Hyppää pääsisältöön

Vaneritehtailija Hanna Parviainen oli Säynätsalon hallitsija

Hanna Parviainen peri sukunsa vaneri- ja puuteollisuuden vuonna 1925. Pian hänet opittiinkin tuntemaan loisteliasta elämää viettävänä hyväntekijänä.

Vuonna 2000 tehdyssä radiodokumentissa uppoudutaan Suomen ensimmäisen naiskauppaneuvoksen ja hyväntekijän elämään.

Vuonna 1874 Jyväskylässä syntynyt Hanna opiskeli Genevessä ja Tukholmassa. Hän oli tottunut luksuselämään Euroopan seurapiireissä. Tehtailijaa Hannasta ei pitänyt tulla, vaan hänen veljensä Walter oli perinyt isänsä tehtaat. Walter kuitenkin kuoli äkillisesti, jättäen nuorimmalle sisarelleen vastuun imperiumista.

Hanna kiinnitti huomiota tehtaan työntekijöiden sosiaalisiin oloihin, rakennuttaen niin kirkon, vanhustentalon kuin päiväkodinkin. Työläisilleen hän pyysi elämäntoveriaan arkkitehti Wivi Lönniä suunnittelemaan talomallin. Jokaiseen työläiskotiin tehtailija lahjoitti omenapuun ja marjapensaita. Omenapuusta tuli Säynätsalon symboli ja merkki Hanna Parviaisen hyväntekeväisyydestä.

Erityisesti lähellä hänen sydäntään olivat naisjärjestöt, joille hän rahoitti toimitiloja ja lahjoitti rahaa.

Hanna ja Wivi matkustivat yhdessä ympäri Euroopan kylpyläkaupunkeja ja heillä oli yhteinen asunto Pariisissa. Lopulta 1930-luvun lama pakotti myymään tehtaat ja he muuttivat Helsinkiin, Wivin suunnittelemaan NNKY:n taloon, jota Hanna oli rahoittanut.

Hanna Parviainen kuoli Helsingissä vuonna 1938.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto