1960-luvun lauluntekijöistä tuli iskelmä-Suomen tarinankertojia ja elämänfilosofeja

Kotkalainen Juha ”Watt” Vainio, stadilainen Jukka Kuoppamäki sekä hämeenlinnalaiset Irwin Goodman ja Vexi Salmi olivat tärkeimmät 1960-luvun esiin nostamat suomalaiset iskelmäntekijät. Elävä arkisto tarjoilee kansakunnan henkiseen maisemaan voimallisesti vaikuttaneesta nelikosta laajan taustapaketin Iskelmä-Suomi-sarjaan.

Kaikki neljä tulivat suomalaisen iskelmän maailmaan keskellä kuusikymmenluvun kulttuurista murrosta. He jatkoivat suomalaista laulun tekemisen perinnettä ja samalla mullistivat sen. Kupletista kumpuava riimimittainen iskelmärunous vietiin uudelle todenmukaisuuden ja tarkkanäköisyyden tasolle.

Lauluntekijöiden kokemusmaailmoja yhdisti sodan jälkeinen todellisuus. Lauluissaan he kuitenkin loivat kolme erilaista kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Reino Helismaan laulutekstittäjän viran perinyt Juha ”Watt” Vainio aloitti suomalaisen iskelmän sukupolvenvaihdoksen 1960-luvun puolivälissä. Hänen tarinaniskijän kykynsä kävivät jo varhain ilmi Vanhan salakuljettaja Laitisen kaltaisista teksteistä. Junnu kirjoitti itse kokemastaan, ajasta poimimastaan ja kansan suusta kuulemastaan.

Keskeiseksi muodostui lähtemisen ja paikalleen jäämisen teema, jota käsitteli mm. 1960-luvun iskelmähelmi Kolmatta linjaa takaisin. Vainion oma jazzillinen kulttuuritausta vilahti monessakin alkuaikojen kappaleessa, kuten Juhannustansseissa. Toinen merkittävä omintakeinen coverteksti Rööperiin kuvasi nimestään huolimatta hänen lapsuutensa Kotkaa.

Luonnonsuojelullinen Vanhojapoikia viiksekkäitä osoittaa hyvin, kuinka Vainio käsitteli laajojakin teemoja yksittäisen ihmisen ja runollisen oivalluksen kautta. Raitistuttuaan hän kirjoitti yhä useammin herkkävaistoisia kuvauksia merestä, karuista saaristomaisemista ja elämän aallokossa teutaroivasta suomalaisesta miehestä. Toteutumattomista unelmista kertoo mm. Kotkan poikii ilman siipii.

Jos Junnu kertoi Suomesta humaanin elämänfilosofian ja humoristisen salaviisauden kautta, Irwin Goodmanin ja Vexi Salmen kuva maasta oli puolestaan raastava ja räävitön. Irwin nousi pinnalle idealistisen folkmuodin siivellä, ja hänet miellettiinkin aluksi protestilaulajaksi. Radanvarren pikkukaupungin poikien viisuissa ei kuitenkaan ollut kyse maailmanparannuksesta vaan uuden ajan kupletista.

Ei tippa tapa ja muut reteät hupilaulut, jotka puhuivat iskelmän siihen asti karttelemista aiheista, rikkoivat yhtenäistä ja puhdasta Suomi-kuvaa. Ne muuttuivat kansan ääneksi ja sen puheenparsiksi. Renttuasenne kohtasi kulkuriromantiikan perinteen St. Pauli ja Reeperbahnin tapaisissa huliviliralleissa.

1970-luvun alussa Salmi täydensi Vainion aloittaman iskelmätehtaan nuorennusleikkauksen ryhtyessään ammattimaiseksi lauluntekijäksi Toivo Kärjen oppiin. Hänen klassikoitaan ovat mm. Elämän valttikortit, Surun pyyhit silmistäni, Katson sineen taivaan, Avaa sydämesi mulle, Kerrasta poikki ja Vippaa mulle viitonen. "Nämä hengentuotteet eivät ole syntyneet punaviinin voimalla aamuyön tunteina vaan työpaikalla keskellä päivää, kun on ollut jo kiire studioon", Salmi kuvasi tuotantoprosessia vuonna 2006 tehdyssä haastattelussa.

Irwin jyräsi 1970-luvulla hittilistoilla, mutta viimein taloussotkut ja viinan kirot imivät kansantaiteilijan voimat. Seuraavalla vuosikymmenellä puolikuuro muusikko onnistui kuitenkin palaamaan sivuraiteelta voimalla. Rentun ruusuun huipentuneessa loppurypistyksessä hän voitti puolelleen kokonaan uuden yleisöpolven ennen tylyä kuolemaansa.

Jukka Kuoppamäki aloitti laulu-uransa Neloset-yhtyeessä 1960-luvun alussa. Ensimmäiset omat kappaleet syntyivät folkaallon myötä. Idealistinen ja opettavaisuuteen taipuvainen laulaja-lauluntekijä valikoitui vuonna 1967 television Jatkoaikaan esittelemään ”hippie-aatetta”. Kuoppamäki kokeili 1960-luvun mittaan monia eri tyylejä rockista chansoniin. Ensimmäiset menestykset olivat Matthew And Sonin tapaisia käännöshittejä, ennen kuin mies nousi hitintekijäksi omillaan.

Kuoppamäen ihanteellisen nostalgista asennetta suomalaisuuteen kuvaa hyvin vaikkapa menneisyyttä romantisoiva Pula-aika. Hänen kansallisromantiikkansa kiteytymä on tietenkin Sininen ja valkoinen, jota on ehdotettu jopa Maamme-laulun korvaajaksi. Antroposofisen pappiskoulutuksen saaneen lauluntekijän New Age -aatemaailmaa ilmensi mm. euroviisukandidaatti Aurinkomaa. Kuoppamäki jatkoi iskelmien kirjoittamista itselleen ja muille myös hengellisen uransa aikana. Suomalaisiksi evergreeneiksi kohonneisiin superhitteihin kuuluvat mm. R-a-k-a-s, Viikonloppuisä, Ei kauniimpaa ja Anna mulle tähtitaivas.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors

Katso myös

• Juha Vainion varhaisia hittejä
• Lavalla Junnu Vainio
• Junnu palasi koulun penkille
• Nelosten lainasombrerossa aloitti musauransa myös Jukka Kuoppamäki
• Ikihippi Jukka Kuoppamäki
• Jukka Kuoppamäki huomasi pärjäävänsä omillaan
• Matti Viironen: Viikonloppuisä
• Katri Helena valloitti Kaustisen
• Miten minusta tuli minä, Vexi Salmi
• Opeta mua rakastamaan — näin tehdään iskelmätähteä
• Elämän valttikortit
• Katri Helena: Katson sineen taivaan
• Kirka: Hetki lyö, Born to Be Wild, Surun pyyhit silmistäni
• Protestilaulaja Irwin Goodman
• Irwin Goodman - kultainen kurjuus
• Irwin haki puolikuuronakin rypäleet maailmalta