Hyppää pääsisältöön

Kuntoruutu aloitti valistavien liikuntaohjelmien aikakauden

Vuosina 1968-1973 esitetystä Kuntoruudusta se alkoi: tv:tä katsovan kansalaisen oli vastedes syytä suhtautua liikuntaan ihan vakavasti. Yksin liikkuminen ei riittänyt, oli myös opeteltava syömään uudella tavalla.

Ajan hengen mukaisesti televisio kantoi 1960-luvun lopulta alkaen vastuunsa kansalaisten hyvinvoinnista myös liikunnan saralla. Vastaanottimien lisääntyessä toimittajien "näköyhteys" olohuoneisiin terästyi. Näky lienee ollut huolestuttava, sillä ohjelmanteon ohjenuoraksi otettiin nyt tiukka ohjeistus oikeanlaisen liikunnan pariin.

Hyvässä liikuntalajissa yhdistyivät hyödyllisyys, edullisuus ja sosiaalinen tasavertaisuus. Sellainen oli esimerkiksi palloilu. Kaiken A ja O oli kuitenkin peruskunnon hoitaminen, se hoitui helposti vaikkapa naruhyppelyllä ja vatsalihasliikkeillä.

Kaikki, vaikkapa kotiäiti tai tarjoilija, eivät kuitenkaan pelikentälle tai voimistelusaliin ennättäneet. Ei hätää - hekin ehtivät työn lomassa pitää pienen tauon ja jumpata. Monesti on syytä osata myös rentoutua. Opiskelijat näyttävät mallia, miten se tapahtuu.

Olennainen osa tervettä ruumista ja mieltä oli oikeanlainen, terveellinen ruokavalio. Ellei ruokaympyrä vielä ollut tuttu, oli korkea aika tutustua siihen.

Myöhemmissä liikuntavalistusohjelmissa mentiin vielä pidemmälle. Vuonna 1974 valmistuneessa ohjelmassa ohjeistettiin eri ammattikuntien miehiä liikkumaan ja syömään oikein. Metsuria kehotettiin hölkkäämään metsätyömaalle, maanviljelijää päivän päätteeksi pyöräilemään ja myyntiedustajaa ahtaassa autossaan voimistelemaan.

Vuosikymmenen lopulla kuntoilun sanansaattajiksi valjastettiin mieluusti julkkis. Muiden muassa Lasse Virén sai kertoa ruokatottumuksistaan, Riitta Väisänen hevosurheilusta ja lempiruuistaan ja Matti Ahde tenniksenpeluustaan.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto