Hyppää pääsisältöön

Soffaparonin tyhjennysmyynti: käsikirjoitus

Arto Merisalo:

”Meillä kaikilla oli liikaa vauhtia, kulurakenne karkasi käsistä. Huonekalualalla kävi näin, kiinteistöalalla kävi tällä tavalla ja lopputulos on nähtävissä, että minä istun täällä Jokelassa tänään pohtimassa näitä asioita ja herrat istuu jossain muualla pohtimassa näitä asioita - - - kun nyt hiljentyy ja miettii niin ymmärtää monta asiaa toisin.”

MOT-tunnus

Kotimaisia sohvia halvalla, oli Suomi-Soffan keskeinen lupaus. Ja kauppa kävi.

Soffa henkilöityi omistajapariskuntaan Harri Toivaiseen ja Marita Keskinen-Toivaiseen, joiden miljoonatulot herättivät huomiota vuonna 2009.

Sitten rysähti. Ensin meni konkurssiin Suomi-Soffan myymäläketju ja sitten tehdas. Jäljelle jäivät miljoonavelat.

                         MOT: Soffaparonin tyhjennysmyynti


Suomi-Soffan myymäläketju sai alkunsa Espoossa heinäkuussa 1997, jolloin pöytälaatikkoyritys Azzamania muutettiin Suomi-Soffaksi. Myymäläketjun toimitusjohtajaksi tuli Harri Toivainen.

Jo paria vuotta aiemmin hänen vaimonsa Marita Keskinen-Toivainen oli perustanut oman yrityksen Kensonicin, jonka nimi vaihtui Suomi-Soffa Tehtaaksi. Yhdessä nämä kaksi yritystä muodostivat Suomi-Soffan.

Aluksi Soffalla meni lujaa. Vuosina 2005-2007 Suomi-Soffa oli Suomen nopeimmin kasvava huonekaluketju. Vuonna 2006 Marita Keskinen-Toivainen valittiin vuoden kasvuyrittäjäksi kaupan alalta.


Suomi-Soffan liikevaihto oli parhaimmillaan yli 80 miljoonaa euroa.



Vuonna 2009 Soffa alkoi suunnitella ja sisustaa myös julkisia tiloja.

Sitten alkoi alamäki. Huonekalukauppa hidastui, rahantulo väheni ja yritys alkoi velkaantua nopeasti.
Toivaisten sohvaimperiumin tarina alkaa jo 70-luvun lopulta, jolloin Harri Toivaisen isä Arvo Toivainen perusti Pohjois-Suomen kaluste –nimisen yrityksen. Yritys meni konkurssiin 90-luvun puolivälissä, ja Arvo Toivainen tuomittiin ehdolliseen vankeuteen talousrikoksista. Harrilla oli yrityksestä pieni osuus.
Ote Kuningaskuluttajasta 22.8.1995:

”Palautetaanpa mieleen Pohjois-Suomen kalusteen historia. Pohjois-Suomen kaluste osakeyhtiö aloitti toimintansa Arvo Toivaisen ohjaksissa viitisentoista vuotta sitten. Nimi muutettiin kuukautta ennen konkurssia Kainuun laatukalusteeksi. ”Konkurssifirma on ollut Arvo Toivainen, ja minä olen se Arvo Toivainen.”

Vuosina 1992-1996 Harri Toivaisella oli oma yritys Suomi-Kaluste, joka myös meni konkurssiin. 2000-luvun alussa Harri Toivainen tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä, kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen petoksesta.
Mukana Toivaisten huonekalualan yrityksissä on ollut myös Arto Merisalo, joka nyt istuu vaalirahasotkuun liittyvistä talousrikoksista Jokelan vankilassa.

Arto Merisalo:

”Hyvin pitkän ajan olen tuntenut, et mä oon tuntenut heidät jo 90-luvun alusta lähtien. Siitä huolimatta, että ovat joutuneet tekemään liiketoimissaan konkursseja, on heillä ollut myös mittavia pitkiä menestysjaksoja ja ennen kaikkea erittäin paljon työpaikkoja ovat luoneet siellä Kainuussa vaikeissa olosuhteissa ja monella muullakin paikkakunnalla.”

MOT:

”Ovat päätyneet paitsi konkurssiin, niin talousrikoksiin nuo aikaisemmat yritykset.”

Merisalo: ”Siitä minä en osaa sanoa mitään, en ole heidän tästä puolesta selvillä, en tiedä, en pysty sanomaan, te tiedätte niistä asioista varmasti enemmän kuin minä.”
Merisalo oli mukana myös Suomi-Soffan perustamisessa.

Arto Merisalo:

”Niin olen ollut mukana sitä konseptia kehittämässä ja ideoimassa ja liikkeelle laittamassa. Olin konsultin roolissa ja sitten jonkun aikaa markkinointijohtajana.”
Suomi-Soffa oli Toivaisen yrityksistä suurin ja kunnianhimoisin. Soffan Kajaanin tehdas myi kalusteita pääosin Soffan omalle myymäläketjulle. Mutta oli eräs poikkeus.

Taloudellisen alamäen jo alettua tehdas myi yli 400 000 euron arvosta huonekaluja yritykselle nimeltä Suomen Kalustemyynti. Suomen Kalustemyynnillä ei ole lainkaan kiinteää myymälää, vaan yritys kiertää maakuntia rekalla. Helmikuun lopulla kalustemyynti oli asetellut rekan sisällön Vaajakosken Urheilutalolle.
Kalustemyynnin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja on virallisesti Harri Toivaisen sisko Heidi Toivainen, mutta käytännön myyntityötä pyörittää tuttu mies, Arvo Toivainen.

Oululainen Riitta Järvenpää päätyi kalustemyynnin kiertävään rekkamyymälään lehtimainoksen perusteella.

Riitta Järvenpää:

”Ei siinä tilanteessa osannu edes lyödä hanttiin. Sä vaan oot siinä pyörityksessä ja ukko pyörii ympärillä ja puhuu. Tuli mieleen, että hämähäkki, kun se hyppii ja kuttoo verkkoo, et sä oot siinä lamaantunut.” ”Mä yritin sanoa, että kun enhän minä osta kahvipakettiakaan näin äkkiä, mutta kun mä en sitäkään lausetta saanu sanoa loppuun, elikkä mun ei annettu puhua. Se oli kummallista. Ei siitä päässy pois.”


Järvenpäälle myytiin vaaleanpunainen Paroni-sohva. Alkuperäinen hinta tuoleineen oli yli viisi tuhatta euroa, josta se putosi vajaaseen kahteen ja puoleen tuhanteen.

Riitta Järvenpää:

”Mä olin ihan itku kurkussa ja tärisin ja sitä paperia luin, että apua. Halpaa sohvaa lähdin ostaan, nolla oli liikaa kyllä siinä hinnassa.”
Järvenpää yritti perua kaupan heti, mutta myyjät eivät suostuneet. Hän sai kuitenkin vävypoikansa avustuksella pudotettua hinnan puoleen.

Riitta Järvenpää:

”No kahden vuoden maksuaika ja korot ja kulut päälle, että kyllä se 1 100 tulee nouseen aika korkeaksi.”


Järvenpää ei ole ainoa, joka kokee tulleensa huijatuksi. Kuluttajaviranomaisille tuli viime vuonna Suomen Kalustemyynnistä lähemmäs kolmekymmentä yhteydenottoa.

Myyjille kauppa kannattaa. Arvo Toivaisen tulot ovat olleet vuosittain reilut 120 000 euroa.
Myös Suomi-Soffan pyörittäjien tili karttui. Huippuvuonna 2008 Harri Toivaisen pääomatulot olivat yli kaksi miljoonaa seitsemänsataatuhatta ja Marita Keskinen-Toivaisen lähes kolme miljoonaa euroa.

Suomi-Soffalle jaettiin avokätisesti yhteiskunnan tukia. 2000-luvun aikana Suomi-Soffalle myönnettiin erilaisia kehittämis-, kuljetus- ja palkka-avustuksia yli kaksi miljoonaa euroa.

Vuonna 2008 Suomi-Soffa -yhtiöt jakoivat Marita Keskinen-Toivaiselle osinkoa 600 000 euroa.

Tämä ei silti yksin selitä Toivaisten suuria pääomatuloja. Kainuun Sanomien haastattelussa Marita Keskinen-Toivainen kertoo varsinaisten miljoonatulojen tulleen ”aivan muista toiminnoista” kuin sohvakaupasta.
Vastaus löytyy täältä Savosta. Sohvakaupan ohessa Toivaiset pyörittivät kiinteistöbisnestä Arto Merisalon luotsaaman Nova Kiinteistökehityksen tuella.

Nova Kiinteistökehitys avusti useita kauppaketjuja vuokraamaan tai rakennuttamaan itselleen myymäläkiinteistöjä. Sen asiakkaita olivat muun muassa Suomi-Soffa, Toivo Sukarin Masku ja Kyösti Kakkosen Tokmanni.

Arto Merisalo:

”Ja lähtökohta on se, että etsitään se tontti, tai se olemassa oleva kiinteistö, jota lähetään muuttamaan uuteen käyttötarkoitukseen, tehdään siihen suunnitelma, ja etsitään ainakin se ydinkäyttäjäjoukko, joka tulee sen kiinteistön pääkäyttäjäksi, ja sen jälkeen myydään se kohde joko kotimaiselle tai ulkomaiselle sijoittajalle, tai sitten sille käyttäjälle.”
Suomi-Soffan voimapari Harri Toivainen ja Marita Keskinen-Toivainen rakennuttivat Iisalmeen valtavan, yli 10 000 neliömetrin laatikkomyymälän. Mikkelissä Toivaisten rakennuttama yli 7000 neliömetrin kiinteistö sijaitsee autokaupan takapihalla.

Arto Merisalo:

”Tiedän nämä kaupat varsin hyvin, sillä Suomi-Soffa oli myöskin Novan asiakas. - - - Iisalmen hankkeessa meillä oli rooli etsiä sinne vuokralaisia, Mikkelissä meillä oli rooli etsiä sinne vuokralaisia. Mutta Mikkelissä oli myöskin niin päin, että se tontti oli aikanaan… me olimme sen tontin etsineet.”
Neuvottelu Iisalmen tontista tehtiin aluksi Suomi-Soffan nimissä. Hieman ennen kaupantekoa Toivaiset perustivat kolme kiinteistöosakeyhtiötä, joiden lukuun tontit ostettiin ja kiinteistöt rakennutettiin.

Toivaiset myivät Iisalmen ja Mikkelin kiinteistöt Työeläkevakuutusyhtiö Varmalle. Tarkka kauppasumma ei ole tiedossa, mutta tilinpäätöksen mukaan pelkästään Iisalmen rakennuksen ja tontin yhteenlaskettu arvo oli reippaasti yli 8,5 miljoonaa euroa.

Voitot kiinteistökaupoista menivät Toivaisille itselleen, mikä selittää heidän miljoonatulonsa vuonna 2008.

arto Merisalo:

”Että kyllä näissä yleensä jokaisessa talossa jokunen miljoona pyörii voittoo, voittoo. Että se on niinkun se peruslähtökohta.”


Pankit ja vakuutusyhtiöt eivät enää vuosiin ole olleet kiinnostuneita Iisalmen ja Mikkelin kaltaisista kaupungeista. Miksi Työeläkevakuutusyhtiö Varma sijoitti miljoonia syrjäisillä paikoilla sijaitseviin kiinteistöihin?

Olisin halunnut kysyä asiaa Varmalta, mutta Varmasta ei haluttu kommentoida yksittäistä sijoitusta.


Jotta kiinteistöt saatiin myytyä, niihin piti saada vuokralaiset. Iisalmessa Soffa otti yksin täyden vuokravastuun koko kiinteistöstä. Vuokrasopimukset solmittiin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Arto Merisalo:

”Se tarkottaa sitä, että kun sijoittaja tekee päätöksen, niin sijoittaja on uskonu silloon siihen, että se Soffa on ollu hyvä maksaja. Et sillä on ollu maksukykyä vastata siitä sitoumuksestaan.”
Mutta Suomi-Soffa ei ollut hyvä vuokranmaksaja. Ensin se jätti vuokrat maksamatta ja meni lopulta konkurssiin. Suuri osa Soffan kiinteistöistä on ollut tyhjillään kaksi vuotta, Suomi-Soffan konkurssista lähtien. Varmalta jäi saamatta yli puolen miljoonan euron vuokrasaatavat.

Toivaiset siis sahasivat omaa oksaansa sitomalla yrityksensä vuokriin, joita se ei pystynyt maksamaan.

Arto Merisalo:

”Emmä siinä näe mitään kummallista, että samat omistajat omistaa sekä sen yhtiön, joka rakennuttaa kiinteistöjä, että sen, joka tulee siihen vuokralle tai osittain tai päällekkäin. Ihan samalla tavalla ovat toimineet kymmenet ja kymmenet kauppayhtiöt.”


Huippuvuonna 2010 Suomi-Soffalla oli Suomessa 24 myymälää. Osan omisti Toivo Sukarin luotsaama Masku.

Kilpailu asiakkaista alkoi kiristää Suomi-Soffan ja Maskun välejä. Molemmat yritykset suorastaan polttivat rahaa aggressiiviseen markkinointiin. Syksyllä 2010 Masku haki Suomi-Soffaa konkurssiin maksamattomien vuokrien takia.


Tv-uutiset  3.12. 2010:

”Liikemies Toivo Sukari hakee Suomi-Soffaa konkurssiin.”

Soffan kassasta alkoi loppua raha. Kontit seisoivat satamissa, ja asiakkaat eivät saaneet tilaamiaan kalusteita.

Marita Keskinen-Toivainen yritti pelastaa yrityksensä. Vuosina 2008-2010 hän lainasi Suomi-Soffalle rahaa lähes neljä miljoonaa euroa.

Marita Keskinen-Toivainen ei halunnut antaa haastattelua tähän ohjelmaan. Siksi käytämme äänitteitä hänen kuulemisistaan Espoon käräjäoikeudessa.
Äänite, Marita Keskinen-Toivainen:

”Keväällä aina tulee kontit sisälle, ja yhtiöllä ei ollut itsellä varaa yksinkertaisesti rahoittaa niitä kontteja ja sitten mulla itselläni oli varattuna, mulla alkoi aikaisemmin jo remontti tuolla kotona. - - - Ja varat oli varattu siihen. Ja mä yritykselle lainasin ne sillä ehdolla, että mun on pakko saada ne takaisin.”

Arto Merisalo:

”Omistajat ovat toimineet parhaan kykynsä mukaan, sijoittaneet, jos olen ymmärtänyt oikein, hyvin mittavia summia omia varojaan sinne. Että sen minkä voittivat siinä kiinteistöbisneksessä niin hävisivät sitten itse siinä Suomi-Soffan perusliiketoiminnassa.”
Tämäkään uhraus ei auttanut.
Joulukuussa 2010 Toivaiset yrittivät päästä yrityssaneeraukseen.
Äänite, Marita Keskinen-Toivainen:

”Suomi-Soffa valitsi väärän strategian. - - - Jossain vaiheessa ruvettiin ottaa tuontituotteita ja mentiin volyymimarkkinoille, joka meiltä ei kuitenkaan onnistunut. Kulurakenne karkasi käsistä, tuli taantuma, ja tässä ollaan. Eli kiinteistökulut näytteli hirveen isoa osaa, oli liikaa lattianeliöitä.”



Tv-uutiset 20.5.201:

”Suomi-Soffan Kajaanin tehtaan konkurssi on yhä lähempänä. Yhtiön jättämä saneeraushakemus nimittäin hylättiin Espoon käräjäoikeudessa.”



Kevätkesällä 2011 Suomi-Soffa meni konkurssiin.

Konkursseista jäi yli 30 miljoonan euron saatavat. Velkojia on lähes 300. Niiden joukossa on Soffan vuokranantajia, alihankkijoita, kuljetusalan yrittäjiä, kuluttajia ja mediayhtiöitä. Verovelkaa Soffalta jäi yli neljä ja puoli miljoonaa, ja maksamattomia työeläkevakuutusmaksuja noin puolitoista miljoonaa euroa.

Lisäksi Kainuun suurelta työllistäjältä jäi työntekijöiden palkat maksamatta. Suomi-Soffan tehtaan ja myymäläketjun työntekijöiden palkkasaatavia maksettiin valtion varoista yli 1 200 000 euroa.
Molempiin konkurssipesiin tehtiin niin sanottu erityistilintarkastus.

Mikko Tiilikka:

”Meillä on kyseessä kohtuukokoinen yritys, joka toimii suhteellisen pienellä paikkakunnalla, on julkisuudessa näkyvyyttä hyvin paljon, paikkakuntien päälehtien etusivulla ja markkinoinnissa käytetään yhtiön omistajan kasvoja, ja näin päin pois, niin tää on aina sellainen tunteita herättävä yritys, ja sitten jos sellainen menee konkurssiin, niin kyllä siinä paljon näitä puheita suomalaiseen tyyliin aina jälkikäteen tulee. Mutta kuten totesin, niin mikään näistä ei ole tosiasiassa tapahtunut, mitään lainvastaista tai moitittavaa menettelyä, mitä on väitetty olevan.”
Myymäläketjun erityistarkastuksen yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että Suomi-Soffa maksoi Marita Keskinen-Toivaiselle yli puoli miljoonaa euroa, kun yritys oli jo todettu maksukyvyttömäksi. Osa rahoista maksettiin vielä konkurssihakemuksen vireille tulon jälkeen. Kyse oli Keskinen-Toivaisen lainaamien rahojen takaisinmaksusta.

Konkurssilainsäädännön mukaan yhtä velkojaa ei saa suosia muiden kustannuksella. Tästä syystä Mikko Tiilikan kollega, myymäläketjun pesänhoitaja haastoi Keskinen-Toivaisen käräjille.
Äänite, Marita Keskinen-Toivainen:

”Mun on vaikea ymmärtää, miksi mä istun täällä. Mä en ole halunnut ketään vahingoittaa.” - - - ”Anteeks, tää on vaan niin vaikeeta mulle. Tää repii kaikki haavat uudestaan auki.”



Käräjäoikeus totesi, että verrattuna pesän lähes kuuden miljoonan euron bruttovaroihin, Keskinen-Toivaisen saamaa puolta miljoonaa ei voida pitää huomattavana. Oikeuden mukaan Keskinen-Toivainen ei siis ole kiertänyt konkurssin vaikutuksia. Konkurssipesän hoitaja on valittanut päätöksestä hovioikeuteen.

Kaiken kaikkiaan Marita Keskinen-Toivaiselta jäi Suomi-Soffan konkurssissa saamatta yli kolme ja puoli miljoonaa euroa.
Pian Suomi-Soffan konkurssin jälkeen lehdissä alkoi näkyä tutunoloisia mainoksia. Harri Toivainen oli palannut kehiin uuden yrityksen kanssa.

Saija Haverinen:

”Mä tein todella huonot kaupat ja 1100 euroo meni rahaa hukkaan ja me pystyttiin tätä käyttään hyvin vähän aikaa tätä sohvaa ja jouduin sitte sijottaan 2000 euroo uuteen sohvaan vähän ajan päästä, et sohville on tullu hintaa tässä vajaan vuoden sisällä.”


Laukaalainen Saija Haverinen osti sohvansa Jyväskylästä, yritykseltä nimeltä Suomen sänkytukky. Haverinen maksoi sohvan perushinnan päälle 600 euroa lisää saadakseen kestävän ja likaa hylkivän kankaan.

Saija Haverinen:

”No siin on tää, nää meni ihan kaikki istuinosat tämmöseks vaaleeks, sit nää likaantu hirveen helposti. - - - Ja tuota niin, täst tuli semmonne kulahtaneen näkönen, se menetti värinsäki, nuo istumaosat.”
Haverinen reklamoi sohvasta liikkeeseen, mutta ei saanut mitään vastausta. Lopulta hän teki valituksen kuluttajariitalautakuntaan. Asian käsittely on vielä kesken.

Pelkästään viime vuonna kuluttajaviranomaisille tuli yli viisikymmentä yhteydenottoa Sänkytukusta.
Suomen sänkytukku on Helsinkiin rekisteröidyn Eurolla Oy:n aputoiminimi. Yrityksen toimitusjohtaja ja omistaja on Suomi-Soffasta tuttu Harri Toivainen. Hallituksen varajäsenenä toimii hänen vaimonsa Marita Keskinen-Toivainen.

Harri Toivainen perusti Eurolla Oy:n pöytälaatikkoon jo syksyllä 2010, hyvissä ajoin ennen Suomi-Soffan saneeraushakemusta ja konkurssia.
Toivainen pyyhki Soffan pölyt päältään nopeasti. Suomi-Soffan tehdas meni konkurssiin kesäkuussa 2011. Uusi Sänkytukun huonekalutehdas Kajaanissa käynnistyi kaikessa hiljaisuudessa vielä saman kuun aikana.
Suomen sänkytukun ensimmäisen myymälän avajaisia vietettiin Torniossa elokuussa 2011. Mistä Sänkytukku sai runsaassa kuukaudessa hankittua myymälän täyteen huonekaluja?

Soffan konkurssin ympärillä pyöri huhuja, että tavaraa olisi siirretty tehtaalta konkurssipesän ulottumattomiin. Yksi vinkki kantautui pesänhoitajalle asti.

Mikko Tiilikka:

”Joka johti siihen, että poliisikin sitä selvitti, ja poliisikin totesi, että on täysin perätön asia.”

MOT:

”Mikä?”

Mikko Tiilikka:

”Että olisi jotain tavaraa viety sieltä tehtaalta niin sanotusti piiloon.”
Sen sijaan tavaraa siirtyi konkurssipesästä Sänkytukulle muita reittejä. Juuri ennen konkurssia Soffan tehdas maksoi yli 200 000 euroa suurimmalle alihankkijalleen Kainuun runkopuulle.

Myöhemmin Kainuun runkopuu osti konkurssipesästä huonekalujen piirustuksia, osia ja raaka-aineita. Ostetuista palasista se alkoi valmistaa kalusteita muun muassa Suomen sänkytukulle. Runkopuu avasi myös oman tehtaanmyymälän. Myymälässä seisoo tutunnäköinen Paroni-sohva.
Suomi-Soffan tehtaan konkurssipesästä myytiin tavaraa myös suoraan Suomen sänkytukulle.

Mikko Tiilikka

”Kyllä, muun muassa. Se oli ihan vapaa kauppa, kenellä tahansa oli mahdollisuus ostaa, ja tavara myytiin aina korkeimman tarjouksen tehneelle.”

MOT:

”Onko tämä ihan normaali käytäntö, että konkurssipesästä myydään konkurssin tehneelle yrittäjälle?”

Mikko Tiilikka:

”Kyllä se on hyvin yleistä. Ja käytännössä näissä tilanteissa sitten meillä on ainakin tapana kysyä suurimpien velkojien suostumus, että he katsovat, että tässä ei ole mitään moraalista estettä myydä tällaisia tavaroita tällaisille tahoille.”


Tämän maaliskuun alussa Sänkytukku ilmoitti muuttavansa Suomi-Soffan vanhaan tehdaskiinteistöön Kajaanissa. Helmikuun lopulla sisään oli jo tuotu sänkyjä ja patjoja.

Sänkytukun mainokset toistavat samaa kaavaa: ensin on avajaiset, sitten hullu tyhjennys, sitten loppurysäys ja viimein lopputyhjennys.

Mainonnassa on jotain tuttua. Vuonna 2009 Markkinaoikeus kielsi Suomi-Soffaa mainostamasta jatkuvaa alennusmyyntiä. Kieltoa tehostettiin 100 000 euron uhkasakolla.
Tv-uutiset 22.12.2009:

”Markkinaoikeus on puuttunut Suomi-Soffan ja Maskun ylipitkiin alennusmyynteihin.”



Liperiläinen Viljo Ylisirniö osti käteisellä kaksi vuodesohvaa sänkytukusta. Toimitusaika venyi, eikä myymälästä kuulunut mitään. Samaan aikaan Joensuun sänkytukku mainosti loppuunmyyntiä.

Veijo Ylisirniö:

”Kyllähän se minua hermostutti, kyllähän siinä tuli hirmu lailla pettymyksiä pintaan ja huijatuksi tulemisen tunne oli vahvasti päällä. Loppujen lopuksi päättyi sillä tavalla hyvin, että saatiin toinen sohva ja toisesta saatiin rahat takasin.”
Ylisirniö sai sohvansa kaksi päivää ennen kuin Joensuun liike suljettiin.

Veijo Ylisirniö:

”No sitten heti kun avajaiset oli pidetty, niin tuota rupesi tulemaan loppuunmyyntimainoksia, niin tuota hieman herätti ihmetystä. Yleensä kun joku liike tulee paikkakunnalle, paikkakunnalle, niin odotusarvohan on tietysti, että se liike toimisi pitemmän aikaa tällä paikkakunnalla.”
Kahden vuoden sisällä Suomen Sänkytukku on avannut 13 myymälää ja sulkenut niistä kymmenen. Suurin osa myymälöistä on toiminut kerrallaan vain muutaman kuukauden.

Helmikuun lopulla sulkeutuivat Kuopion ja Jyväskylän Sänkytukun myymälät.

Jyväskylästä löytyy jälleen tutunnäköinen Paroni-sohva, jota on myyty sekä Suomen Kalustemyynnin että Kainuun runkopuun kautta.
Toimitusjohtaja Harri Toivainen ei halunnut kertoa liiketoiminnastaan tässä ohjelmassa.

MOT:

”Entä sitten tää Harri Toivaisen uusi yritys, Suomen Sänkytukku?”

Arto Merisalo:

”Mä uskon, että Toivaisilla on erittäin hyvä osaaminen, osaaminen huonekalukaupassa. - - - Mitä tännekin olen kuullu markkinoilta, niin ymmärtääkseni he ovat nimenomaan muuttaneet konseptia niin päin, että myymäläkoot ovat pienempiä, ja vuokratasot ovat järkeviä. - - - Ja uskon, että kaikki ovat oppineet virheistään.”

MOT:

"Eli mitä tapahtuu kun siihen istuu sitten?"

Saija Haverinen:

”Sieltä valahtaa lattialle hyvässä lykyssä ja sitten kun istut vähän aikaa ni se tulee, tulee ja sit sä putoot lopuks lattialle.”