Hyppää pääsisältöön

Metsäsuomalaiset loitsuivat itsensä unohduksiin

Norjan ja Ruotsin metsissä oli vuosisatoja myyttisiä suomalaisyhteisöjä. Valtaväestö vältteli heitä, sillä suomalaisista kerrottiin hurjia tarinoita noituudesta ja loitsuista. Heidän perinteensä ja yhteisönsä luultiin jo kadonneen, kunnes 1800-luvulla suomalainen tutkimusmatkailija löysi metsäsuomalaiset uudelleen.

Ruotsi houkutteli kaskenpolttotaidoistaan kuuluja savolaisia ja pohjoishämäläisiä Keski-Ruotsin laajoihin asuttamattomiin metsiin maanviljelijöiksi jo 1500-luvulla muun muassa seitsemän vuoden verovapaudella. Myös tuolloin käydyt sodat vaikuttivat maastamuuttoon.

Metsäsuomalaiset jäivät jo osittain unohduksiin metsiin, osa oli myös integroitunut paikalliseen väestöön, kunnes Carl Axel Gottlund matkasi Ruotsiin keräämään metsäsuomalaisten kansanperinnettä.

Gottlund oli suomalainen kielten tutkija, joka oli Turussa opiskellessaan saanut romanttisen herätyksen. Hän teki 1800-luvun alussa tutkimusmatkoja metsäsuomalaisten pariin ja tallensi heidän runojaan, laulujaan ja ennen kaikkea loitsujaan.

Loitsut olivat säilyneet parhaiten, sillä ne olivat edelleen käytössä. Loitsuihin ja kirouksiin uskottiin, mutta niiden pääasiallinen tehtävä oli varmistaa asutuksien eristyneisyys.

Metsäsuomalaisten kulttuurista on voitu päätellä myös Suomen kulttuuriperinteiden historiaa. Metsäsuomalaisilla ei ollut kalakukkoa, talkkunaa tai piiraita. Näistä on voitu päätellä, että nämä perinteet ovat saapuneet Savoon metsäsuomalaisten muuton jälkeen.

Viimeinen suomea puhunut metsäsuomalainen kuoli 1970-luvulla, mutta metsäsuomalainen kulttuuri elää uutta nousukautta. Norjassa Svullryassa vietetään joka kesä metsäsuomalaisten kesäjuhlaa, jonka aikana alue julistetaan Metsäsuomalaisten tasavallaksi. Ruotsissa metsäsuomalaisten vanhat alueet ovat nykyään perinneseutua, Finnskogarna. Ruotsin prinssi Danielilla on metsäsuomalaiset sukujuuret.

Gottlundin syntymäpäivänä 24.2. vietetään Ruotsissa ruotsinsuomalaisten päivää. Hän rakennutti suomalaismetsiin kirkkoja ja paransi suomalaisten asemaa Ruotsissa aikana jolloin nälänhätä vaivasi erityisesti metsäsuomalaisia, mutta hän myös käytti asemaansa yhteisöissä hyväksi. Omissa muistelmissaan hän kertoo maanneensa sammuneen piian.

Hänellä oli myös valtapyrkimyksiä ja pyrki luomaan suomalaisen kihlakunnan Ruotsin ja Norjan rajalle, jonka johtaja hän itse olisi. Kihlakuntaa ei koskaan rakennettu.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto