Juhana Säilynoja
Yle
Jugoslavia 1980-luvun lopulla: nationalismi nousi ja taloudelliset erot tasavaltojen välillä kasvoivat. Heti seuraavan vuosikymmenen alettua kohtasi Jugoslavia väkivaltaisen loppunsa.
”Jugoslavia on maa matkalla kaaokseen”, näin alkaa Ulkomaanraportti vuodelta 1989. Syitä tuohon olettamukseen oli useita. Tuona vuonna Jugoslavian inflaatio lähenteli 900 prosenttia, työttömyys yli 20 prosenttia ja ulkomaan velkaa 200 miljardia dollaria.
Silti talous ei ollut ongelmista huolestuttavin. Valtioliiton sisällä kansallistunteet olivat voimistuneet ja varsinkin serbinationalismi huolestutti muita tasavaltioita. Albaanienemmistöinen Kosovo oli laitettu kuriin valtioliiton sotavoimin. Jugoslavian menneisyys oli sotainen ja varsinkin kroaattien ja serbien historia väkivaltainen.
Kommunistisessa Jugoslaviassa kansallisuudet tukahdutettiin
Pohjoisen rikas Slovenia oli jo alkanut valmistautua mahdolliseen valtioliitosta irtautumiseen. Kosovon konfliktin se näki merkkinä siitä, että keskusvalta on valmis aseelliseen toimintaan. Varsinkin, mikäli Jugoslavian rajojen koskemattomuus on uhattuna.
Teologian tohtori Milo Babic selittää kansallistunteiden nostatusta freudilaisittain.
”Kyse on tukahduttamisesta, josta Freud puhui. Kommunistinen järjestelmä tukahdutti uskonnon ja kansallisuuden, muttei ratkaissut asiaa, joka ilmenee nyt alkeellisesti.”
Kahden vuoden päästä vuonna 1991 Ulkomaanraportti vieraili jo sotatilassa olevassa Jugoslaviassa. Kroatia ja Slovenia olivat julistautuneet itsenäisiksi ja Kroatian sota puhjennut.
Serbian tarkoituksena oli vetää rajat uudelle Jugoslavialle. Slovenia saisi mennä, samoin Kroatian kroaattienemmistöiset osat.
Tavoitteena suur-Serbia
Sota uhkasi myös vielä niin rauhallista Bosniaa. Liittovaltion armeija ja Serbia painostivat Bosnian aluetta sotilaallisesti ja yrittivät pakottaa bosnialaisia rintamalle. Sotatilan takia Bosnian ulkomaankauppa oli katkennut.
Bosnian serbit olivat myös pitäneet perustuslain vastaisen kansanäänestyksen siitä, tahtovatko alueen serbit asua Jugoslaviassa, siis Serbian yhteydessä. Tämä nähtiin keinona yrittää luoda suur-Serbiaa.
Myöhemmin sotarikoksista syytetty Radovan Karadžić kiistää näkemyksen.
”Vaikka suur-Serbia olisikin paras ratkaisu serbeille, haemme yhteistä ratkaisua, joka olisi hyvä myös bosnialaisille ja kroaateille”, hän sanoi.
Bosnian sota syttyi seuraavana vuonna (linkki vie uuteen artikkeliin).
Jaettu Bosnia
Vuonna 1992 A-studio haastatteli Bosnian serbipuolueen johtajaa Radislav Vukicia. Hän saapui haastatteluun konepistooli takin alla ja kertoi serbiarmeijan olevan vahva ja valmis. Sen tavoitteena oli saada Bosnian ja Kroatian serbialueet osaksi Serbiaa.
Ohjelmassa vieraillaan myös pakolaiskeskuksessa Unkarissa. Kroaattipakolainen kertoo, että hänen oli pakko lähteä kotiseudultaan, koska ”serbit halusivat puhtaan kansan Baranjaan”.
Bosnian sota jatkui aina vuoteen 1995 saakka. Pääkaupunki Sarajevo oli piiritettynä pitkälle seuraavan vuoden puolelle. Piiritys ja Bosnia-Hertsegovinan vuoristoinen maasto vaikeuttivat humanitaarista työtä. Ykkösjuttu-ohjelmassa seurattiinkin avustusten tiputtamista öiseltä Bosnian taivaalta apua tarvitseville sekä bosnialaisten elämää sodan runtelemassa kotimaassaan. Aina ei apu päässyt perille asti.
Lisätietoja artikkelissa ja ohjelmissa olevista termeistä.
HUOM! Videoissa on voimakasta kuvamateriaalia sodasta, joka voi olla järkyttävää.
Kosovo Poljen taistelu oli vuonna 1389 serbien ja ottomaanien välillä käyty taistelu. Ottomaanit voittivat, mutta taistelun vuoksi serbit pitävät Kosovoa pyhänä maanaan. Myyttiä taistelusta vahvistettiin serbinationalismin noustessa 1980- ja 1990-luvuilla.
Kroatian sota käytiin vuosina 1991-1995. Osapuolina olivat kroatia ja kroatian serbivähemmistö. Serbia ja Jugoslavian liittoarmeija tukivat serbivähemmistöä, joka aloitti Krajinan alueella 1991 etnisen puhdistuksen. Sota päättyi Daytonin rauhansopimukseen.
Slovenian itsenäistymisestä seurasi Slovenian sota, jota myös kymmenen päivän sodaksi kutsutaan. Se kesti 27. kesäkuuta kuudenteen heinäkuuta 1991. Slovenian itsenäistymisjulistuksen jälkeen Jugoslavian armeijan tankit vöyryivät sloveniaan. Sloveenit kuitenkin onnistuivat saartamaan epäyhtenäisen hyökkääjäjoukon. Sota päättyi Brionin sopimukseen.
