Hyppää pääsisältöön

Matka 1800-luvun Lappiin kertoo kalotin kansan ankarista oloista

Matka 1800-luvun Lappiin -sarja kertoo pohjoisen Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alkuperäiskansojen ja uudisasukkaiden vaiheista. Kuusiosaisen sarjan toimittaja on radion historiasarjojen konkari Jorma Kallenautio ja asiantuntijana Suomen historian dosentti Maria Lähteenmäki.

Etenkin pohjoisimman Suomen Lapin olot ja niiden kehitys 1800-luvun alkupuolella on jäänyt sekä tutkijoille että suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi. Vuonna 2006 lähetetty radion historiasarja Matka 1800-luvun Lappiin pyrkikin paikkaamaan tätä historiantuntemuksen aukkoa.

Osa 1/6 Tornionjokilaaksossa Suomen sodan jälkeen
Historiasarjan matka aloitettiin Länsi-Lapista ja Suomen sodan vaiheista. Pohjois-Suomen historialle ajanjakso 1808–1809 oli merkittävä käännekohta, sillä aluekäsite Suomen Lappi syntyi vasta tällöin, kun alue lohkaistaistiin Ruotsin Lapista ja liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan ja Venäjään. Tornionjokilaaksossa Suomen sodan seuraukset aiheuttivat pahan väestökatastrofin. Sairaita ja haavoittuneita sotilaita alettiin sijoittaa alueen pieniin kyliin, jolloin sotilaiden levittämät kulkutaudit tarttuivat kyläläisiin. Edes myöhemmät nälkävuodet eivät koetelleet asukkaita yhtä pahoin.

Osa 2/6 Länsipohjasta Jäämeren rannalle
Suomen sodan jälkeen Tornionjokilaakson asukkaista osa muutti Tornionjoen länsipuolelle. Pääpiirteittäin Ruotsin Lapin olot eivät paljoa poikenneet Suomen Lapin oloista. Kenties merkittävin ero oli se, että Ruotsin Lapissa oli 1820-luvun alussa yhtäkkiä valtavan suuri vähemmistö – noin 7 000 suomalaista. Kun saamelaisia oli vain noin 500, oli Ruotsin Lappi leimallisesti hyvin suomalainen alue. Kansakoululaitos oli vielä hyvin kehittymätön, eikä suomenkielinen vähemmistö saanut koulusivistystä käytännössä lainkaan. Katovuodet koettelivat ankarasti uudisasukasperheitä ja äärimmäisessä köyhyydessä suomalaiset uudisasukkaat luovuttivat lapsiaan kasvattilapsiksi Norjan rannikolle. Vaeltavat poronomadit välittivät lapsia ja saivat palkaksi lapsista rahaa, ruokaa, viinaa tai karjaa. Vanhemmat toivoivat lasten säästyvältä nälkäkuolemalta ja saavan paremman elämän kalaisalla Norjan rannikolla. Nälkä ajoi Tornio- ja Muoniojokilaakson asukkaita kohti Pohjois-Norjaa, jonne houkutti mm. tarjolla oleva kaivostyö.

Osa 3/6 Ruijan rannoilla ja Enontekiöllä
Suomalaiset siirtotyöläiset olivat Norjan 1800-luvun halpatyövoimaa. Norjaan muuttaneet suomalaissiirtolaiset elivät hyvin tiiviissä suomalaisyhteisöissä. Keskenään puhuttiin suomea, eikä norjan kieltä välttämättä tarvittu. Norjalaisten silmissä suomalaiset olivat kuitenkin uppiniskaisia ja haluttomia oppimaan norjan kieltä. Kveeni oli haukkumasana suomalaissiirtolaisille Norjassa. Osa suomalaistaustaisista sopeutui kuitenkin hyvin norjalaiseen elämäntapaan. Eritoten Altan alueella siirtolaiset norjalaistuivat ja nimetkin saivat norjalaisen muodon.

Osa 4/6 Uudisasukkaiden elämä ja kahden kulttuurin kohtaaminen
Opettajia oli vaikeaa houkutella pohjoiseen. He kiersivät kylästä kylään ja kaiken kaikkiaan lapset saattoivat vuoden aikana saada lukuopetusta kahdesta viiteen viikkoa. Lukutaito ei kuitenkaan ollut sen heikompaa kuin muuallakaan Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Keski-Lapin sydänmaille Sodankylään matka etelästä oli tuolloin hyvin vaivalloinen. Kun tietä ei ollut, kuljettiin jokireittiä. Posti tuli kaksi kertaa kuukaudessa Kittilän kautta polkuteitä. Vanhat sodankyläläissuvut ovat valtaosin Kemin Lapin metsälappalaisten jälkeläisiä. He olivat 1800-luvulla kahden kulttuurin välimaastoon jääneitä ihmisiä, jotka omaksuivat tapoja saamelaisilta ja vahvan suomalaistumisen uudisasukkaiden jäljiltä. Epäluulo virkavaltaa kohtaan oli Sodankylän suurilla kairoilla hyvin vahvaa, sillä köyhän ja harvaan asutun pitäjän piti itse kustantaa valtaosa "herrain hienojen lorujen" hallintouudistuksista.

Osa 5/6 Poronomadit ja muut saamelaiset
Saamelaisia oli useita ryhmiä. Saamelaista kansanperinnettä keränneen kirkkoherra Jakob Fellmanin mukaan oli neljä ryhmää: porolappalaiset, kalastajalappalaiset, metsälappalaiset ja paimentolaislappalaiset. Myöskään dosentti Maria Lähteenmäen mukaan ei voi puhua yhdestä saamen kansasta vaan joukosta saamen kansoja: 1800-luvulla selkeästi oman ryhmänsä muodostivat porosaamelaiset eli tunturisaamelaiset. Toinen selkeä ryhmä oli kalastajasaamelaiset, jotka hekin jakautuivat kahteen ryhmään: Inarinseudun järvisaamelaisiin ja Utsjoen jokisaamelaisiin. Ja aivan oman ryhmänsä muodostivat Norjan puolen merisaamelaiset, jotka elivät Jäämeren antimista. Oma ryhmänsä olivat myös metsälappalaiset. Koltat poikkesivat edeltävistä ryhmistä, tosin monet heistäkin elivät merenantimista, mutta uskonto oli ortodoksinen ja heidän kulttuurinsa oli erilainen. Saamelaisia uudisasukkaita ei sen sijaan ole kovinkaan paljon tutkittu. He olivat sillanrakentajia saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä ja heistä rakentui lappilainen identiteetti.

Osa 6/6 Itä-Ruija ja Venäjän Lappi
Sarjan viimeisessä osassa keskusteltiin Ruijan itäisestä kolkasta ja Kuolasta eli Venäjän Lapista. 1800-luvun puolivälissä pohjoisen siirtolaisvirta alkoi kääntyä itään. Länsi-Ruijan tienoilla kaikki maa oli jo jaettu, mutta Vesisaaren alueella maata alettiin vasta jakaa ja se alkoi kehittyä Itä-Ruijassa kaupan keskukseksi. Työvoiman kysyntä kasvoi ja sana kiiri Keski-Lappiin ja Länsi-Ruijaan. Vesisaaresta kehittyi Itä-Ruijan suomalainen pääkaupunki ja väkeä vaelsi myös kohti Varanginvuonoa Etelä-Varangiin, missä varsinaisiksi suomalaisiksi siirtolaiskeskuksiksi muodostuivat Näätämö ja Pykeija. Näillä seuduilla asui myös kolttasaamelaisia ja siirtolaisten työntyessä kolttien vanhoille pyyntialueille syntyi ristiriitoja. Norjan kruunu ei antanut arvoa kolttien vanhoille alueille, vaan koltat hävisivät vaateensa järjestelmällisesti käräjillä.

Venäjän Lappi Kuolan niemimaalla oli 1800-luvulla hyvin harvaanasuttua aluetta. Suurimpia yhteisöjä olivat Kantalahti ja Kuolan kaupunki. Kuolan niemimaan asukkaat kärsivät myös suuren nälkävuosien sarjan kuten Suomenkin Lapissa. Vaikka väestöllä oli ongelmia, osattiin elämästä kuitenkin nauttia ja matkaajat kuvailivat väkeä vieraanvaraiseksi. Jo pitkin 1800-lukua oli Venäjän puolelle siirtynyt pikkuhiljaa suomalaisia. Mutta varsinaisesti suomalaissiirtolaisuudesta voidaan puhua 1880-luvulla. Suomalaisia asui 11 kylässä rannikolla ja vuonojen varsilla. Kuolan niemimaalla asui neljä erilaista saamelaisryhmää, joiden kieli ja kulttuuri poikkesivat toisistaan: lähimpänä Suomen rajaa asuivat koltat, heidän eteläpuolellaan akkalansaamelaiset ja alueen muilla reunoilla kildininsaamelaiset ja turjansaamelaiset.

1800-luvun Lapin kattavin vuorovaikutusalue oli Jäämeren talousalue. Suomen Jäämeren politiikan alkulyönnit oli lyöty Suomen sodan päättyessä 1809, jolloin rajasuluissa Suomi menetti ikiaikaisen yhteytensä Jäämereen. Venäjän keisari lupasi kuitenkin Suomelle kaistaleen 1864 ja tähän lupaukseen yritettiin vedota vielä 1910-luvullakin.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.