Hyppää pääsisältöön

Äiti, tule leikkimään! (Enkä tule!)

Äiti, tule leikkimaan. Kuva: Yle Olotila, Anni Alatalo.

Olen juuri se vanhempi, jolle leikkiminen on useimmiten pakkopullaa, ja joka valittaa siitä muille. En aina jaksaisi leikkiä, koska se on, toisin kuin yleisesti väitetään, aikuiselle työtä. Tunnustan, että olen silti leikkivä äiti.
Ihmettelen (kateellisena ja kauhuissani) vanhempia, jotka väittävät, etteivät koskaan leiki lastensa kanssa. Kuinka he pystyvät siihen?

Kasvatusoppaat kehottavat vanhempia leikkimään lastensa kanssa vain niitä leikkejä, joihin aikuisen on helppo heittäytyä mukaan. Lapsi kyllä huomaa, jos et ole läsnä!

Mutta entä jos lapsi ei halua leikkiä niitä aikuisen ehdottamia leikkejä; ei käy pelit, ei piirtäminen, ei piilosta eikä junarata. Lapsi katsoo sinuun pienillä silmillään ja sanoo: Tahdon leikkiä barbeilla.

Barbeilla, äiti! Mutku mä haluan leikkiä barbeilla!

- No leikitään sitten vähän aikaa, mutta kohta äiti laittaa kyllä pyykit (eli lähtee karkuun).
- Jee! Tämän barbin nimi olis Sini, ja tämä toinen olis sen sisko, jonka nimi olis Sini ja näillä olis bileet.
- Oo-kei. Mikä tämän minun barbin nimi sitten on? (Ja mistä ihmeestä tiedät, mitkä on bileet?)
- No Sini tietenkin!
- Kolme Siniä?
- Joo. Ja sitten se sanois, et moikka tulin nyt kylään. Sano!
- Moikka. Tulin kylään luoksesi.
- Ja sitten nää sanois, että nyt pitää pukeutua: Sini, meidän pitää pukeutua.
- Hmm..
- Äiti, pidä siitä kiinni siitä barbista! Äiti, leiki, äläkä kattele sitä puhelinta!

Nyt joku äiti siellä tabletin ääressä heristelee sormeaan, että minä en juuri tuon takia koskaan suostunut leikkimään lasteni kanssa."Lapsi aistii, että olet vain leikkivinäsi. Lapset leikkivät, eivät aikuiset!"

Äiti, tule leikkimaan. Kuva: Yle Olotila, Anni Alatalo.

Niin, mutta kun mun lapset haluaa leikkiä mun kanssa!

Ja joskus leikkiminen on ihan hauskaakin. Pari vuotta sitten jaoin leikkipäivityksen Facebookissa:

Tänään meidän lego-leikissä: Mervi otti uudeksi miehekseen naapurin Riston ja jätti Aapon. Aapo joutui melkein asumaan asuntovaunuun Villen ja Ellin luokse, mutta Aapo lähti kiertelemään mopolla. Matkalta hän löysi itselleen kopion vanhasta vaimosta. Uuden vaimon nimi oli Mirjami. Mervi, Risto, Aapo ja Mirjami lähtivät grillaamaan yhdessä. Toisinaan oli vaikea erottaa Mirjamia ja Merviä toisistaan.

Päivitys kertoi, että ainakin kerran olen leikkinyt onnistuneen leikin lasteni kanssa. Leikki ei ehkä ollut kasvatusmielessä sopivin, mutta tämä leikki on kuitenkin edelleen leikkimisen kohokohta aikuisessa elämässäni. Silloin todella imeydyin leikkiin mukaan. Leikin flow-tilassa. Leikin niin kuin lapsi!

Lapseni muistavat toisia tilanteita:

- Äiti, leikitään taas eläinten muotinäytöstä!
- Äiti, muistatko kun me leikittiin aina sitä, missä se legoukkelin vaimo teljettiin sinne ansaan ja se vaari ajo lampaan päältä, joka muuttui paistiksi?
- Äiti, leikitään, että sä olet se nirppanokka asiakas meidän ravintolassa!
- Piirrä mulle viikset, äiti, niin voin taas olla kissa, joka nukkuu sun mahan päällä kun sä katsot telkkaria…

Muutaman vuoden leikkikokemuksen perusteella kokosin muutaman vinkin niille leikkiin langenneille vanhemmille, jotka kärvistelevät leikkimispakon kanssa:

• Aina ei ole pakko leikkiä, mutta välillä on, jos on kerran aloittanut leikkimisen.
• Yritä houkutella lapsi leikkimään jotakin, josta molemmat pidätte.
• Osta sellaisiakin leikkikaluja, joista itse nautit, esimerkiksi legoja tai pikkuruisia posliiniastioita ravintolaleikkiin. Ottakaa ne esiin vain silloin kun itsekin leikit.
• Päätä joku aikamääre leikille, vaikkapa tunti. Sitten heittäydyt leikkiin vaikka väkisin, koska tunnin päästä se on ohi. Ilmoita tuo aika määre myös lapselle tyyliin: Äiti leikkii kunnes isi tulee kotiin ja sitten menen tekemään ruokaa ja sinä jatkat leikkiä omin päin.
• Välillä aikuinen voi olla poissaoleva leikkijä, ei se nyt maailmaa kaada. Leikki voi olla hyvä tekosyy ottaa nokoset, kun puoliso imuroi. Torkkuva aikuinen voi olla vaikkapa avaruusalus, jonka päältä voi katsella piirrettyjä tai jonka ympärille voi rakentaa junaradan.
• Riehaannu! Ilostele! Käytä mielikuvitusta! Riehaannu! Ilostele! Käytä mielikuvitusta!
• Oma ekaluokkalaiseni pyytää enää tosi harvoin leikkimään kanssaan, enemmänkin askartelemaan tai pelaamaan. Joten ei niitä leikkejä kovin montaa vuotta tarvitse leikkiä.

Leikkiminen on yleisesti aivan kamalaa. Ainakin tänään ajattelen niin. Mutta välillä se on ihanaakin. Ja ne ihanat kerrat koko perhe muistaa pitkään!

- Äiti, sun kanssa on parasta leikkiä, vaikka et aina leikikään kun me leikitään!

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus