Hyppää pääsisältöön

Puhdas konkurssi

Ohjelmassa MOT: Soffaparonin tyhjennysmyynti yritän avata Suomi-Soffan konkurssiin johtaneita tapahtumia ja kyselen Harri Toivaisen uuden yrityksen Suomen sänkytukunperään.

Taustatutkimusta tehdessäni aloin ihmetellä, mistä yrittäjäpariskunta Harri Toivaisen ja Marita Keskinen-Toivaisen vuoden 2008 lähes kuuden miljoonan euron pääomatulot tulivat, jos eivät sohvakaupasta. Alun perin epäilin, että Toivaisilla olisi ollut vienti- tai tuontiyritys jossain ulkomailla, mutta lopulta minulla välähti: kiinteistökauppaa! Pian paljastui, että Toivaisten kiinteistökauppojen taustalla hääräsi Nova Kiinteistökehitys ja Arto Merisalo.

Toivaiset siis rakennuttivat perustamiensa kiinteistöosakeyhtiöiden nimiin kolme myymäläkiinteistöä. Iisalmen ja Mikkelin kiinteistöt myytiin Työeläkevakuutusyhtiö Varmalle, ja Ylöjärven kiinteistö yhdysvaltalaiselle kiinteistösijoittajalle Crown Asset Managementille . Voitot Iisalmen ja Mikkelin kiinteistöistä menivät Toivaisille. Jotta kiinteistöt saatiin myytyä, niihin piti saada vuokralainen, tässä tapauksessa huonekaluliike Suomi-Soffa. Toivaiset siis sahasivat omaa oksaansa sitomalla yrityksensä vuokriin, joita se ei pystynyt maksamaan.

Vain yksi kiinteistö, Ylöjärvi, oli niin sanotusti Suomi-Soffan myymäläketjun taseessa, eli myynnistä saadut rahat menivät Soffalle. Ilman tätä kiinteistön myyntiä (n. 2,8 miljoonaa euroa kohdassa ”liiketoiminnan muut tuotot”) Soffan tulos olisi ollut tappiollinen jo vuonna 2008. Yritettiinkö kiinteistön myynnillä paikata tappioita vai eivätkö Toivaiset todellakaan huomanneet, että yrityksen kannattavuus horjui?

Toivaisten kiinteistöbisnes oli varsin pientä verrattuna moneen muuhun yritykseen. Haastattelussa Arto Merisalo painotti, että ”kymmenet ja kymmenet muut kaupan ketjut” ovat toimineet samalla tavalla. Merisalo nosti usein esiin Kyösti Kakkosen luotsaaman Tokmannin ja Mauri Ikolan Koti-Idean.

Koti-Idea ajatui konkurssiin helmikuussa 2009. Konkurssissa vanhat velat, kuten vuokrat ja kannattamattomat myymälät, jäivät konkurssipesän hoidettavaksi. Omistusjärjestelyjen jälkeen yritys aloitti liiketoimintansa uudelleen ja meni jälleen konkurssiin. Keskusrikospoliisi on tutkinut tapausta konkurssiasiamiehen pyynnöstä.

Suomi-Soffan pyörittäjiä ei epäillä rikoksesta. Konkurssi ei ole rikos, ei liioin uuden yrityksen perustaminen. Sekä Soffan myymäläketjun että tehtaan pesänhoitajien mukaan konkurssi oli tämän kokoluokan yritykseksi ”poikkeuksellisen puhdas”. En silti voi olla ihmettelemättä, miten kätevästi turhista myymäläneliöistä ja vuokraveloista pääsee eroon konkurssin avulla. Tosin vuokrasopimukset olisi saatu katkolle jo saneerausmenettelylläkin.

Journalistisesti olennainen kysymys on, toimivatko Toivaiset hyvässä uskossa vai tarkoituksella? Suomeksi: olivatko he hölmöjä vai kieroja? Tähän en pysty vastaamaan. Virheistä täytyy silti oppia. Muutoin lasku lankeaa meidän kaikkien maksettavaksemme.

Avoimeksi jäi myös Työeläkeyhtiö Varman rooli Soffan konkurssissa. Suomen Kuvalehti uutisoi helmikuussa Varman oudoista kiinteistökaupoista. Varma hankki Kajaanin keskustasta kiinteistön, joka arvo oli noin 600 000 euroa. Varma maksoi kiinteistöistä lähes 2,3 miljoonaa euroa, eli 3,5-kertaisen ylihinnan.

Samalla siirrettiin myös kiinteistössä toimineen yrityksen eläkevakuutukset Varmaan ja tehtiin uusi kymmenen vuoden vuokrasopimus. Vuonna 2005 Vakuutusvalvonta  (nykyinen Finanssivalvonta) antoi kannanoton, jonka mukaan ”järjestelyä voidaan pitää sopimattomana esimerkiksi, jos työeläkevakuutukseen tai sijoitustoimintaan liittyviin liiketoimiin sidotaan työeläkevakuutusyhtiön kanssa samaan ryhmittymään kuuluvien vakuutusyhtiöiden vakuutusten tai muiden palvelujen hankkiminen tai käyttö”. Suomeksi sanottuna sijoituspäätösten ja asiakkaiden hankinnan koplaus yhteen ei ole hyväksyttävää.

Kajaanin kauppaa oli hieromassa sama mies kuin Suomi-Soffan Iisalmen ja Mikkelin kiinteistökaupoissa: Varman sijoituspäällikkö Jorma Kuokkanen. Herää kysymys, käytettiinkö myös Soffan ja Varman välisissä kiinteistökaupoissa valuuttana muutakin kuin rahaa? Saiko Varma myös Soffan työntekijöiden eläkevakuutukset? Vaikka näin olisi ollut, lopputulos oli joka tapauksessa tappiollinen. Varmalta jäi saamatta vuokria yli puoli miljoonaa euroa, ja maksamattomia eläkevakuutusmaksuja noin puolitoista miljoonaa euroa. Valitettavasti lakisääteistä työeläkevakuutustoimintaa harjoittava Varma ei halunnut kertoa sijoitustoimintansa periaatteista ohjelmassa.

Kommentit