Hyppää pääsisältöön

Kun synnytys pelottaa

Ensisynnyttäjät miettivät, miltä synnytys tuntuu ja kuinka kivusta selviää. Oma tai syntyvän lapsen kuolema saattaa pelottaa. Toista tai kolmatta lasta odottavat synnyttäjät saattavat pelätä jonkin traumatisoineen kokemuksen toistumista. Noin 6 – 10 % raskaana olevista naisista kärsii synnytyspelosta.

Peloista puhuminen neuvolassa ja avun hakeminen saattaa olla vaikeaa. Syynä saattaa olla häpeä, tai omien tunteiden tunnistaminen voi olla puutteellista. Tällöin synnytyspelko saattaa esiintyä myös erilaisina fyysisinä oireina raskauden aikana.

Kipu on yleisin syy pelkoon

- Olin ylihysteerinen ensisynnyttäjä. Kävimme kaikissa mahdollisissa synnytysvalmennuksissa, yhteensä muistaakseni viidessä eri valmennuksessa, vaikka olin lukenut synnytyksestä kaiken tiedon mitä käsiini sain. Loppujen lopuksi yksikään näistä valmennuksessa kerrotuista asioista ei auttanut minua itse synnytyksessä; kaikki meni ihan toisin kuin olin suunnitellut. Synnytys oli kokemuksena jotain aivan muuta kuin neuvolatädin kliiniset jutut "tarjonnasta ja vaiheista". Miksi kukaan ei ollut sanonut, että synnytys on niin kivulias, eikä sitä oikein voi suunnitella etukäteen?

Oletko suunnitellut synnytyksesi? Mitä kivunlievitystä aiot käyttää?
Valmennuksessa opetellaan, miten muovinen vauvanukke tulee muovisten lantioluiden läpi. Mietitään, haluatko keinutuolin vai vesialtaan synnytyshuoneeseen. Epiduraali, ilokaasu, peräruiske, lämpötyyny, imukuppi ja aqua-rakkulat! Oletko suunnitellut synnytyksesi? Mitä kivunlievitystä aiot käyttää?

Synnytyspelko on usein yhteydessä kivun pelkoon. Varsinkin ensisynnyttäjälle on tärkeää tietää, kuinka synnytys normaalisti etenee ja miten synnyttäjät yleisesti reagoivat kipuun. Kipua ei saa vähätellä, ei liioin liioitellakaan, mutta sen kestämiseen on eri keinoja. Synnytyspelkoa voi opetella hallitsemaan käymällä läpi synnytyksen vaiheita. Synnytysvalmennuksessa eri kivunlievityskeinoja käydään läpi, jotta synnyttäjät osaisivat niitä tarvittaessa pyytää.

- Kivun määrä ja laatu tulivat minulle yllätyksenä, mutta koska olin nuoruudessa voimistellut, ei kivun kestäminen ollut mahdotonta. Ajattelin kipua samaan tapaan kuin venytyskipua, avuntuojana ja välttämättömänä pahana.

- Kävin ennen synnytystä synnytysjoogassa, ja siellä opitut rentoutumismenetelmät auttoivat kivun sietämisessä. 

Järjettöminkin pelko on totta synnyttäjälle

Osaanko synnyttää oikein? Mitä jos ulostan kesken synnytyksen?
Synnytyspelko ei riipu siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Vaikka pelot voivat olla ”järjettömiä”, ne ovat silti tosia synnyttäjälle. Osaanko synnyttää oikein? Mitä jos ulostan kesken synnytyksen? Entä jos vaurioitan lastani jollakin tavalla? Mistä ihmeestä tiedän milloin pitää ponnistaa ja milloin ei? Kuka huolehtii lapsestani, jos kuolen?

- Kun kätilö sanoi, että nyt täytyy leikata väliliha, vastustin todella kovaäänisesti. Se oli ainoa asia, jota olin pelännyt alatiesynnytyksessä etukäteen todella kovaa. Olin kuullut kamalia juttua isoista saksista ja kivuliaista tikeistä. Kätilö teki selväksi, että joko leikataan vähän, tai sitten annetaan revetä itsekseen paljon. Suostuin leikkaamiseen itkien hysteerisesti. Jälkeenpäin en edes muista tunteneeni mitään, ja tikkejä tuli mitättömät viisi kappaletta. Edes niiden poisto ei sattunut.

Neuvolassa tulisi aktiivisesti ottaa puheeksi yleisimmät synnytyspelon aiheet, jotka - ainakin jossain määrin - askarruttavat jokaista odottavaa äitiä: synnytyksestä suoriutuminen, lapsen selviäminen, itsensä ja tilanteen hallinta, kipu sekä vuorovaikutus henkilökunnan kanssa.

Kaikki haastatellut synnyttäjät olivat sitä mieltä, että synnyttäjiä tulisi enemmän valmistaa siihen, etteivät kaikki synnytykset mene oppikirjojen mukaan.

- En pelännyt ensimmäistä synnytystä etukäteen. Jäin päivystysosastolle yksin ilman tulevan lapsen isää, sillä sairaalan säännöt kielsivät häntä jäämästä sinne yöksi, koska synnytys ei ollut vielä kunnolla käynnistynyt. Supistukset olivat jo alkuun kivuliaita ja minua alkoi pelottaa. Pyysin hädissäni kivunlievitystä, vaikka oikeasti olisin vain tarvinnut jonkun kanssani tuohon pelottavaan tilanteeseen. Olin yksin vieraassa paikassa, minuun sattui, enkä tiennyt mitä tehdä. Menin paniikkiin, koska ei ollut ketään, kenen kanssa jutella kivusta tai pelosta. 

Synnytys pelottaa. Kuva: stock.xchng, Alejandro Heredia.

Kätilön ja synnyttäjän välinen vuorovaikutus on tärkeää

Pelkoon pitäisi löytyä neuvolasta apukeinoja jo varhain raskausaikana. Myös itse synnytyksessä pelkotilat pitäisi huomioida. Neuvolan sekä synnytyssairaalan hoitohenkilökunnan ja äidin todellinen kohtaaminen on äitien mielestä ensiarvoisen tärkeää.

- Ensimmäinen synnytykseni päättyi väärän tarjonnan vuoksi sektioon. Olin pyytänyt toisen lapsen kohdalla myös keisarinleikkausta, mutta niin neuvolassa kuin synnytyssairaalassa oltiin sitä mieltä, että minun tulisi kokeilla vielä alatiesynnytystä. Lähdin synnyttämään toista lasta hyvin pelokkain tuntein. Päästyämme sairaalaan synnytyshuoneeseen, kätilö katsoi koneelta edellisen synnytykseni kertomusta ja totesi, että hän pitää huolen, että tämänkertainen synnytykseni olisi mukavampi kokemus. Hän haki avukseni kaikenlaista apuvälinettä keinutuolista jyväpussiin, ja tuo huolehtiminen kosketti minua. Kätilö oli myös valmis keskustelemaan pelostani ja edellisestä synnytyksestäni supistusteni väleissä. Tunsin, että hän todella kuunteli minua.

Synnytykseen liittyvän pelon lisäksi äideille kasaantuu vaatimuksia omasta käyttäytymisestä. Ei ole sopivaa huutaa ja hermostua kätilölle tai puolisolle.

- Huusin miehelleni, että hiero sitä selkää, saatana! Sitten pyytelin kätilöltä anteeksi kielenkäyttöäni. Pelkäsin, että hän ajattelee minun olevan kamala nalkuttava akka ja että hänen ajatuksensa minusta vaikuttaisivat synnytyksen onnistumiseen. Olin pelännyt synnytystä koko raskausajan. Kätilö kuitenkin nauroi, ja sanoi, että anna tulla vaan! Se mitä täällä huudetaan, jää tänne. Silloin tiesin, että olemme siinä tilanteessa kolmisin, minä, mieheni ja kätilö, ja autamme yhdessä toinen toisiamme. Tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta kätilön kanssa.

Synnytys ole koskaan riskitön tapahtuma

Suomessa synnytykseen kuolee keskimäärin alta kolme naista vuodessa. Keisarinleikkauksissa riski on suurempi kuin alatiesynnytyksissä, ja usein synnyttäjän menehtymiseen liittyy jokin etukäteen tiedetty terveydellinen riskitekijä. Monet synnytyspeloista kärsivät naiset vaativat silti alatiesynnytyksen sijaan keisarinleikkausta. Esimerkiksi Hoitaja.net-keskustelufoorumilla peräänkuulutetaan neuvolan vastuuta kertoa, että keisarinleikkauksessa ja anestesiassa on aina riskinsä.

Synnyttäjä pelkotila liittyy harvoin kuitenkaan tilastotietoon tai faktoihin, vaan inhimilliseen tunne-elämään. Esimerkiksi autolla ajo on riskialttiimpaa kuin synnyttäminen, mutta silti sitä ei pelätä samalla tavalla. Jos synnytyspelko alkaa hallita ajatuksia, on syytä kääntyä luottavaisesti neuvolan puoleen.

Monessa synnytyssairaalassa toimii pelkopoliklinikka, jossa synnytyslääkärin lisäksi voi tavata kätilöä. Synnytyspelon hoidossa tulisi ottaa aina yksilöllisesti huomioon raskaana olevan naisen psyykkinen tila, elämäntilanne kokonaisuudessaan, perhetilanne sekä käytössä olevat tukiverkostot. 

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus