Hyppää pääsisältöön

Valko-Venäjä – Euroopan viimeinen diktatuuri

Keskellä Eurooppaa, Puolan ja Venäjän välissä sijaitsevaa Valko-Venäjää kutsutaan Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi. Maata jo vuodesta 1994 lähtien itsevaltiaan otteilla hallinnut presidentti Aljaksandr Lukašenka on kieltänyt muun muassa valkovenäjän kielen. Dokumentit kertovat maasta, jossa taputtamisestakin voi joutua vankilaan.

Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 nousi sen entisten jäsenmaiden kansallismieli kukoistukseen. Näin ei käynyt kuitenkaan Valko-Venäjällä.

”Kun Neuvosliitto hajosi, valkovenäläisten alentunut kansallistunto johti siihen, että meillä kulttuurispoliittiset voimat eivät saaneet pontevuutta”, kertoi Kansanrinta-puolueen edustaja Vintsuk Viatshorka Ajankohtaisen kakkosen raportissa vuonna 1996.

A-Studion vieraillessa vasta itsenäistyneessä maassa vuonna 1992 Valko-Venäjällä oli käynnissä kuitenkin varovaisia valkovenäläistämistoimia. Pikkuhiljaa valkovenäjän kieli alkoi levitä maalta myös kaupunkilaisten puheeseen ja sitä alettiin käyttää opetustilanteissa. Sen sijaan opetuskirjat löytyivät toistaiseksi vain venäjäksi. Valkovenäläisliike oli niihin aikoihin vielä pieni, älymystön harrastus.

Valko-Venäjän ensimmäinen presidentti oli Stanislau Šuškevitš, joka vuosina 1991–1994 vei maataan kohti länttä. Vuonna 1994 Šuškevitš menetti valtansa korruption vastaisen komitean johtaja Aljaksandr Lukašenkalle. Lukašenka esitti presidentistä korruptioväitteitä, jotka pakottivat Šuškevitšin eroamaan. Myöhemmin väitteet paljastuivat tekaistuiksi.

Entinen presidentti Šuškevitš piti uuden presidentin suosiota myyttinä – kansalaiset eivät uskalla ilmaista todellisia mielipiteitään.

”Vallalla on pelon ilmapiiri”, Šuškevitš kommentoi Jos valtio tappaa -dokumentissa vuonna 2008.

Samassa dokumentissa nähtiin Valko-Venäjän opposition hyytävä tilanne. Kuuluisia oppositiojohtajia on kadonnut yksi toisensa jälkeen, ja jäljet näyttävät johtavan lopulta Lukašenkaan ja hänen hallitukseensa.

Lukašenka kielsi Valko-Venäjän lipun ja kielen

Mielivaltaisesti hallitseva Lukašenka on presidenttikautenaan kajonnut perustuslakiin useampaan otteeseen ja lisännyt samalla valtaoikeuksiaan parlamentin kustannuksella. Vuonna 1995 hän kielsi Valko-Venäjän punavalkoisen lipun sekä valkovenäjän kielen käyttämisen. Vielä vuonna 2010 valkovenäjää puhui vain yksi kolmasosa valkovenäläisistä ja loput venäjää.

Valko-Venäjällä patriotismi onkin pyrkimystä vapauteen kohti Länsi-Eurooppaa, eroon valtion venäläistämistoimilta.

Diktaattorin syksy -dokumentissa (artikkelin alussa) tarkasteltiin Valko-Venäjän tilaa vilpillisten presidentinvaalien jälkeen vuonna 2011. Puheenvuoron saa opposition presidenttiehdokas Uladzimir Njakljajeu, jonka Suomessa asuva tytär Eva Neklyaeva on kiertänyt ympäri Eurooppaa kertomasta kotimaansa ahdingosta.

Toimittaja Iryna Halip kertoi samassa dokumentissa, kuinka julkisella paikalla taputtaminen saatetaan tulkita poliittisena kannanottona, josta voi joutua vankilaan. Toimittaja Pavel Sheremet arvioi, ettei valta maassa voi vaihtua ilman veristä vallankumousta.

Teksti: Sonja Fogelholm

Lähteet: Valko-Venäjä-dokumentit, Ulkoministeriö, Belsat.eu

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto