten sopivien stressilastien ja sopivien vastoinkäymisten kanssa. Mutta se kriittinen kysymys on tietysti se, että milloin se ympäristöstä tuleva kuormitus ylittää juuri sen yksilön oman sietokyvyn.


– Aikuinen on potentiaalisesti se, joka kaikkein parhaiten pystyy suojaamaan lasta ylivoimaisilta stressikokemuksilta. Toisaalta aikuisella on myös iso vastuu ja valta siinä, tuleeko tilanteita, joissa lapselle tulee ylivoimaisia kokemuksia, Karlsson muistuttaa.


– Pienten lasten ja nuortenkin aivot ovat paljon herkempiä stressin haitallisille vaikutuksille, kuin aikuisten aivot, ja niille täytyy antaa kasvurauhaa. Lapsi oppii nämä stressinsäätelymekanismit suhteessa muihin ihmisiin ja siksi tarvitaan riittävän pysyviä ja jatkuvia ihmissuhteita sekä kotona että päivähoidossa ja koulussa. Vanhemmat ovat avainasemassa ja parasta vanhemmuutta lapsen kannalta on sellainen, että jos huomaa, että omat voimat ei riitä sen lapsen auttamiseen, niin pyytää muita avuksi.

Monta syytä koskettaa

Yle AkuuttiLapsuudessa koetulla vakavalla stressillä on pitkäkestoisia vaikutuksia sekä psyykkiseen että somaattiseen terveyteen. Pitkittynyt lapsuusiän stressi on yhdistetty muun muassa mielenterveyden oireisiin kuten masennukseen ja ahdistukseen, mutta myös diabetekseen, lihomiseen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin.


– On herkkyyskausia, jolloin keskushermosto on erityisen altis kaikenlaisille stressireaktioille, jolloin stressihormonien vaikutukset olisivat mukana aiheuttamassa pysyviä tai ainakin hyvin pitkäaikaisia muutoksia. Ne herkkyyskaudet, joista tällä hetkellä tiedetään, ovat ensinnäkin sikiökausi ja vauvaikä ja toisaalta murrosiän puhkeamisen aika. Näiden herkkyyskausien aikana pitäisi olla mahdollisimman pysyvät olot ja paljon turvaa ja sitä stressipuskuria, kun silloin sikiön, vauvan ja varhaismurrosikäisten kroppa on hyvin epävakaassa tilassa ja kapasiteetti itse säädellä tunteita on erityisen epävarmalla pohjalla näissä kehitysvaiheissa, Karlsson selittää.


Eläinkokeissa on todettu, että emon kosketus parantaa poikasten stressinhallintaa. Esimerkiksi paljon kosketusta saaneet rotanpoikaset kehittyvät sosiaalisemmiksi ja älykkäämmiksi, kuin vähän kosketetut. Mielenkiintoista on, että jos rotanpoikaset adoptoidaan heti syntymän jälkeen ristiin hoivaamiskyvyltään erilaisille emoille, poikasen stressiherkkyys määräytyy sen saaman hoivan mukaisesti, eikä poikasen geneettisen rakenteen mukaiseksi. Perimä ei siis ole automaattinen kohtalon sormi, vaan paljon riippuu ympäristötekijöistä.

Yle AkuuttiKosketusaisti kehittyy ensimmäisenä ja säilyy pisimpään ja iho on suurin aistinelin. Keskoslapsille kosketus on jopa elintärkeä hoitomuoto. Kenguruhoito, jossa vanhemmat pitävät vauvaa rinnallaan ihoa vasten, nopeuttaa keskosten painon nousua ja fysiologisten rytmien löytymistä. Kosketus myös lievittää vauvojen kipua pienissä toimenpiteissä, kuten verikokeen otossa. Tutkimusten mukaan vanhusten saama ja antama kevyt hieronta lisää heidän sosiaalisia kontaktejaan, kohentaa yleiskuntoa ja parantaa muistia.


Kun satutamme itsemme, sormemme hakeutuvat automaattisesti kivistävään kohtaan. Kun olemme surullisia, kiedomme kätemme ympärillemme. Koskettaminen on meille niin tärkeää, että lohdutamme ja rauhoittamme itseämme myös omalla kosketuksella. Kosketus tuo hyvää oloa.



Asiantuntijat:

LINNEA KARLSSON, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, tutkija TYKS, Nuorisopsykiatrian klinikka/FinnBrain-tutkimus

KERSTIN UVNÄS-MOBERG, fysiologian professori, Skövden yliopisto


Toimittaja: TIIA NURMILAAKSO

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 8.4.2016