Hyppää pääsisältöön

Jazzlegenda Bill Evans vierasti musiikkinsa liikaa pohtimista

Lokakuun koleus jäi ikkkunan taa, hymy oli herkässä ja tunnelma käsinkosketeltava, kun jazzsuuruus Bill Evans trioineen heitti pienen, mutta täysipainoisen yksityiskeikan lauttasaarelaiskodissa vuonna 1969.

Maailmankuulu jazzpianisti vieraili Helsingissä lokakuussa 1969 melko vastikään muodostamansa kokoonpanon kanssa. Kun kävi ilmi, että hän suostuu soittamaan ja puhumaankin myös tv-kameralle, valikoitui ohjelmantekopaikaksi Yleisradiossa tuolloin työskennelleen jazzmies Ilkka Kuusiston olohuone.

Vieraiden, isäntäväen, täyspitkän flyygelin ja kameroiden lisäksi olohuoneeseen mahtui myös pieni joukko suomalaisia alan harrastajia. Keskustelua Evansin kanssa veti toimittaja Erkki Toivanen. Evans vastasi kysymyksiin rauhallisesti, ajatuksella.

Suomalaisia kiinnosti mm. tietää, miten pitkälle "älyllisyys" voi jazzissa mennä. Evans palautti keskustelun maan pinnalle toteamalla, "ettei jazz ole älyllinen prosessi". Älyä käytetään hänen mukaansa materiaalin ja välineiden oppimiseen, mutta sitten "on soitettava monta vuotta kehittyäkseen niin, että sen kaiken voi unohtaa".

Minimalistisesta soittotyylistään tunnettu Evans kertoi myös tavoittelemastaan muotokielestä. "Muusikko soittaa ensijaisesti itselleen. Itse en pidä runsaudesta, kuvioinnista. En halua panna ihmisiä tai itseäni pohtimaan soittoani."

Avantgarde-jazzia hän piti "terveenä, mutta järjestäytymättömänä" ilmiönä. Liiallisessa vapaudessa piili hänestä se vaara, että soittaja alkaa ilmaista itsestään liian henkilökohtaisia tunteita. Oli tehtävä valintoja, sillä muuten soittaja voi olla "yhtä itsekeskeinen kuin kehdossaan itkevä lapsi". "Lapsi kieltämättä ilmaisee itseään, mutta ei se silti ole taidetta."

Klassisen musiikin säveltäjistä Evans mainitsi erikseen Bachin, jonka harjoittamisella hän Kuusiston tiedon mukaan pitkälti ylläpitikin teknistä ammattitaitoaan. Kuusisto ja Evans ehtivät keskustella myös klassisen musiikin ja jazzin raja-aidoista: Evansin mukaan sellaista ei ole, vaan molemmat ovat yhtä arvokkaita, jos niiden taiteellinen kunnianhimo on samalla tasolla.

Bill Evans Trio esitti Kuusistoilla kolme kappaletta: Johnny Mandellin musiikkia elokuvasta Emily, Burt Bacharachin ja Hal Davidin musiikkia elokuvasta Alfie sekä Miles Davisin sävellyksen Nardis.

Keikan päätteeksi Evans kiitteli Kuusiston Bösendorfer-flyygelin sointia. Kohtaaminen Bösendorferin kanssa jätti Evansiin jälkensä: aiemmin Steinwayn nimiin vannonut mies sanoi Kuusistolle aikovansa nyt hankkia itselleenkin Bösendorferin.

Evansin poikkeuksellinen keikkataltiointi esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran vasta vuotta myöhemmin, lokakuussa 1970.

Tekijänoikeussyistä Bill Evansin musiiikkiesityksiä ei valitettavasti voida julkaista Elävässä arkistossa.

Tietolaatikko

Bill Evans Triossa soittavat taltioinnissa hänen itsensä lisäksi basisti Eddie Gomez sekä rumpali Marty Morell. Kokoonpano osoittautui pitkäikäiseksi: he soittivat yhdessä liki vuosikymmenen. Yhtye oli ensimmäinen pitkäaikainen ja Evansia musiikillisesti tyydyttävä kokoonpano: etenkin Gomezista hänen kerrotaan löytäneen arvoisensa ja asialleen omistautuneen soittokumppanin.

Ilkka Kuusisto kertoo tapaamisestaan Evansin kanssa myös kirjassaan Sävelten siivilä - musiikillisia kohtaamisia (2011).

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto