Hyppää pääsisältöön

Max Jakobson, Suomi ja puolueettomuus

"Tornikello seisoo, eikä naapurikaan pysty asiassa juuri nyt auttamaan", pohti Max Jakobson (1923-2013) laman alla 1992. Pitkän uran ulkopoliittisena taustavaikuttajana tehnyt Jakobson tunnettiin tarkkasilmäisenä keskustelijana, joka taisi myös kynänkäytön.

Jatkosodasta selvittyään 21-vuotias Jakobson olikin saanut heti töitä toimittajana. Jo pian, vuonna 1946, hänelle oli avautunut mahdollisuus siirtyä BBC:n leipiin Lontoosen. Kahta vuotta myöhemmin hänestä tuli Uuden Suomen Lontoon-kirjeenvaihtaja.

Tuota aikaa Jakobson muisteli myöhemmin hyvänä journalismin oppiaikana. Sodanjälkeinen Suomi oli pitkään eristäytynyt, elettiin siis "kirjeenvaihtajan kulta-aikaa".

Journalismin myöhempää kehitystä Jakobson tuntuu tervehtineen kaksijakoisesti. Vaikka toimittajat nykyään olivat henkilökohtaisesti riippumattomampia kuin aiemmin, oli heidän valtansa entisestään kasvanut. Tästä huolimatta hän vierasti käsitettä "mediavalta". "Ei media suuntaa määrää, mutta sen merkitys on kasvanut - ainakin poliitikot ovat tulleet siitä riippuvaisiksi."

Lontoosta Jakobson palasi Suomeen ulkoministeriön palvelukseen ja päätyi vuonna 1965 Suomen YK-suurlähettilääksi Washingtoniin. Jakobsonin omana agendana oli vahvistaa Suomen asemaa maailmalla puolueettomana valtiona. Haastattelussa kuullaan tarkkanäköisiä havaintoja siitä, millaista ulkosuhteiden hoito tuolloin muusta maailmasta vielä melko eristäytyneessä Amerikassa oli.

Jakobson tunnettiin Kekkosen luottomiehenä. Vaikka Jakobson nimellisesti toimi ulkoministerin alaisena, johti Kekkonen ulkopolitiikkaa käytännössä yksin. Jakobson kertoo elävästi tavoista, miten Kekkonen suvereenisti ohitti ulkoministerin neuvottelutilanteissa.

Kekkonen yritti junailla Jakobsonin myös YK:n pääsihteeriksi. Pohjoismaiden kannatuksen saanut hanke kaatui kuitenkin Neuvostoliiton vastustukseen. Haastattelussa Jakobson pohtii vastustuksen syitä sekä miettii laajemminkin idänsuhteitamme. Paasikivi ja Kekkonen hoitivat niitä hänen mukaansa varsin eri tavoin.

Washingtonista Jakobson jatkoi suurlähettilääksi Tukhomaan. "Äärettömän kiinnostava paikka lähettiläälle." 1970-luvun alun Ruotsi-Suomi-suhteissa vallitsi menneisyyden rasitteiden takia edelleen "selvä epätasapaino". Jakobsonin mukaan moni suomalainen koki tuolloin usein tiedostamatontakin katkeruutta Ruotsia kohtaan.

EU:n myötä tilanne oli vihdoin muuttumassa: "Ensimmäisen kerran historiassa Suomi ja Ruotsi ovat samalla lähtöviivalla." Olennainen parannus suhteissa piili turvallisuuspolitiikassa ja sittenkin erilaisissa puolueettomuuksissamme. "Ruotsi tiesi aina saavansa apua muilta demokratioilta. Suomi taas pelkäsi saavansa apua taholta, miltä ei sitä halunnut."

Diplomaatin tehtävistä Jakobson siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n johtajaksi 1975. Siellä hän sai tehtäväkseen mm. selvityttää, miten vinoutunutta ohjelmapolitiikkaa Yleisradiossa oikein harjoitettiin. "Emme me Ylen ohjelmia muuttaneet, ne muuttuivat sitten yleisen mielipiteen mukana."

Vuonna 1992 Jakobson oli ollut eläkkeellä kahdeksan vuoden ajan. Tuo aika oli kulunut pitkälti kirjoittaen. Lähihistoria ja maailmantalous antoivat päivittäin uutta pohdittavaa. Mm. Neuvostoliiton hajoamisen hän liitti informaatioyhteiskunnan syntymiseen.

Tulevaisuuden hän näki epävakaana - pitkään aikaan ei olisi paluuta kylmän sodan tapaiseen selkeään asetteluun. "Se piti asioita koossa, sen mukaan kaikki muutkin saattoivat suunnistaa." Nyt rakenteet hajosivat, pirstoutuivat, "kaikkialla kaivattiin poliittista johtajuutta". Demokratian itsessään hän näki kuitenkin elinvoimaiseksi, mutta muutoksia kaipasi järjestelmä, miten kansanvallan päätöksiä oikein tehdään.

Jakobson antoi viimeiseksi jääneen tv-haastattelunsa Saksojen yhdistymisen 20-vuotispäivän merkeissä vuonna 2010. Käy ilmi, miten hänen ajatuksiinsa DDR:n kohtalosta vuonna 1988 oli suhtauduttu. Jakobson oli tuolloin pitänyt puheen, missä hän oli epäillyt, ettei Itä-Saksalla sosialismin romahtaessa enää olisi tulevaisuutta. "Oli useita ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, ettei pitäisi puhua. Ei pitäisi puhua", hän sanoo haastattelussa hymähtäen.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.