Milloin viimeksi innostuit tietokoneohjelman hienosta suomennoksesta? Milloin viimeksi edes kiinnitit asiaan huomiota?
Kirjojen ja tv-ohjelmien huonoista käännöksistä jaksetaan hermostua – ja aiheesta -, mutta ainakin minusta tuntuu siltä, että tietokoneohjelmien suhteen on annettu periksi. Harva edes olettaa, että ohjelman suomennos voisi olla hyvä.
Skrolli-lehden kolumnisti Ronja Koistinen listasi taannoin monta hyvää syytä sille, millaiset kielelliset piirteet tekevät tietotekniikan suomentamisesta hankalaa.
Onnistunut käännös on tietenkin sujuvaa suomea ja yhtä tarkka kuin alkukielinen ilmaus. Moni atk-termi on abstraktiutensa takia myös jollain tavalla vertauskuvallinen (hiiri, virus), joten viittaussuhde olisi hyvä säilyttää myös käännöksessä. Se vasta vaikeaa onkin.
Koistisen mainio esimerkki on tavujärjestykseen liittyvä kahtiajako big-endian ja little-endian. Sille ei edes taida olla vakiintunutta suomennosta, ja vaikka olisi, saataisiinko siihen mahdutettua jotenkin viittaus termien alkuperään eli Gulliverin matkoihin?
Nämä pohdinnat koskevat ohjelmien kääntämistä ideaalitilanteessa, jossa olisi aikaa pohdiskella ja etsiä paras mahdollinen ratkaisu. Todellisuus tekee tehtävästä vielä monin verroin vaikeampaa.
Sanaston vakiintumattomuus on johtanut siihen, että saman englanninkielisen ilmauksen voi suomentaa monella eri tavalla. Aikoinaan IBM oli kuuluisa siitä, että sen ohjelmat noudattivat johdonmukaisesti omaa suomennoslinjaa, kun taas muut enemmän tai vähemmän mukautuivat Microsoftin ylivaltaan.
Nykyään soppaa sekoittavat vapaaehtoisvoimin käännettävät ohjelmistot. Olin aikanaan (laiskasti) mukana Gnomen suomentamisessa, ja jo pienellä porukalla huomasi, miten hankalaa koordinointi voi olla. Mahtavatko vaikka Wordpressin, KDE-työpöytäympäristön ja Androidin suomentajat käyttää samoja käännöksiä?
Yhdenmukaisuutta on hankala saavuttaa siksikin, että alan kehitystahti on niin nopeaa. Uusia ohjelmia ja sitä kautta sanastoa tulee sellaisella vauhdilla, että finglish-väännökset vakiintuvat ennen kuin kukaan on oikeastaan ehtinyt edes ajatella asiaa.
– Perinteinen termistötyö reagoi ehkä 2–3 vuoden aikajänteellä. Sekin on jo nopeaa verrattuna sanakirjojen tekemisen tahtiin, joissa yleensä kuvataan 20–30 vuotta vanhaa kieltä, sanoo tietokirjailija Jukka Korpela.
Tietokoneohjelmien kääntäminen ei ole teknisenä operaationa samalla tavalla suoraviivainen kuin kirjan tai elokuvan suomentaminen. Yhden tekstiköntin sijaan tarjolla on sadoittain tai tuhansittain irrallisia tekstinpätkiä, joista ei välttämättä ollenkaan näe, miten niitä käytetään itse ohjelmassa.
Oma suosikkiärsykkini on tällä hetkellä Androidin GMail-sovelluksessa näkyvä "Seuraava"-nappi, jonka pitäisi varmaankin olla "Forward" eli "Edelleenlähetys".
Tästä seuraa myös, että kaikkea tekstiä ei välttämättä käännetä ollenkaan. Tyypillinen esimerkki ovat virheilmoitukset. Kenties kääntäjä ajatteli, että niiden ei pitäisi koskaan näkyä käyttäjälle, tai ehkä hänellä ei ollut aikaa niiden suomentamiseen.
Virheilmoitukset ovat muutenkin kimurantteja, sillä harva suomenkielinen virheilmoitus on avuksi, kun lähtee etsimään ratkaisua ongelmaansa. Yleensä sille pitää ainakin etsiä englanninkielinen vastine – ja sama voi koskea myös käyttöohjeita.
– Suomenkielistä käyttöohjetta ymmärtää vain henkilö, joka pystyy mielessään kääntämään tekstin englanniksi ja ymmärtää sitten, mitä siinä sanotaan, Korpela kärjistää.
Kaikessa edelläkuvatussa on tietenkin oletettu, että käyttäjä on voinut itse valita ohjelman kielen. Jos huonosti käy, kieliasetukset on koplattu yhteen muiden niin sanottujen locale-tietojen kanssa.
On aivan mahdollista, että Suomessa asuva henkilö haluaisi käyttää ohjelmaa englannin kielellä, mutta silti tahtoisi nähdä valuuttatiedot euroina, tykkää 24-tuntisesta kellosta ja haluaa käyttää desimaalipilkkua desimaalipisteen sijaan.
Jos oikein huonosti käy, ohjelma haluaa päättää itse käyttäjän puolesta, mitä kieltä puhutaan. Ja jos todella surkeasti, siis aivan kammottavan hirveästi käy, käyttäjän eteen oksennetaan konekäännös, jonka ymmärtämiseen vaadittaisiin dosentuuri Tylypahkan käännöslaitokselta.
Sokerina pohjalla on vielä se, että nykyään ohjelmistoja päivitetään tiuhaan tietoturvasyistä. Jos käännösten tekemiseen menee pitkään, joutuu käyttäjä valitsemaan joko tietoturvallisen englanninkielisen ohjelman tai mahdollisesti vaarallisen suomenkielisen version. Ei ihme, jos atk-suomennoksia väheksytään – ja entistä enemmän on syytä tehdä jotain sen eteen, että asianlaita paranisi.
