Hyppää pääsisältöön

Iskelmien räytyvä murhe ilahdutti irvileukoja

Suomalainen iskelmäyleisö rakastaa synkkiä lauluja, mutta melankolisten mollikappaleiden äärimmäinen alakulo on inspiroinut myös pilkkakirveitä. Mieltymys murheellisiin lauluihin on suomalaisilla kuitenkin niin verissä, että niiden parodiatkin on otettu tosissaan.

Laulutrio How Many Sisters tulkitsi vuonna 1989 Metro-tyttöjen aikanaan levyttämän Murtuneen elämän. Opettavaista laulua — milloinkaan ei kannata toivoa mitään, koska siitä seuraa vain pettymys — koristellaan tyylikkäillä, joskin hieman odottamattomilla viittilöinneillä ja kappaleen keskelle sijoitetulla kazoo-soololla.

Vasiten parodioiksi kirjoitettujen kappaleiden klassikko on Kari Kuuvan Tango pelargonia, joka julkaistiin suuren tangobuumin aikaan vuonna 1964. Vaikka säveltäjä tieten tahtoen kokosi lauluun tangotekstien "kaikki banaalit kliseet", se upposi ostavaan yleisöön kuin veitsi voihin.

Seuraavan vuosikymmenen lopulla koettiin melankolisten valitusiskelmien suuri buumi, jonka ykköshittejä oli syrjäytyneiden ja eronneiden miesten tunteita tulkitseva Viikonloppuisä. Pianonvartija-ohjelmassa vuonna 1984 Matti Viironen tulkitsi tarinan kahdella täysin vastakkaisella tavalla yhden ja saman esityksen puitteissa.

Näissä 1970-luvun itsesääli-iskelmissä kuoltiin ja päähenkilöille meni mahdollisimman heikosti. Sanoittaja Vexi Salmi ja säveltäjä Heikki Annala keksivät idean kappaleesta, jossa "kuolee enemmän kuin kellään muulla ja kaikki on mennyt, ei jää mitään". Vitsiksi tarkoitettu Elämän valttikortit koki Tango Pelargonian kohtalon: parodia otettiin tosissaan, ja levyt riistettiin käsistä.

Vexi Salmi käytti samaa ideaa vuonna 1998 levytetyssä kappaleessa Elämä on kyyneleitä, jossa onnettomuudet ja kurja kohtalo olivat vielä liioitellumpia. Isä hukkuu syksy-yönä (kuten vaari Tango Pelargoniassa), ja kaikille käy muutenkin huonosti. Oman vivahteensa toi tarinan tulkitsija, näyttelijä Pertti Koivula, joka oli tullut tunnetuksi iskelmäromantiikkaan nojautuvan Onnen maa -elokuvan tangotaiturina.

Myös Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maan tarkoituksena oli irvailla suomalaisten synkkää iskelmämakua. Mutta kävikin päinvastoin: epätoivoa tulvivasta Murheellisten laulujen maasta tuli yhtyeen ehkä suosituin kappale siitä huolimatta — tai juuri sen tähden — että sitä on pidetty myös Suomen synkimpiin kuuluvana.

Teksti: Jukka Lindfors

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto