Hyppää pääsisältöön

Postia veroparatiisista: käsikirjoitus

Veroparatiisit tekevät bisnestä alhaisella tai jopa olemattomalla verotuksella. Niihin valuu joka vuosi miljardeja veroeuroja.

Veroparatiisien suurin valttikortti on salailun myyminen. Se houkuttelee veronkiertäjiä, rahanpesijöitä ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

MOT on saanut haltuunsa historian suurimman asiakirjavuodon, joka raottaa veroparatiisimaailman saloja.

POSTIA VEROPARATIISISTA

Jutta Urpilainen:
”Taistelu veroparatiiseja vastaan on tärkeä, moraalinen tehtävä.”


(Kuntavaalit 2012: Jutta Urpilainen, SDP, 18.10.2012)

Grafiikkaa:

”Suomi toimii eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamisessa.” Hallitusohjelma 2011
Suomen hallitus ja etenkin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on kovin sanoin arvostellut veroparatiiseja ja niiden kautta kulkevaa kansainvälistä veronkiertoa.
Tarkkoja lukuja menetetyistä verorahoista on vaikea saada pankkisalaisuuden takia, mutta tässä on muutama arvio.

Grafiikkaa:
Suomi menettää verotuloja

320 000 000 siirtohinnoittelu

200 000 000 kansainväliset sijoitukset

Lähde: Verohallinto
Eurooppa menettää verotuloja

1 000 miljardia = EU-maiden terveydenhoitomenot

lähde: EU- parlamentti
Kehitysmaat menettävät verotuloja

900 miljardia = 9 kertaa annettu kehitysapu

lähde: Tax Justice Network
Yksityiset piilovarat veroparatiiseissa

16 000 miljardia EUR 21 000 miljardia $ = USA:n +Japanin BKT

lähde: Tax Justice Network

SUOMI: 5 miljardia EUR > Helsingin kaupungin budjetti

lähde: Tax Justice Network

Eva Nilsson :

"Nää luvut on aivan valtavia. Ja samalla meillä olisi kova tarve näille rahoille peruspalveluiden ja hyvinvointipalveluiden tuottamisessa niin köyhissä maissa kuin Suomessakin."

Hannu Kuortti:

"Se osoittaa, mistä myös on kysymys koko veroparatiisi-ilmiössä. Että siellä on tiukka pankkisalaisuus, ei ole läpinäkyvyyttä, joten on kohtuullisen vaikeaa analysoida tätä tilannetta, paljonko sinne varoja siirretään."

Martin Kenney:

"With secrecy, you have no transparency and no accountability. So there, it raises the risk that bad things will happen when folks are allowed to use secret mechanisms to hold huge sums of wealth."
(Salailun myötä katoavat myös toiminnan avoimuus ja vastuullisuus.

Salailu lisää väärinkäytösten mahdollisuutta, kun ihmiset voivat salaisin keinoin käsitellä valtavia rahamääriä.)



Veroparatiiseista on tähän asti paljastunut pieniä palasia, mutta tämä vuoto on kaikkien aikojen suurin. Kaksi ja puoli miljoonaa asiakirjaa on vuodettu kahdesta veroparatiisipalveluja myyvästä yhtiöstä.

Commonwealth Trust Limited (CTL) toimii Brittiläisillä Neitsytsaarilla ja PortcullisTrust Net Singaporessa.
Yli kolmekymmentä kansainvälistä tiedotusvälinettä julkaisee lähiviikkoina veroparatiiseja koskevia juttuja salaisiin asiakirjoihin nojaten.

Grafiikkaa:

mm. Washington Post, The Guardian, NRK, Fhola de Sao Paolo, CBC, Le Monde, Suddeutsche Zeitung, Indian Express, Kiev Post, YLE/MOT
Vuodon on saanut yhdysvaltalainen Washingtonissa toimiva riippumaton tutkivan journalismin keskus nimeltään ICIJ (International Consortium of Investigative Journalists). Se tekee yhteistyötä yli 80 toimittajan kanssa ympäri maailmaa.
Suomessa yhteistyökumppani on MOT.
Salaiset asiakirjat sisältävät yritystietoa, sähköposteja, sopimuksia ja yritysrekistereitä. Niistä käy ilmi, että veroparatiiseissa toimivat niin kansainväliset asekauppiaat kuin Wall Streetin keinottelijat ja venäläiset miljardööritkin – sekä aivan tavalliset yritykset.

Filippiinien ja Indonesian entisten diktaattoreiden perheenjäseniä ja sisäpiiriläisiä löytyy myös paljastusten joukosta.
Suurin osa paljastuksista koskee aasialaisia ja venäläisiä asiakkaita, koska kyseiset kaksi veroparatiisipalveluyritystä keskittyvät näihin alueisiin.

Materiaalista löytyy kuitenkin myös suomalaisia nimiä.
Ensimmäiset yhtiöt, jotka pistävät silmään ovat Suomenlinna Inter Oy ja Olavinlinna Invest Oy.
Sähköposteista ilmenee, että yritykset ovat perustaneet satoja tytäryhtiöitä veroparatiisina tunnetulle Brittiläisille Neitsytsaarille.

Grafiikkana s-posti:
We would like to order 4 standard BVIBC.(BVI business company) to be done in our “usual” way, with the following entities listed as directors and 50/50 shareholders (our “usual” pattern #4): Olavinlinna Invest, Suomenlinna Inter.


Suomenlinna Inter- ja Olavinlinna Invest -yritysten osoitteena on Mannerheiminaukio 1 A Helsinki.

MOT:

Hei, mä haen sellasia firmoja kuin Suomenlinna Inter ja Olavinlina Invest, ja tää osoite on Mannerheimin aukio 1, Helsinki. Onks täällä semmosia firmoja?"

Pääpostiin vahtimestari:

"En usko, ei kuulosta tutulta, onko mitään tietoa mikä kerros sen pitäis olla?"

MOT:

"Löytyykö firma tuosta kyltistä?

Pääpostiin vahtimestari:

"Ei löydy."

Postikonttori:

"Kumma juttu, postiosoite on niin sanottu suurpostin numero, postin oma postinumero, sitä ei kukaan muu saa käyttää. Ei harmainta aavistustakaan."

MOT:

"Ok, kiitoksia."
Yritykset eivät löydy myöskään suomalaisesta kaupparekisteristä.
Yritysten toinen osoite löytyy Tyynenmeren Marshallinsaarilta. Kansainvälistä veronvälttelyä tutkivan Tax Justice Network -kansalaisjärjestön mukaan myös nämä saaret kuuluvat veroparatiiseihin.

Hannu Kuortti:

"No se kuulostaa, että asiaa pitäisi tutkia, en pysty enempää lausumaan, mutta ihan mielenkiintoiselta kuulostaa."

MOT:

"Minkä takia?"

Hannu Kuortti:

"No se, että on yhtiöitä joille niin kuin nimi viittaa Suomeen ja eivät ole meidän rekisterissä."

Suomenlinna Inter - ja Olavinlinna Invest Oy –yhtiöt on rekisteröinyt latvialainen yritys nimeltään Omega Financial Group. Sen verkkosivuilla myydään eri veroparatiisipalveluja seuraavista maista: Hongkong, Vanuatu, Marshallinsaaret, Seychellit, karibialainen Nevis-saari…sekä Suomi.

Hannu Kuortti:

"Joo tää on kyllä ihan uutta, tää että Suomi on luokiteltu jossain määrin tämmöiseksi… en nyt voi sanoa veroparatiisiksi, mutta mut en tiedä että onko meidän kansainvälinen maine sen verran hyvä tai ehkä eksoottinen jostain muualta käsin maailmaa katsottuna, kun ei katsota sitä Euroopasta vaan katsotaan sitä jostain muualta, niin Suomi on hyvin etäinen, tuntematon alue, niin se voi siinä toimia monellekin että siitä vaan muodolliset omistajat Suomesta niin se on ihan.. nyt tällä hetkellä kun kuviot on ollut täällä, että ne muodolliset omistajat ovat sieltä British Virgin Islandilta niin tässä on niin kuin kuvio ikään kuin toisin päin. Ett se ei tarkota mitään, että siellä on mitään muuta kuin joku henkilö on antanut nimensä käyttöön."
Kansainvälistä veronkiertoa vastaan toimii Suomessa kehityspolitiikan kattojärjestö KEPA. Eva Nilsson on myös mukana Tax Justice Network -kansalaisjärjestössä. Näytän kopioita Omega Financial Groupin nettisivuilta.

Eva Nilsson:

"Tää on tällainen tyypillinen veroparatiisipalveluja tarjoava yritys, eli tän yrityksen kautta voidaan perustaa pöytälaatikkoyritys, joka sitten toimii ainakin nimellisesti jossain veroparatiisissa. Ilmeisesti tän yrityksen kautta saa myös semmosen palvelun, että osoite tai joku nimellinen omistajataho tai johtajataho tässä yrityksessä on Suomessa."

MOT:

"Keksitkö jonkun selityksen, että minkä takia Suomi on mukana tässä näitten muitten veroparatiisien maitten joukossa?"

Eva Nilsson:

"Tässä tapauksessa on mahdollista, että taustalla on suomalainen hallintarekisterilainsäädäntö, joka siis antaa mahdollisuuden siihen, että ulkomaisilla osakeomistajilla Suomessa voivat piiloutua tän hallintarekisterilainsäädännön taakse. Tietoja heistä ei ole saatavilla julkisesti."

Soitto Omega Financial Groupiin – “The dialled number is not in use” "Valitsemanne numero ei ole käytössä, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero."

Seuraava suomalainen yhtiö, joka tulee esiin vuodetusta materiaalista, on konsulttiyhtiö Pöyry.
Asiakirjoista selviää, miten Pöyryn asianajaja Anne Viitala ottaa vuonna 2005 yhteyttä Portcullis Trust -yhtiöön Singaporeen perustaakseen tytäryhtiön nimeltään JP-Invest Neitsytsaarille. Asialla on selvästi kiire. Johtajaksi nimitetään Anne Viitala.
Singaporen pääkonttori pyytää Neitsytsaarten ”poikia” hoitamaan Pöyryn tapausta, koska asiakas näin haluaa ”jotta asia pysyy luottamuksellisena.”
JP-Investin ainoa funktio näyttää olevan sveitsiläisyhtiön osakkeiden osto. Jaakko Pöyry Group lainaa omalle, neitsytsaarelaiselle tytäryhtiölleen noin 1,6 miljoonaa euroa. JP-Invest maksaa sveitsiläiselle tilille täsmälleen saman summan.

Anne Viitala (puhelimessa):

"Tää yksi jonka sä olet sieltä löytänyt, tää on ainoa joka meillä on ja sillä ei ole mitään muuta roolia kun omistaa tiettyjä osakkeita, jotka liittyy tämmöseen projektitoimintaan elikkä sillä ei oo mitään meijän varsinaiseen toimintaan liitäntää ja sen kautta ei kulje mitään liiketoimintaa eikä muuta ja se oli sillon vaan niinkun siihen projektiin nähden verotehokkain ratkaisu, että tottakai niinkun kaikilla yrityksillä, meillä on veroyksikkö ja nää analysoidaan niinku case by case ja tää on hyvin poikkeuksellinen, että siinä tilanteessa sillon tämä tuli parhaaks ratkasuks."

MOT:

"Mitä tällä voitettiin?"

Anne Viitala (puhelimessa):

"No, no silloisen veroneuvonantajan mukaan tää oli sellainen ratkaisu joka oli tähän tilanteeseen paras, en osaa muuta sanoa."

Hannu Kuortti:

"Jos puhuu yleisellä tasolla, niin tuleehan siinä tietysti mieleen tällainen ajatus, että tässä on jostain syystä vähän kuin haluttu piilottaa se osto sitä kautta, että käytetään.. ainakin vuonna 2005 veroparatiisiksi täysin luokiteltua aluetta hyväksi, sinne rekisteröityä yhtiötä."
Vuodetuista asiakirjoista löytyy lisää suomalaisia nimiä. Valtion täysin omistamalla postiyhtiöllä Itellalla on tytäryhtiö Brittiläisillä Neitsytsaarilla.

Eva Nilsson:

"Se kuulostaa se hyvin ikävältä. Että myös valtio-omisteisilla yrityksillä on tällaista toimintaa."

