Jukka Lindfors
Yle
TV2 oli mukana, kun Pentti Oskari Kankaan Seitsemän Seinähullua Veljestä tekivät vuonna 1970 kolmen päivän kiertueen räntäisessä Etelä-Ruotsissa. Showbändi viihdytti parhaansa mukaan siirtolaisia, jotka kaipasivat koto-Suomessa kuulemiaan säveliä.
Jarmo Porolan ja Voitto Kotilaisen ohjelma alkaa laivalta, jossa bändi jamittelee iloisesti ravintolan pöydässä. Kapellskärin satamasta on kuitenkin vielä 600 kilometrin bussimatka ensimmäiselle keikalle Boråsiin. Keikkailu käy kalliimmaksi kuin Suomessa, koska ruokailu ja polttoaine ovat hintavampia.
Pyhäinpäivän aikaan Ruotsissa kiersi kaikkiaan kymmenkunta suomalaista bändiä. Tansseissa käyminen oli suomalaisten siirtolaisten suosituin harrastus, ja monet halusivat huvitella mieluummin "omien" kuin kantaväestön joukossa.
Suomi-seurat ja yksityiset tanssien järjestäjät kävivät keskenään kovaa kilpailua. Ruotsissa ei tarvinnut maksaa huviveroa, ja lipuista saattoi pyytää korkeampaa hintaa kuin Suomessa.
Ruotsissa oli yhteensä kolmisenkymmentä suomalaista tanssipaikkaa, joista kahdeksan oli kahden miehen hoidossa. Jorma Roininen operoi Göteborgista käsin, Aarre Roininen puolestaan Tukholmasta. Bisnes ei heidän mukaansa ole erityisen kannattavaa, tärkeämpää on "tuottaa iloa täällä asuville tytöille ja pojille".
Siirtolaiset toivoivat esiintyjiltä musiikkia, jota olivat kuulleet ennen kotimaasta lähtöään. Lähimmän kosketuksen esimerkiksi suomalaiseen tangoon näyttää kuitenkin tarjonneen Seinähullujen groteskisti liioiteltu parodia.
Kiertueen lopussa matkan rasitukset näkyvät jo bändissä. "Hymy alkaa olla opittua ja pelleily konemaista", toimittaja kuvailee. "Mutta yleisö ei sitä huomaa, ja lopulta tunnelma nousee kattoon kuin koti-Suomessa."
