Hyppää pääsisältöön

Kolmenkympin kriisi puhdistaa

Kolmenkympin kriisi puhdistaa. Kuva: Yle Olotila, Anni Alatalo

Täyttäessäni 30 tunsin ensimmäistä kertaa tulevani aikuiseksi. Koko parikymppisyyteni ajan leijailin vain iästä toiseen, sen kummemmin miettimättä. Elämäähän riittää, ajattelin. Sitten täytin kolmekymmentä ja hätäännyin.

Kriisini ensiaskelilla laskin vuosia, joita minulla vielä olisi edessä. Niitä tuntui olevan liian vähän. Ehtisinkö tehdä kaiken, mistä olen haaveillut? Arki tuntuu olemiselta, enkä edes muista mitään suurimmasta osasta elämääni.

Nuoremmat, fiksummat, kekseliäämmät ja kirkasotsaisemmat jalkautuvat työpaikalleni.

Yhtäkkiä en ole enää työpaikallani se nuorin: Kohta en ole enää missään nuorin, paitsi ehkä bingossa. Nuoremmat, fiksummat, kekseliäämmät ja kirkasotsaisemmat jalkautuvat työpaikalleni. Yhtäkkiä minä olen se Siperia, joka opettaa.

Aikuisuus ja siihen lataamani paineet iskivät minuun kovaa; mitä olen saavuttanut? Jostain kumpusi tarve verrata itseäni Vappu Pimiään ja Sofi Oksaseen, oman ikäpolveni näkyviin naisiin. Itse en ole saavuttanut mitään sellaista, josta jäisi edes hetkeksi jälki maailmaan. En ymmärrä maailmasta mitään, en saa suuria oivalluksia tai tunne historiaa tarpeeksi hyvin. Argumenttini tuntuvat väkisin väännetyiltä ja muiden kopioinnilta.

En uskalla enää huudella poliittisia ideologioita niin innokkaasti― yhtä totuutta ei löydy. Paitsi totuus rauhasta ja tasa-arvosta.

En uskalla enää huudella poliittisia ideologioita niin innokkaasti; yhtä totuutta ei löydy. Paitsi totuus rauhasta ja tasa-arvosta.

Pöytälaatikkorunouteni tulee jäämään pöytälaatikkoon.

Huomaan omaavani hyvin erilaisen kriisin kuin reppureissaavat kolmikymppiset ystäväni. Kadehdin heidän rohkeuttaan lähteä. Suren, etten ole lähtijätyyppiä. En nauttisi Goasta yhteismajoituksessa muiden reissaajien kanssa vain vaihtoalusvaatekerta mukanani. Kaipaisin all inclusivea ja suihkua marmorilaatoilla.

Omakotitalossani avaan aamuisin aina sälekaihtimet ennen kuin keitän kahvia. Aina.

Vanhempani näyttävät paljon vanhemmilta kuin haluaisin myöntää.

Nyt on viimeiset hetket käyttää tennareita näyttämättä tyrkky-nuorekkaalta

Nyt on viimeiset hetket käyttää tennareita näyttämättä tyrkky-nuorekkaalta, paitsi jos on Joona Kortesmäki tai Silvia Modig.

Ymmärrän nyt, miksi niin monet kolmikymppiset eroavat pitkästä parisuhteesta ja etsivät itselleen uuden puolison. Jos viisikymppisenä jättää vaimonsa ja vaihtaa uuteen, niin kriiseilee ja ei ole ihan sinut itsensä kanssa, kolmikymppisenä on vain todella kasvanut aikuiseksi ja oppinut viimein tuntemaan itsensä. Vielä voi pitää toista kädestä ja suudella intohimoisesti julkisella paikalla näyttämättä irstaalta tai hupsulta.

Ystävillä, jotka minulla on nyt, on tultava toimeen loppuelämän ajan. Solmin tulevaisuudessakin uusia ystävyyssuhteita, mutta ystävyyden peruskama on tässä: he joiden kanssa toivon pääseväni samaan aikaan eläkkeelle ja matkustavani Budapestiin.

Hukkasin nuoruuteni! Onneksi lasten kasvettua vanhemmiksi minulla on aikaa elää se uudestaan: Sitten lojun kesäisin muodikkaasti puistossa bikinit päällä, runoja lukien ja skumppaa juoden. Odottelen siellä seksikkäästi köllötellen, että ihana lumilautailua ja valokuvausta harrastava pipopäinen komistus iskisi silmänsä juuri minuun. Idylliä rikkoo hieman teini-ikäinen tyttäreni, joka lojuu siellä puiston toisella laidalla...

Nainen ja lapsi mökin portailla
Nainen ja lapsi mökin portailla Kuva: Yle / Anni Alatalo mökki

Toisaalta...

Uskallan yhtäkkiä hyväksyä itsessäni paljon ärsyttäviä asioita: Kyllä, puhun ihmisten päälle, mutta yritän petrata siinä.

Olen äiti, omasta mielestäni vastuullinen äiti, joka on välillä tosikko. Kieltäydyn juhlakutsuista toisinaan siksi, että haluan katsella nukkuvia lapsiani tai istua hiljaa mieheni vieressä television ääressä.

Minulla on lievä s-vika ja luulen olevani tosi hauska, vaikka en selkeästikään aina ole. Pieruvitsit naurattavat minua aina vaan ja todella paljon. Olen huono lahjojen ostaja. Uskaltaudun laulamaan ääneen, vaikka lauluääneni on kamala. Hyväksyn nämä ominaisuudet nykyään osana aikuista minääni.

Koska minusta ei tullut ammattitanssijaa, tanssin ammattimaisesti keittiössäni.

Koska minusta ei tullut ammattitanssijaa, tanssin ammattimaisesti keittiössäni.

Voin valita zumban sijaan Johanna Kurkelan konsertin. Itken siellä hieman salaa kriisejäni. Haluan liikuttaa myös aivojani.

Jos sauvakävely tuo minulle hyvän fiiliksen, niin sitten sauvakävelen, enkä ainakaan salaa toivo, että sauvakävelystä tulisi ultrahipster-liikuntamuoto, niin kuin kalastuksesta ja hiihdosta. Arvatkaa, onko meillä samanlaiset tuulipuvut mieheni kanssa?

Ja kuuntelen radiosta Samuli Edelmanin Peggya, ihan täysillä vielä! Jaan sen somessa kaikille muille kriiseileville, varhaisteini-ikään palaaville kolmikymppisille. Me omistimme tämän kasettina.

Minun ei tarvitse olla jossain ”tyylissä mukana”. Minulla ei ole sitä pikkumyy-nutturaa, sitä isoa takkia eikä legginsejä. Eikä niitä silmälaseja! Eikä varsinkaan sitä flannellipaitaa, se minulla oli jo kuudennella! En ymmärrä sivusiiliä. Sanavarastooni ei kuulu sana ragee.

En anna käyttää itseäni hyväksi. Enkä ole kenellekään velkaa mitään. Paitsi lapsilleni, kaiken. Ja pankille aivan liikaa.

Yritän sanoa mukaville ihmisille ilahduttavia asioita. Hyvä mieli on huonoa mieltä parempi juttu. Ei angsti ehkä olekaan niin antoisaa. Ei sieltä luovuutta ammenneta.

Huonossa lykyssä elämääni on enää noin puolet jäljellä. Lopetin tupakoinnin.

Huonossa lykyssä elämääni on enää noin puolet jäljellä. Lopetin tupakoinnin. Kaipaan sitä kamalasti! Mutta tykkään elämästä enemmän. Kaipaan sitä silti aina kun juon kahvia tai kävelen yksin kaupungilla.

Mikään ei tunnu samalta kuin ensirakkaus. Junassa sen ensirakkauden naama näyttää tutulta, mutta itse tunnun ihan vieraalta. Mikään ei tunnu samalta, eikä sitä tunnetta saa takaisin mitenkään, mutta tunteen kaipuu lohduttaa nykyään enemmän kuin sattuu.

Katselen puolisoani pöydän toisella puolella. Hän näyttää aikuiselta mieheltä. Näytämme yhdessä aikuiselta pariskunnalta. Olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Jaettu aamukahvi kantaa läpi arjen. Sinulle sokeria, minulle maitoa.

Kolmenkympinkriisini ei ole sydänkohtaus tai masennus; se on puhdistautumisriitti, jossa voi todeta olevansa minä, juuri se ihminen, joksi minun pitikin tulla.

Enää vajaa kymmenen vuotta neljänkympin kriisiin.

Kommentit
  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä energiantuotannosta!

    Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?

    Uusiutuvien energialähteiden käyttö on jo monasti taloudellisestikin järkevää. Uusiutuvan energian hajautettu tuotanto ei vaadi massiivisia ja kalliita energiansiirtojärjestelmiä. Voidaanko pienvoimalaitoksilla päästä eroon fossiilisista polttoaineista? Kuinka paljon Suomen energian tuotantoa kannattaisi hajauttaa? Näitä kysymyksiä pohditaan nyt Mikä maksaa -ohjelmassa.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Keskustele "vanhoistapiioista"

    Onko vanhojapiikoja vielä olemassa?

    Onko yksineläminen välttämättä ihmisen oma valinta? Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Malin Lindroth sanoo kirjassaan, että hänelle yritetään aina tarjota tätä selitystä, että "niin, nykyäänhän on ok valita yksinolo." Hänelle kyse ei ole ollut valinnasta, vaan hän on jäänyt vastoin tahtoaan yksin.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Kun koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?