      "Tärkeintä tässä olisi taas, jos valtio haluaa toimia edelläkävijämaana tässä veroparatiisikysymyksessä, että valtio ottaisi ensimmäisiä askelia ja olis ikään kuin edelläkävijä siinä, että saataisiin edes valtio-omisteiset yritykset raportoimaan esimerkiksi just tilinpäätöksensä maakohtaisesti, jotta me saataisiin tietoa näiden yritysten toiminnasta, jotta niin kuin kynnys sille, että valtio-omisteiset yritykset ja mitkä tahansa yritykset niin sijoittaa veroparatiisien kautta tai toimii veroparatiisien avulla."

Hannu Kuortti:

"No mielestäni se signaali ei ole kovin hyvä ja sitten että onko sillä mitään todellista vaikutusta siihen toimintaan että onko se vaan passiivinen yhtiö, että se ei vaikuta mitään, mutta mielestäni se nyt ei ole kovin hyvin, kun veroparatiiseja vastaan taistellaan maailmanlaajuisesti ja Suomessa on nyt ykkösagendalla monessakin yhteydessä niin ei se hyvältä näytä."
Itellan veroparatiisiyhtiö on tullut suuren yrityskaupan myötä.
Vuonna 2008 Itella osti venäläisen logistiikkakonsernin nimeltään National Logistic Company. Sen omisti NLC International, joka oli rekisteröity Neitsytsaarille.
Itellalla on myös kolme tytäryhtiötä Kyproksella.

Eva Nilsson:

"No Kypros sijoittuu tällaisen kansainvälisen Tax Justice Networkin veroparatiisilistauksella olisko 20 pahimman joukkoon, eli Kyproksella on vankat tällaiset salassapitolainsäädännöt eli että pankkitalletuksista ja muista yritysomistuksista ei saada tietoa ja veroprosentti on.. tai verotusaste on alhainen."
Itellan yrityskauppa kuului silloin Suomen suurimpiin investointeihin Venäjällä. Kauppasumma oli noin 220 miljoonaa euroa.
MOT:n saamista asiakirjoista piirtyy kuva hyvinkin monimutkaisesta yrityskaupasta usean eri välikäden kautta.
Myyntioperaatiossa oli mukana ainakin 16 yritystä ja 26 ihmistä kuudesta eri maasta. Itellan ostaman NLC-yhtiön omisti kolme venäläistä liikemiestä, pääomistajana miljardööri Sergei Grishin.
Venäläisten yritykset olivat rekisteröityneet neljään eri veroparatiisiin: Caymansaarille, Jerseyyn, Kyprokselle ja Neitsytsaarille.
Itellan Venäjän-johtajan Vesa Vertasen nimi tulee useaan otteeseen esiin veroparatiisiasiakirjoissa. Yrityskaupan myötä Vertanen nimitettiin veroparatiisiyhtiö NLC:n uudeksi johtajaksi.

Vesa Vertanen:

"Itella osti Venäjältä erittäin vahvan markkina-aseman, ulkoistetun varastoliiketoiminnan markkinajohtajan, jolla on toimintaa Moskovan lisäksi kuudessa muussa miljoonakaupungissa, erittäin kattava logistiikkakeskusverkosto, ja markkinajohtajuus. Kauppa oli siinä mielessä strategisesti erittäin tärkeä Itellalle."

MOT:

"No, pääomistajien yhtiöt olivat rekisteröityneet Neitsytsaarille, Jerseyn saarille, Caymansaarille ja Kyprokselle, kaikki tunnettuja veroparatiiseja. Reagoitko tähän silloin, kun kauppa tehtiin?"

Vesa Vertanen:

"Silloin kun kauppaa tehtiin tämä omistajien omistusrakenne oli selvillä. Eli tämän yhtiön, ostetun yhtiön, omistus oli… omistusyhtiö oli Neitsytsaarilla. Ja myös tämä, tämän asian me julkistimme ja tiedotimme ensimmäisessä kaupan tiedotteessamme huhtikuussa 2008."

MOT:

"Miksi luulet, että pääomistajiin kuuluva miljardööri Sergei Grishinin yhtiöt olivat rekisteröityneet veroparatiiseihin?"

Vesa Vertanen:

"Minä en sitä tiedä, minä en ole Sergei Grishiniltä tätä kysynyt koskaan."

MOT:

"Mutta mietitkö sitä silloin?"

Vesa Vertanen:

"Totta kai sitä miettii. Ja on hyvin yleistä, että venäläisillä ja venäläiset yhtiöt rekisteröityvät Venäjän ulkopuolelle."

MOT:

"Mikä tämän neitsytsaarelaisen yhtiön funktio on tänä hetkenä, tällä hetkellä?"

Vesa Vertanen:

"Se on tällä hetkellä, ja on ollut koko Itellan omistuksen ajan, puhtaasti omistusyhtiö."

MOT:

"Ja se omistaa mitä?"

Vesa Vertanen:

"Se omistaa kolmen Kyproksella sijaitsevan yhtiön osakkeet."

MOT:

"Ja mitkä ovat nämä kyproslaisten firmojen funktiot?"

Vesa Vertanen:

"Se oli myös alun perin siinä yhtiörakenteessa, jonka me ostimme. Ja nämä Kyproksella sijaitsevat yhtiöt omistavat Venäjällä venäjäläi… venäläiset Itellan tytäryhtiöt."

MOT:

"Onko kyproslaisilla firmoilla minkälainen liikevaihto?"

Vesa Vertanen:

"Niillä ei ole liikevaihtoa, ne ovat myös täysin puhtaat omistusyhtiöt."
Kypros on tunnetusti venäläisten bisnesmiesten suosikkimaa. Saaren rooli rahanpesumaana on tutkivalle toimittajalle Roman Anille selvä. Novaja Gazetan toimittaja on paljastanut useita korruptio- ja rahanpesutapauksia.

Roman Ani:

"Well Cyprus of course is the lead, when we have different cases, different corrupt cases. And of course it's very useful if you want to hide your identity. So nobody will find out who's behind the company."
(Kypros johtaa tilastoja, kun tutustuu erilaisiin korruptiotapauksiin. Siellä on helppo pitää henkilöllisyys salassa niin ettei kukaan saa selville, ketkä yhtiössä vaikuttavat.)


MOT:

"If you think about the investigations you've been doing about money laundering and corruption, how often do they concern Cyprus?"
(Kun olette tutkineet rahanpesua ja korruptiota, miten usein Kypros tulee esille?)

Roman Ani:

"Well probably 90% of cases. Cyprus is everyhwere, I mean, companies from Cyprus, you always meet them."
(Ehkä 90 prosentissa tapauksista. Kyproslaisiin yhtiöihin törmää tuon tuostakin.)
Kyproslaisen kaupparekisterin mukaan Suomen valtio, eli Itella omistaa kolme yhtiötä Kyproksella. Johtajana on kyproslainen verokonsultti Maria Daminou, joka johtaa yli 50 muutakin yritystä.
Daminoun kaltaiset nimelliset johtajat ovat veroparatiiseille tyypillisiä.

MOT:

"Tää kauppa tehtiin jo vuonna 2008, mutta vielä 2013 tämä… Itellalla on tämä yhtiö Neitsytsaarilla. Minkä takia sitä ei oo aikaisemmin otettu pois?"

Vesa Vertanen:

"Nämä ovat erittäin monimutkaisia järjestelyjä, ja niihin… ne tarvitsee, niin kuin sanoin, varmistaa sillä tavalla, että omistus ei missään tapauksessa katkea missään tap… missään vaiheessa. Tämän vuoden kuluessa tämä Neitsytsaaren yhtiö pitäisi olla pois rakenteesta."

MOT:

"Minne se neitsytsaarelainen yhtiö sitten siirtyy silloin, kun se puretaan?"

Vesa Vertanen:

"Neitsytsaarelainen yhtiö siirtyy näitten ketjussa kyproslaisten yhtiöiden omistukseen, tai, tai sulautetaan – mikä se tekniikka sitten lopullisesti onkaan."

MOT:

"Minkä takia Itella haluaa sitten siirtää yhdestä veroparatiisimaasta toiseen veroparatiisimaahan?"

Vesa Vertanen:

"Me teemme sitä johdonmukaisesti, koska nyt tällä, tässä vaiheessa vielä, ylätaso eli, eli joka omistaa… jonka Itella Suomi omistaa, on Neitsytsaarilla. Lähdemme purkamaan sitä, ja muodostamaan uutta rakennetta loogisessa järjestyksessä. Ja näin se pitää tehdä."

MOT:

"Pitääks se paikkansa että on vaikea purkaa tämmöisiä veroparatiiseissa olevia tytäryhtiöitä?"

Hannu Kuortti:

"Ei minun käsittääkseni siinä ole. Riippuu nyt tietysti  mitä mahdollista varallisuutta siellä on mutta käytännössä näähän on pöytälaatikkoyhtiöitä suurin osa, niin ei se ole mikään ongelma."                
MOT pyysi toimittaja Roman Ania selvittämään Itellan ostaman logistiikkayhtiön taustoja.

Roman Ani:

"In 2008 tax authorities checked National Logistics Company and they found company guilty in, they found that company violated the tax law and the company signed in 2005, or 2006 if I'm not mistaken, some fake contracts with some bogus companies in Russia, when I say bogus companies I mean that companies were registered by nominees, on poor people, who never done any business, and they simultaneously own thousands, sometimes hundreds, sometimes thousands of companies, and National Logistics Company according to tax authorities and according to decision of the court, signed those contracts, fake contracts, in order to minimize the tax pays."
(Vuonna 2008 veroviranomainen tutki NLC-yhtiötä ja sai selville, että se oli rikkonut verolainsäädäntöä. Vuonna 2005 tai 2006 yhtiö tekaisi sopimuksia venäläisten valeyhtiöiden kanssa.Valeyhtiöihin oli kirjattu nimellisomistajiksi köyhiä, jotka eivät olleet harjoittaneet minkäänlaista yritystoimintaa. He omistivat samanaikaisesti satoja tai jopa tuhansia yhtiöitä.Veroviranomaisen selvityksen ja tuomioistuimen päätöksen mukaan NLC-yhtiö tekaisi nämä sopimukset maksaakseen vähemmän veroja.)

National Logistics Company tuomittiin 5 miljoonan ruplan veropetoksesta.  (Grafiikka: 5 milj. ruplaa = 132 000€ v. 2005)

Itellan asianajajat järjestelivät kauppaa neitsytsaarelaisen Commonwealth Trust -yrityksen kautta, josta kyseiset asiakirjat ovat nyt vuotaneet. Samaan aikaan neitsytsaarelainen finanssivalvoja kävi kovaa vääntöä Commonwealthin kanssa, koska yritys oli jo useita vuosia laiminlyönyt rahanpesulakeja.
Neitsytsaarilla toimiva korruptiotutkija Martin Kenney on useaan otteeseen törmännyt Commonwealth Trustin yhteistyöhaluttomuuteen.

Martin Kenney:

"I've sued them many times, for information, not for damages, but for information, which is crucial in our investigations, so we obtain a bill of discovery against them and they have to turn over records secretly to us, and not tip off the customers, so that the customers, the prosecutor doesn't know, that we're investigating him."

     "They got into regulatory difficulties because they seemed to have failed to comply with our anti-money laundering code, which requires them to gather and collect the identities of the ultimate owners of monies or property or assets that they're hoping to administer."
(Olen monesti haastanut yhtiön tietojen salailusta. En siis saadakseni korvauksia vaan tutkinnan kannalta tärkeää tietoa. Oikeuden päätöksen nojalla yhtiön pitää luovuttaa meille tietoja paljastamatta huijariasiakkaalleen, että me tutkimme sen toimia. Yhtiö joutui vaikeuksiin, koska se ilmeisesti rikkoi maamme rahanpesun vastaista lainsäädäntöä. Laki edellyttää, että yhtiön tulee pitää kirjaa hallinnoimiensa varojen omistajien henkilöllisyyksistä.)
Suurin rahanpesutapaus, jossa Commonwealth Trust oli ummistanut silmiään oli niin sanottu Magnitski-tapaus. Commonwealth Trust perusti yli kaksikymmentä veroparatiisiyritystä, jotka olivat kytköksissä Venäjän historian suurimpaan veropetosjuttuun.
Venäläinen lakimies Sergei Magnitski paljasti verohuijauksen, jossa amerikkalaisen sijoitusyhtiön Hermitage Capitalin maksamia veroja, noin 180 miljoonaa euroa, siirrettiin laittomasti eri venäläisviranomaisten henkilökohtaiseen käyttöön.
Marraskuussa 2009 Magnitski kuoli moskovalaisessa vankilassa, pahoinpideltynä ja sairaalahoidon puutteeseen.
Roman Ani tutki yhdessä romanialaisten toimittajien kanssa Magnitski- tapauksen rahavirtoja.

Roman Ani:

"After our project was published, there are now 6-5 criminal cases studied in different nations, in Latvia, in Lithuania, in Moldova, in Cyprus and Switzerland."
(Kun projektimme julkistettiin, viranomaiset aloittivat 5 - 6 rikostutkintaa eri maissa: Latviassa, Liettuassa, Moldovassa,

Kyproksessa ja Sveitsissä.)

Roman Anin mukaan rahaa pestiin myös Suomen kautta.

Toimittajien selvitysten mukaan venäläiset verokavaltajat ostivat turkiksia suomalaiselta turkishuutokauppayhtiö Saga Fursiltä 160 000 euron edestä.
Keskusrikospoliisi on kuitenkaan päättänyt, ettei se aloita esitutkintaa. Poliisin mukaan Saga Furs ei ollut tietoinen että kyse oli mahdollisesta rahanpesusta.

Koko valtavaa Magnitski-verokavallusta ei kuitenkaan olisi voitu tehdä ilman veroparatiiseja.
Vuodetut asiakirjat näyttävät että neitsytsaarelaisen Commonwealth Trustin rooli oli keskeinen, koska se rekisteröi useita Magnitski-tapaukseen liittyviä postilaatikkofirmoja selvittämättä niiden taustoja.

Roman Ani:

"It's pretty tricky business ,establishing thousands of companies, and of course they know these companies are used in different frauds and of course they know these companies are used in drug trafficking, in arms selling, in many other dirty deals, but they still continue to do it."
(Tuhansien yhtiöiden perustaminen on varsin kieroa bisnestoimintaa. On toki tiedossa, että yhtiöitä käytetään petoksiin.On tiedossa, että niitä käytetään huumekauppaan, asekauppoihin ja muuhun likaiseen toimintaan, mutta toiminta jatkuu silti.)

MOT:

"How do you see the responsibility of these service providers?"
(Millaisena näette näiden palveluntarjoajien vastuun?)

Roman Ani:

"Well as I think that they should be charged enough for the things they do, I mean they should be responsible."
(Minusta ne pitäisi haastaa oikeuteen toimistaan. Niiden pitää kantaa vastuunsa.)
Verokavalluksesta epäilty venäläinen verovirkailija ja hänen miehensä saivat jopa suosituspaperit Commonwealth Trustilta.
Commonwealthin perustaja ja silloinen johtaja Thomas Ward vastaa kritiikkiin sähköpostitse vuodon saaneelle ICIJ journalismikeskukselle.

Grafiikkaa:

“Commonwealth Trust had no role in the “Magnitsky affair” other than having (…) acted as its Registered Agent and Registered Office in the BVI. We relied on our professional client to collect the due diligence (…) as we did with tens of thousands of other companies.”
(Magnitskyn tapauksessa yhtiömme toimi vain edustajana.

Luotimme, että asiakas toimii lainmukaisesti. Joudumme lopettamaan yhteistyön rahanpesulainsäädännön nojalla.)

Vaikka Commonwealth Trust katsoi läpi sormien useassa eri hämäräbisneksessä, jossain ääritapauksissa se reagoi.

Näin kävi jutun alussa mainituille Suomenlinna Interille ja Olavinlinna Investille.
Vuonna 2008 Commonwealth Trust irtisanoi kaiken yhteistyönsä Omega Financial Groupin kanssa sekä sen rekisteröimien yhtiöiden, Suomenlinna Inter ja Olavinlinna Investin kanssa.
Omega Financial Group ei koskaan vastannut MOT:n puheluihin tai sähköposteihin.

Grafiikka: 

Commonwealth Trust jatkaa toimintaansa Neitsytsaarilla – nyt uusin hollantilaisin omistajin.