Hyppää pääsisältöön

Sodan pojat

TK-kuvaaja Eino Nurmi sisarensa Kerttu Rosenlöfin pojan kanssa tämän kotitalon portailla 1942.
TK-kuvaaja Eino Nurmi vierellään sisarensa Kerttu Rosenlöfin poika TK-kuvaaja Eino Nurmi sisarensa Kerttu Rosenlöfin pojan kanssa tämän kotitalon portailla 1942. Kuva: Eino Nurmi / Yle sotilas,poika

Miltä tuntui pienestä pojasta, kun isä oli sodassa? Kuusiosaisessa Erkki Kujalan toimittamassa radiosarjassa Sodan pojat käsiteltiin sotaa lasten silmin. Sarjaa varten haastateltiin yli kahtakymmentä miestä heidän lapsuuden kokemuksistaan.

Talvisodan varjossa kasvoi suuri joukko lapsia, joiden elämää leimasivat isän poissolo, pelko, puute ja raskas työ. Kuusiosainen radiosarja Sodan pojat antoi äänen sota-aikana lapsuutensa eläneille. Ohjelmassa on haastateltavia kaikista Suomen maakunnista. Sarjan toimittaja Erkki Kujala (s. 1939) on itsekin sota-ajan lapsi ja kirjoittanut muun muassa kirjan Sodan pitkä varjo, jossa käsitellään sotalasten kokemuksia.

Ensimmäisessä osassa käsitellään poikien kokemuksia sodan syttymisestä ja isän lähdöstä rintamalle. Monille on jäänyt lähtemättömästi mieleen hetki, kun käskyntuoja on tullut hakemaan isää. Kutsu saattoi tulla yllättäen ja aikaa valmistautumiseen annettiin joskus vain muutama tunti. Moni muistaa äidin ja isän kyyneleet sekä lausumattoman pelon ja ahdistuksen.

Toisessa osassa kerrotaan sota-ajan aiheuttamasta pelosta ja jännityksestä. Joillekin on jäänyt mieleen ahdistavat mustat pimennysverhot, jotka piti vetää suojaksi ikkunoiden eteen, sekä pommikoneiden uhkaavat äänet.

Kolmas osa käsittelee työtä, joka oli iso osa sota-ajan lasten elämää jo hyvin varhain. Isien ollessa rintamalla, saivat pienetkin pojat kannettavakseen suuria vastuita. Eräs miehistä muistelee, kuinka oli jo viisivuotiaana peltotöissä.

Sodan päätyttyä taloudellisten sotakorvausten lisäksi suomalaisilla oli maksettavanaan myös "henkiset sotakorvaukset". Neljännessä osassa puhutaan sodan vaikutuksesta miesten tunne-elämään ja isyyteen. Rintamalta palanneet isät pitivät usein vaikeat kokemuksensa omana tietonaan ja perheen oli keskityttävä työntekoon ja selviämiseen. Mutta haavat eivät parantuneet piilottamalla ja moni kokeekin ongelmien siirtyneen seuraavalle sukupolvelle. "Ei niitä haavoja pyyhkäistä pois yhdessä eikä kahdessa sukupolvessa", toteaa eräs haastateltavista.

Tutkija Merja Korhonen on tutkinut isien ja lasten suhteita ja muuttuvaa isyyttä tutkimuskohteinaan sodan käyneiden miesten lapset. Vaikka sota jätti isiin jälkensä, niin pelottavan ankarat ja arvaamattomat isät olivat kuitenkin lopulta vähemmistössä. Isien huoli perheestä heijastui vastuun antamisena pojille. Ohjelmassa haastateltu Niilo Mäki muistelee säikähtäneensä isän läksytystä palattuaan leikeistä myöhään kotiin. Isä oli muistuttanut, että poikien on oltava kotona äidin tukena. "Miehen mantteli laskettiin vasta kymmenvuotiaan pojan harteille", Niilo muistelee.

Isän ikävä oli kova, mutta poissaoloon myös totuttiin. Joulunaikaan kaipuu heräsi voimakkaammin. Sarjan viidennessä osassa muistellaan sota-ajan jouluja.

Viimeisessä jaksossa pohditaan lapsuuden kovien kokemusten merkitystä elämälle ja jälkipolville. Vaikka monella jäi normaali lapsuus lyhyeksi, on katkeruus silti harvinaista. Vaikeuksista huolimatta sota opetti myös selviytymiskeinoja, kuten lähimmäisen rakkautta, toisista huolehtimista, neuvokkuutta, säästäväisyyttä ja vastuuntuntoa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto